Joulun odotusta

Kirjoittaja: ZIA

Zia on ollut toisaalla, mutta nyt toivottelemassa kaikille aikapankkilaisille hyvää joulua ja leppoisaa tulevaa vuotta.

Kuten aina tähän pimeimpään aikaan vuodesta, tuntuu että takki on melko tyhjänä. No, taas olen ulkoistanut hommia: leipomiset ja siivoamiset, aikapankin kautta luonnollisesti. Ja onneksi kaupasta saa ihan syötäviä valmiita tuotteita. Uuniin vaan ja lautaselle: buon appetito:)

Tänä vuonna on tiedossa pöytäseuraakin, uutta sekin moniin vuosiin. Aikapankkilaisia ystäviäkin on vuoden mittaan kertynyt, joten tuntuu hyvältä ”saldoilla” tätä 2013 ja laittaa kohta pakettiin. Verottajalle niitä samoja terveisiä kuin pitkin vuotta kirjoituksissani, niskavillat nousevat pystyyn pelkästä asian ajattelemisesta…enkä tähän lisää muuta…

No, onneksi on keksitty ledit ja muut kaamoksentorjujat. Ystäviä ja sukulaisia kylään, niin ei yksinäisyyskään vaivaa. Ja vaikka ulkoilua, ettei vallan jouten tarvitse olla. Ei vaan, kyllä pyhistä saa ja pitää nauttia! Lasi viiniä, tummaa suklaata ja hyvää musaa.

Ei muuta kuin joulun odotusta ja iloa:)

Syksyn saapuessa

Kirjoittaja: ZIA

Syksy saapuu ja luonnossa mitä kaunein väriloisto!

Miten sinulla on vuodenaika alkanut?

Olen onnistunut yllättämään itseni aloittamalla uuden harrastuksen, joka on paitsi mielenkiintoinen myös elämääni rikastuttava. Lisäksi kesällä sain aikapankin kautta ulkoistettua muutaman itselleni hankalan projektin, jotka siis ovat onnellisesti pois silmistä ja mielestä. Ihanaa!

Aikapankin verokeskustelu jatkunee, sitä on tosi mielenkiintoista seurata. Miksi tässä maassa yrittämistä ei tueta ja kannusteta? Täällä joutuu todistamaan olevansa syytön, lähtökohta kun on se, että kaikki huijaa. Silti suurin osa on rehellisiä. Kummallista! Perverssiäkin? Hyvä valtio, jota pahat asukkaat vedättää? Silti säälistä autetaan, se kun herättää ylemmyydentuntoa auttajissa… Niin moni kärsii hyväihminen-syndroomasta.

Uneksin maasta, jossa kaikki saavat tuntea olonsa tärkeäksi ja hyödylliseksi. Vähän kuin aikapankkilaiset…

Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta.

Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa.

Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, koska muuten sielu kuolee.

Paulo Coelho

Kesän huomioita

Kirjoittaja: ZIA

Kesän ajan, varsinkin heinäkuussa, on pankissa ollut hiljaista. Sehän on tietysti perinteinen suomalainen kesälomakuukausi, joka vaikuttaa asiaan. Kysyntää tuntuu jonkun verran olevan, tarjontaa tosin heikommin. Ja naiset tuntuvat olevan aktiivisempia ilmoittajia.

Mietityttää, että ovatko ihmiset pelästyneet verokeskustelua? Hyvin suomalaiseen tapaan mietimme ensimmäiseksi velvollisuuksiamme ja niiden täyttämistä, tunnollisia kun olemme!

Toisin on etelämmässä: oikeudet ensin ja…sitten vielä oikeudet… Velvollisuudet tulevat, jos on ihan pakko, eivätkä aina silloinkaan.

Meidät mielletään vaatimattomiksi. Onko se aina hyvä: kaunistaako se todellakin?! Kenellä on velvollisuus puolustaa minua, ajaa minun asiaani? Olenko tuhma, jopa paha, kun uskallan pitää omasta edustani kiinni?

Aikapankin kasvamiseen tarvitaan lisää toimeliaita ja rohkeita yksilöitä. Älkäämme siis pelästykö virkavallan kannanotoista!

Rentoa loppukesää kaikille!

Ajasta

Kirjoittaja: ZIA

tulee mieleen monta juttua: kielen verbimuodot ja niiden suhteet, historia, tavat ja muoti, muutos. Asioiden liittyminen toisiinsa. Sanotaan, että aika kiitää tai sitten se matelee. Kuitenkin kaikille vrk on samanpituinen, 24 tuntia.

Synnymme ja aikamme alkaa. Elämme ja aikamme kuluu, käy aina vähemmäksi. Kuolemme eli aikamme on ohi. Voisi siis päätellä, että aika on melko arvokas asia?

Se on myös armahtava, sillä toimittuani väärin voin saada uuden mahdollisuuden. Sanotaankin, että voi aloittaa alusta, tyhjältä pöydältä tai että voi oppia erheistään.

Kenelle kiitos ajasta kuuluu? Itselleni, korkeimmalle voimalle, elämälle, vanhemmilleni? Ja erityisesti: miten ja mihin käytän aikaani?

Itse olen löytänyt monta tapaa käyttää aikaani, mieluisinta on jakaa sitä läheisille ja tärkeille ihmisille. Siitä saa myös itselleen jotain. Mielekäs työ on myös etuoikeuteni. Aivan huonoa ei ole arjestakaan nauttiminen ja elämänkulun ihmetteleminen! Olen matkalla, jollain aikajanalla, jossain pisteessä. Nyt se on tämä hetki, hetken päästä sama hetki on historiaa. Muutos onkin  ajan ainoa pysyvä tekijä.

Aikapankki on yksi oiva tapa käyttää aikaansa!

Veroja

Kirjoittaja: ZIA

Stadin aikapankin elokuun jäsentapaamisen aiheena on mm. verotuskysymykset aikapankkitoiminnassa. Verotuksesta tulee lähinnä mieleeni ammattimainen toiminta, työ, jonka tarkoituksena on myydä omaa aikaa ja etenkin ammattitaitoa käypään hintaan. Siihen liittyy moninaisia kuvioita sopimuksineen ja allekirjoituksineen.

En koe aikapankkilaisena vaihdoissa tekeväni ”työtä”, vaan tarjoavani vapaa- ehtoisesti, omalla ajallani, osaamistani, apuani ja tietämystäni. Onko kyse siis palkkatyöstä, kolmannen sektorin työstä vai mistä?

Jos naapuri on leipomassa ja unohtanut ostaa sokeria, enkö voi omasta tahdostani kupillista sitä hänelle antaa? Pitäisikö perustaa yritys ja siirtää debitiin kirjanpitoon? Entä jos lahjoitan vaatteitani Pelastusarmeijalle? Nyt menee kyllä turhan monimutkaiseksi…  Myönnän kumminkin, että ottaisin mieluusti myös yrittäjille kuuluvia etuuksia: vähennyksiä, aleja ja poistoja.

Syntyminen maksaa, samoin kuoleminen (paljon enemmän!). Olenko siis ajastani velkaa jollekin, vaikkapa valtiolle? Luulin, että jokaisella on omansa ja että se kuuluu perusoikeuksiin! Se aika siis…

 

Työtäni myyn, en aikaani
– aikaani haluan antaa lahjaksi

Kyllikki Villa

 

Aikapankkimietteitä

Kirjoittaja: ZIA

Olen ollut Stadin aikapankissa puolisen vuotta, mutta aiemmin minulla on ollut runsaasti kokemusta esim. kimppakyydeistä. Asennoituminen oli siis positiivista, varsinkin kun olin lukenut erään artikkelin aikapankin toiminnasta ja periaatteista!

Niinpä siis kirjautumaan ja ilmoitusta laatimaan: moni pyyntöni on toteutunut, osa taas ei. On ollut auton tarvetta, kropan huoltoa, lastenvahtimista  ja siivousta. Monia oivalluksia olen tehnyt muiden ilmoituksia lukemalla – niin, tuollaistakin voi joku osata! Perisuomalainen vähättely siis syrjään ja taitoja kehiin; hienoa jos voisi olla jollekin hyödyksi ja saisipa siitä itsellekin hyvän mielen palkaksi…

Talkoot ovat vanha perinteemme. Tässä on sitä samaa ideaa: useita hyödyttävät työt tulevat tehdyksi mahd. ” pienin kustannuksin” ja pienellä vaivalla. Jokainen varmasti osaa jotakin!

Olen huomannut, että nyt keskikesällä on ollut hiljaisempaa. No, sehän on selvä, että lomaillakin pitää ja on hyvä, että akut olisivat syksyyn mennessä latautuneet:)

Ja eikun varpaita veteen kastelemaan… ja uusia toveja miettimään! Syksy – täältä tullaan…