Aihearkisto: vaihtokokemukset

Aikapankista yrittäjäksi

Kirjoittaja: MERI H.

spray-315167_640

26-vuotias Ronja liittyi Aikapankkiin kaksi ja puoli vuotta sitten muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan yliopistossa.
– En tuntenut kaupungista ketään, joten Aikapankki oli minulle sosiaalinen ja henkinen tuki. En tiedä, kenet muuten olisin saanut auttamaan sängyn kantamisessa, kodin pienissä remonttihommissa tai vaikka hiusten värjäämisessä. Olenpa käynyt myös laulutunnilla ja meikkausopetuksessakin.

Ronja aloitti Aikapankissa tarjoamalla eläintenhoitoa, mutta sellaiselle ei tuntunut olevan tarvetta. Sitten hän huomasi ilmoituksen, jossa etsittiin tekijää keittiön suursiivoukselle. Sen jälkeen hän löysi muutaman muunkin perheen, jonka luona alkoi käydä säännöllisesti siivoamassa.
– Sain todella positiivista palautetta ihmisiltä, joiden luona olin käynyt siivoamassa. Samalla sain kartutettua arvokasta käytännön kokemusta siitä, mitä siihen vaaditaan, että menee tuntemattoman ihmisen kotiin siivoamaan. Yrityksen perustaminen oli ollut haaveissani jo pitkään, mutta Aikapankista saatu kokemus antoi rohkeuden oman yrityksen perustamiselle.

Perustaessaan siivousalan yritystä Aikapankista löytyi apua ja tukea myös perustamisvaiheeseen. Ronja löysi Aikapankin avulla valokuvaajan ja mallin yrityksen nettisivujen kuviin. Yksi perheistä, jonka luona Ronja kävi Aikapankin kautta siivoamassa, mainitsi uudesta yrityksestä Facebookissa, ja hetkessä asiakkaita tuli juuri sopivasta yhden hengen yrityksen tarpeisiin.
– Kyllä voi sanoa, että Aikapankilla on ollut ratkaiseva merkitys yritykseni synnyssä. Positiivinen palaute toisilta aikapankkilaisilta antoi minulle itseluottamusta siihen, että uskalsin heittäytyä yrittäjäksi.

(Nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä.)

Mainokset

5 ideaa palveluista, joita Aikapankissa ei vielä ole tarjolla

Kirjoittaja: MERI H.

1. Lounaspalvelu

Jos teet kotona lounasta päivittäin, on helppoa tehdä ruokaa yksi annos enemmän. Ehkä joku alueellasi asuva kiireinen työssäkäyvä ihminen kaipaisi, että joku toisi hänelle välillä kotitekoista ruokaa työpaikalle lounastunnin aikaan.

2. Vaatekaapin päivitys kevään trendeihin

Tyylitaitoinen ja vaateasioissa tumpelo aikapankkilainen voisivat kohdata tässä tarjouksessa, jossa asustamalla ja muutamia hyviä perusvaatteita hankkimalla oman vaatteet voisi päivittää tälle vuosituhannelle.

3. Lasten synttäreiden järjestäminen

Kun perhearkea pyörittää, synttäreiden järjestäminen voi olla tosi iso koitos. Joltain toiselta se sen sijaan saattaisi hoitua leikiten ja ilolla.

IMG_0015 (2)

4. Sanomalehtikierrätys

Yhteen Hesariin kuluu aika paljon paperia. Ehkä joku voisi tarjota, että häneltä saa tulla hakemaan viikon hesarit tai vaikka sunnuntain hesarin ja kuukausiliitteen kiertoon. Kyllähän sen saman lehden voi lukea useampikin ihminen. Lähekkäin asuvat voivat pudottaa lehdet postiluukustakin. Toimii myös aikakauslehdillä!

5. Polkupyörän huollon opetusta

Antaako miehelle kala, vai opettaako hänet onkimaan? Huoltotaitoiset tarjoavat aikapankissa polkupyörän huoltoa, mutta lähes samalla vaivalla voisi opettaa ihmiset huoltamaan pyöränsä itse. Toinen idea on tarjota paikka ja työkalut huoltoa varten – kaikilla kun ei ole autotallia tai pyöräkellariakaan.

 

Puhdas uuni ja blogineuvontaa

Kirjoittaja: MERI H.

Lapsena istuin lauantaipäivisin huoneessani iltapäivään asti, koska inhosin siivoamista yli kaiken, mutta leikkimään ei saanut lähteä ennen kuin huone oli siivottu.

Aikuisena päätin, että haluan tienata niin paljon rahaa, että voin palkata siivoojan.

Siinä pisteessä en ole vieläkään, mutta onnekseni kuulin Aikapankista. Onneksi meitä ihmisiä on niin erilaisia, että jotkut oikeasti jopa pitävät siivoamisesta. Haaveeni oli, että löytäisin jonkun auttamaan meitä siivoamisessa, ja minä taas saisin tehdä sellaisia asioita joista itse pidän. En ihan tiennyt, mitä ne olisivat, mutta aloitin selailemalla vaihtopyyntöjä, ja bongasin heti tietokonetukea kaipaavia. Niinpä tein yhdelle ihmiselle kauniit nettisivut ja päätin tarjota Aikapankissa blogineuvontaa, nettisivujen tekoa ja oikolukua. Tuntui kivalta ensin keksiä, mitä itse voisi antaa, ennen kuin pyytää apua toisilta.

Siivojan löytäminen sen sijaan oli yllättävän vaikeaa. Prosessi opetti minulle jotain vertaisverkon luonteesta – kun kysymys on vapaaehtoisesta avusta, ei voi odottaa ammattilaisen tasoa. Viestittelin ainakin viiden ihmisen kanssa, joista muutama perui päivää ennen, yksi samana päivänä ja muutama ei enää jossain vaiheessa vastannut ollenkaan viesteihin. Peruminen oli minusta ihan ok, mutta viesteihin vastaamatta jättäminen hämmentävää. Helpompaa se minusta olisi, jos sanotaan vain suoraan, jos ei sovikaan.

Hyvää kuitenkin kannatti odottaa. Parin kuukauden etsimisen jälkeen meille tuli siivoamaan ihana, tunnollinen ammattisiivooja, joka oli vaihtanut alaa ja opiskelikin nyt samaa kuin minä ja mieheni. Lisäksi meidän tarpeemme kohtasivat, sillä siivouksen lomassa minä sain antaa neuvoja bloggaamisesta. Blogi Uusavuttoman ekokoti tarjoaa siivousvinkkejä sellaisille ihmisille kuin minä, ja meillä ne heti tulivatkin käyttöön, mutta hakukoneoptimoinnista, kuvankäsittelystä tai mainostajien hankkimisesta blogin pitäjä ei tiennyt mitään. Minusta oli ilo auttaa näin hyvää blogia tulemaan paremmaksi. Sen näissä kokeiluissa on ainakin oppinut – on ilo auttaa! Siihen jää jopa koukkuun!

Minua jännitti tosi paljon, haluaako kukaan oikeasti siivota meidän pinttynyttä uunia, ja onko minulla oikeasti mitään annettavaa bloggaamisesta. Se, että myös meille siivoomaan tullutta ammattisiivoojaa jännitti, auttoi minua ymmärtämään, että jännittäminen ei ole tarpeen. Aikapankin rikkaus on, että tavallisten ihmisten tietotaito on tarpeeksi hyvää ja todella tarpeellista.

Hauska oli myös kuulla, että meitä auttamaan tulleen tytön kokemus Aikapankista oli päinvastainen kuin minulla. Hänestä oli ollut helppoa löytää apua, mutta vaikea löytää avun tarvitsijoita. Minun alkuni meni päinvastoin, mutta oli kiva kuulla, että minun kokemukseni ei ollut ainoa mahdollinen. Tyttö tosin halusi, ettei häntä mainita blogissa nimeltä, ettei saisi tämän jälkeen liikaa pyyntöjä siivoamisesta. 😉

IMG_8371

 

Aikapankkimietteitä

Kirjoittaja: ZIA

Olen ollut Stadin aikapankissa puolisen vuotta, mutta aiemmin minulla on ollut runsaasti kokemusta esim. kimppakyydeistä. Asennoituminen oli siis positiivista, varsinkin kun olin lukenut erään artikkelin aikapankin toiminnasta ja periaatteista!

Niinpä siis kirjautumaan ja ilmoitusta laatimaan: moni pyyntöni on toteutunut, osa taas ei. On ollut auton tarvetta, kropan huoltoa, lastenvahtimista  ja siivousta. Monia oivalluksia olen tehnyt muiden ilmoituksia lukemalla – niin, tuollaistakin voi joku osata! Perisuomalainen vähättely siis syrjään ja taitoja kehiin; hienoa jos voisi olla jollekin hyödyksi ja saisipa siitä itsellekin hyvän mielen palkaksi…

Talkoot ovat vanha perinteemme. Tässä on sitä samaa ideaa: useita hyödyttävät työt tulevat tehdyksi mahd. ” pienin kustannuksin” ja pienellä vaivalla. Jokainen varmasti osaa jotakin!

Olen huomannut, että nyt keskikesällä on ollut hiljaisempaa. No, sehän on selvä, että lomaillakin pitää ja on hyvä, että akut olisivat syksyyn mennessä latautuneet:)

Ja eikun varpaita veteen kastelemaan… ja uusia toveja miettimään! Syksy – täältä tullaan…

Lapset ja aikapankin yhteisöllisyys

Kirjoittaja: LEILA S.

Kun olin lapsi, äitini kertoi minulle joka ilta tarinoita omasta lapsuudestaan 1940- ja 1950-luvuilla. Äitini Lapsuuteni tarinoissa sähköä ja vettä ei vielä tullut koteihin, mutta lämpöä tuntui silti riittävän. Televisiota ei kylän perheissä ollut, mutta viihdytyksestä kävivät jokapäiväiset visiitit naapurissa kotimatkalla ja iltamat viikonloppuisin. Pappani toimi epävirallisena kuoharina ja kävi kastroimassa oman kylän ja lähipitäjien porsaat. Kaikki tunsivat kaikki. Yksi kyläläisistä toimi puolestaan koko kylän yhteisenä joulupukkina ja kiersi kaikki kylän lapsiperheet. Raha ei vaihtanut omistajaa. Se oli sitä yhteisöllisyyttä.

Oma lapsuuteni kului pienessä kylässä 80-luvulla. Naapurit pysyivät tiukasti omien kotiseiniensä sisällä. Minä leikin kotiin tullessani naapurintyttöä, ja äitini esitti kilttiä naapurintätiä, joka tarjoili minulle eteisen penkille mehua. Siinä vaihdeltiin kuulumisia iloisesti. Leikimme yhteisöllisyyttä.

2000-luvulla Suomessa alkoi jälleen syntyä uudenlaista, mutta samalla hyvin perinteistä yhteisöllisyyttä. Niistä yksi muoto on aikapankkitoiminta. On ollut hyvä kasvattaa lapsia yhteisöllisyydessä. Olemme lasten kanssa hoitaneet toisten aikapankkilaisten kissoja, pesseet ikkunoita ja avittaneet tarvittaessa tavaroiden kuljetuksissa. Olemme siinä samalla rupatelleet ja kahvitelleet aikapankkilaisten kanssa. Meillä on ollut aikapankkilaisia kanssani lapsiamme kaitsemassa, yhdessä olemme maalanneet ikkunanpuitteita, yhdessä on suunniteltu ompelutöitä. Monesti on lopuksi halattu. On ilo, että lastemme ei tarvitse leikkiä yhteisöllisyyttä. Ovet ovat henkisesti auki. Ja usein fyysisestikin.

Aikapankkitoiminnan ja yhteisöllisyyden myötä lapsemme ovat kasvaneet samalla kokemaan toisten auttamisen ja avun vastaanottamisen luonnolliseksi. Todellista vahvuutta kun ei ole yksin sinnittely vaan voimien yhdistäminen. Pave Maijasen sanoin: Sillä jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.

 

 

Yhteisöistä ja yksilöistä

Kirjoittaja: RITVA SILTANEN

Vuoden 2013 tammikuussa ilmestyi Helsingin Sanomissa Johanna Korhosen kolumni, jossa hän pohtii sitä, onko ihminen ensisijaisesti yksilö vai osa suurempaa kokonaisuutta. ”Einsteinin mukaan erillisyyden harhasta kannattaa luopua, koska ykseyden ymmärtäminen on tie mielenrauhaan”, kirjoitti Korhonen. Lukiessani aloin miettiä itsekin sitä, miksi nyky-yhteiskunnassa on niin helppoa irtautua yhteisöllisyyden tunteesta ja millä tavoin sitä toisaalta voisi rakentaa.

Mielestäni aikapankit ovat siltä kannalta hyviä yhteisöjä, että niissä osallistumistaan voi säädellä hyvin vapaasti. Voi olla juuri niin aktiivinen kuin haluaa, tai toisaalta osallistua hyvin vähän sellaisessa elämäntilanteessa, jossa ei tarvitse muiden apua tai ei jaksa tai ehdi sitä itse tarjota. Aikapankista ei tarvitse ottaa itselleen sen enempää velvoitetta, kuin mikä tuntuu hyvältä. Monesti tuntuu siltä, että esimerkiksi lasten harrastusten ympärille syntyy yhteisö, joka odottaa kaikilta vanhemmilta panostusta. Aletaan järjestellä kimppakyytejä (mikä on sinänsä hyvä asia), puuhataan rahankeruutempauksia ja kannustetaan vanhempia siirtymään vaikkapa joukkuepeleissä apuvalmentajiksi tai muihin enemmän sitoutumista vaativiin tehtäviin. Vastuuta tarjotaan niillekin, joiden elämäntilanteeseen se ei välttämättä sovi, ja luodaan ainakin jonkinasteista painetta osallistumisesta. Aikapankissa ei tällaista painetta synny, ainakaan silloin kun käyttäjien sallitaan joustavasti olla melko paljonkin miinuksella tai plussalla tovien määrässä.

Itselleni tuli kolumnia lukiessa sellainenkin ahaa-elämys, että olen tainnut itse osata jo luopua erillisyyden harhasta ainakin siltä kannalta, että olen osannut tunnustaa tarvitsevani tiettyihin asioihin apua muilta ihmisiltä ja lähtenyt etsimään kanavia, joissa apua tarjotaan. Olen aiemmin yrittänyt pärjätä itse melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta nykyisin kehtaan ja haluan pyytää apua lastenhoitoon, juhlien järjestelyyn, rakennushommiin ja muihin asioihin, jotka pystyisin toki jollain tavalla hoitamaan itsekin, mutta joku toinen osaa ne paljon paremmin kuin minä. Se ei ole oman yksilöllisyyden unohtamista, vaan oikeastaan sen hyväksymistä – minä yksilönä olen tällainen, ja muut yksilöt yhteisössämme – vaikkapa juuri aikapankkien kautta – täydentävät minua ja taitojani.

Monenlaista kädentaitajaa aikapankissa

Kirjoittaja: LEILA S.

Kahtena aikapankkeiluvuotenani olen tavannut Stadin Aikapankissa käsistään mitä taitavimpia ihmisiä. Se on onni, sillä vaikka olin kouluaikoina suht näppärä mm. neulan ja langan kanssa, tuntuu ompelupuuhaan tarttuminen vastenmieliseltä. Samoin tunnen tarkkuutta vaativien leivontatöiden kuten täytekakkujen valmistamisen suhteen. Toiset aikapankkilaiset ovatkin pelastaneet minut monelta ikävältä tuntuneelta työltä.

Näppärät aikapankkilaiset ovat mm. parsineet isot pinot lastemme vaatteita sekä korjanneet ja valmistaneet leluja ja säilytyskoreja leluille. Lisäksi he ovat taikoneet upeita täytekakkuja, kuorrutettuja muffinsseja, suussasulavia suklaakeksejä ja suolaisia piiraita syntymäpäiväjuhlillemme. Olemme myös leikkauttaneet ja värjäyttäneet hiuksemme Stadin Aikapankin kautta. Samalla olemme säästäneet niin rahaa kuin luontoa, kun rikkoontuneet vaatteet ja lelut on kunnostettu eikä niitä ole heitetty menemään. Paikat farkkujen polvissa voivat olla myös todella hienot. Näin on todistanut meille aikapankkilainen, joka oli nähnyt vaivaa etsiessään tilkkuvarastoistaan kivoja paikkoja lastemme housuihin.

Aikapankista löytyy kokemuksiemme perusteella uskomattoman taitavia leipojia, ompelijoita, piirtäjiä, partureita, virkkaajia ja neulojia. Ja nämä ovat vain meidän kokemuksiamme. Stadin Aikapankin sisältämä taitomäärä taitaakin olla miltei rajaton.

Kuva 1: Paavo Pesusieni-kakku Stadin Aikapankista

Paavo Pesusieni-kakku Stadin Aikapankista

Virkattu Angry Birds-possu Stadin Aikapankista

Virkattu Angry Birds-possu Stadin Aikapankista

Aikapankkilaisen ompelemat uudet, pirteät sohvatyynyt
Aikapankkilaisen ompelemat uudet, pirteät sohvatyynyt

Aikapankkilainen tekemässä kasvomaalauksia lapsen syntymäpäiväjuhlilla

Aikapankkilainen tekemässä kasvomaalauksia lapsen syntymäpäiväjuhlilla

Pipsa Possu-kakku Stadin Aikapankista

Pipsa Possu-kakku Stadin Aikapankista

Virkattu kori leluille Stadin Aikapankista

Virkattu kori leluille Stadin Aikapankista