Kansalaisyhteiskunnasta ja luottamuksesta

Kirjottaja: INARI JUNTUMAA

Ehdin vielä ennen uutta vuotta palata vuoden aikana useasti pohtimaani teemaan eli aikapankin sosiaalis-yhteiskunnalliseen merkitykseen. Kuten tunnemme, virkeä ja tasa-arvoinen moderni yhteiskunta koostuu monesta palikasta. Niitä ovat ensinnäkin tasa-arvoisia rakenteita tukeva julkinen sektori. Tämä vastaa intresseistä, jotka eivät tuota helposti mitattavaa taloudellista hyötyä. Sellaisia hyödykkeitä tuottaa sen sijaan toinen keskeinen palikka eli yksityinen sektori. Kolmas sektori tarkoittaa järjestöjä, mutta nykyään nekin usein toimivat – kuten julkinen – yksityisen sektorin tavoin tulostavoitteineen ja kilpailumekanismeineen. Tätä ilmiötä kuvaa tutkijoiden käyttämä ns. uusi kolmas sektori. Neljäs sektori tarkoittaa yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka investoivat voittonsa yhteiskunnallisesti olennaisella tavalla eivätkä tulouta niitä omistajilleen. Esimerkiksi osuuskunnat liittyvät kolmanteen ja neljänteen sektoriin. Nämä ovat rakennetason palikoita. Kaikkien käytännön toteuttajat ovat ihmisiä.

Kaikki yhteiskunnan palikat toimivat hyvin, kun toteuttajien välillä vallitsee hyvä luottamus. Ilman luottamusta kauppaa ei voida käydä, virastossa asioida, poliisia soittaa paikalle tai edes rakentaa kotia, jonne linnoittautua.

Luottamus syntyy johdonmukaisuudesta, ennustettavuudesta, vastavuoroisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Pienissä yhteisöissä luottamuksen ilmapiiri on helpompi rakentaa kuin yhteiskunnassa, josta se puuttuu. Kaikkialla luottamus on kuitenkin helppo menettää.

Johdonmukaiset, vastavuoroiset ja oikeudenmukaiset instituutiot ovat yhteiskunnan palikoita, joihin voimme tuntea luottamusta tai epäluottamusta. Instituutioiden toimintaa säätelevät mm. lait, säädökset, asetukset, resurssit ja johtaminen. Viime kädessä instituutioiden toiminta on instituutioita johtavien ja niissä toimivien ihmisten toimintaa.

Instituutioiden lisäksi yhteiskunnassa vallitseva luottamus on ihmisten luottamusta tai epäluottamusta toisiaan kohtaan. Koska vain pieni osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta tapahtuu instituutioiden puitteissa, on syytä kiinnittää suurempaa huomiota kansalaisyhteiskuntaan. Hyvinvointivaltiota syytetään mielivaltaisesti esimerkiksi kansalaisten passivoimisesta, missä annetaan jo kohtuuttoman suuri valta instituutioille yksityishenkilöiden käytöstä ja perusasioiden ymmärrystä ohjaavana voimana, suorastaan behavioristista ajattelua mukaillen.

Aikapankki perustuu kaikenlaisen vaihdannan tavoin ymmärrykseen luottamuksen olemassaolosta. Samalla aikapankki luo luottamusta. Yllätän muuten jatkuvasti uusia henkilöitä kertomalla, että pelkästään Helsingin seudulla parisen tuhatta henkilöä on mukana aikapankin kaltaisessa järjestelmässä radikaaleine perusajatuksineen työn verrannollisuudesta ja vieraiden luotettavuudesta.

Voiko vapaa kansalaistoiminta uhata yhteiskunnan tasapainoa ylläpitäviä instituutioita? Tästä on kysymys, kun syytetään aikapankkia veronkierrosta ja yhteiskunnallisen toiminnan siirtämisestä satunnaisen vapaaehtoistoiminnan piiriin, yksityishenkilöiltä yksityishenkilöille. Todellisuudessahan kyse on päinvastaisesta: vapaa kansalaistoiminta vahvistaa yhteiskunnan tasapainoa. Tämä tapahtuu luottamuksen, omaehtoisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja jatkuvan vuorovaikutuksen vahvistamisen kautta.

Mahtavaa ja kansalaisaktiivista vuotta 2013 kaikille!

PS. Lomalukemistoksi suosittelen painotuoretta Antti Alajan toimittamaa Kriisikierteestä hyvän kehään -artikkelikokoelmaa, joka on myös netistä ladattavissa (Kalevi Sorsa –säätiön julkaisusarja 4/2012). (en ehtinyt vielä itse lukea sitä, joten ehdin kommentoida sitä vasta jossakin tulevassa kirjoituksessani) – mukana kirjoittajana mm. aikapankkiaktiivi Tuuli Hirvilammi.

Advertisement

Arkeni pelastava enkeli

Kirjoittaja: MARI S.

Aiemmin jo kerroin aloittelevan aikapankkilaisen kokemuksia. Vieläkään en voi kokemuksen syvällä rintaäänellä puhua, mutta koko ajanhan niitä kokemuksia syntyy lisää.  Tähän astiset kokemukset ovat olleet pelkästään hyviä ja paljon on ideoita siitä, mitä itse voi tehdä ja mitä itse kaipaa. Joka viikko, kun tulee aikapankin ”tarjotaan ja halutaan”-kooste sähköpostiin, on kuin joulu tulisi.

Yksi ilmoitus oli marraskuussa taas niin ajankohtainen, että siihen oli pakko tarttua. Keittiöni on alusta asti ollut toimimaton. Jääkaappi on lattiatasolla ja päättyy pöytätasoon. Eli kun olen jotain sieltä halunnut olen kyykkinyt lattialla. Lisäksi jääkaappi on kovin pieni edes yhden ihmisen tarpeisiin. Pakastin on yhtä kätevästi lattianrajassa, mutta kun sitä ei tarvitse päivittäin, niin ei ole elämää niin paljoa haitannut. Ajatuksena on ollut uusia koko keittiö, mutta nyt kun taloyhtiössä alkaa muutaman vuoden päästä putkiremontti ja kun ei vielä tiedä vielä miten tehdään ja vaikuttaa keittiöön, niin ei uskalla pistää kaikkea uusiksi. Jotain keittiölle pitää tehdä, joten oli kuin onnenpotku huomatessani Sirun tarjoavan aikapankissa sisustussuunnittelua! Olin heti yhteydessä ja saimmekin hyvin aikataulun sovittua. Olisin toki saanut jostain kovan rahan firmasta tänne keittiösuunnittelijan ihan ilmaiseksikin, mutta  ei niitä kiinnosta tehdä mitään ns. pikkujuttuja. Pikkujutultahan se kuulostaa siirtää jääkaappia, mutta kun sille uudelle ja isommalle pitää saada tila jostain ja mitä tehdä vanhan jääkaapin ja pakastimen koloille?

No, sovittu päivä koitti ja luokseni saapui pirteä nainen. Olin jo aikaisemmin laittanut e-postilla mittoja keittiöstä. Olin taas jo etukäteen varoittanut yliystävällisestä koirastani. Juteltiin keittiöstä ja kerroin toiveitani. Onpa muuten kauheaa katsella toisen silmin keittiötä ja huomata sen epäkäytännöllisyyden ja samalla tahroja kaapinovissa. Kuulin hyvistä ideoista, mittoja kaivettiin esille ja juteltiin. Yllätys oli, että sain nähtäväkseni  Googlen Sketch up:lla tehtyjä ideakuvia keittiöstäni.  Ne olivat tehty antamieni mittojen ja valokuvien perusteella. Olipas helppoa katsella näistä kuvista ideoita. Kiva ideoida, kun suunnittelijan ajatuksena ei ole kaupallinen eli kaikki uusiksi -tyyli, vaan vanhan tekeminen käytännölliseksi. Sain samalla remontointiin hyviä vinkkejä sekä tarvikkeiden ostoista. Kiitin kovasti ja sovittiin, että saan vielä täydennetyt kuvat sähköpostiini.

Muutama päivä kului ja sain kuvat sähköpostiini (yllä yksi kuva keittiösuunnitelmastani).  Kuvat kyllä kertovat paljon enemmän kuin sanat! Nyt olen kartoittanut lähipiiriä tekemään tätä pientä remonttia. Todennäköisesti tulen hakemaan remonttiapua myös aikapankista. Tai mielelläni teen itse, jos joku tuo työvälineitä ja kertoo mitä teen ja jaksaa kärsivällisesti neuvoa. Onneksi ideoista on hyvät kuvat, mitä näyttää.  Täksi jouluksi ei vielä uutta jääkaappia kera toimivamman keittiön ole – mutta ehkä ensi vuonna?

Lisäsin aikapankkiin pari uutta ”tarjotaan” ilmoitusta  – täytyyhän tilit saada tasoittumaan. Lähistöllä on tosi kiva pulkkamäki, johon olen kaivannut pulkkamäkikaveria. Sinkulla ei ole joulustressiä, kun taas monilla perheellisillä on. Ajattelin, että jos joku äiti/isä/perhe haluaisi vaikka mennä rauhassa jouluostoksille Jumboon tai tehdä joulusiivoa? Minä voisin saada loistavan pulkkamäkikaverin lapsesta tai jos on huono keli, niin leivotaan vaikka pipareita.

Laitoin myös ilmoituksen koirahoitopaikasta oman koirani kaverina.  Sekin voisi koskea vaikka joulusiivousta, koska ainakin oma koirani on varsin innokkaasti leikkimässä imurin tai pölyhuiskun kanssa, puhumattakaan innokkuudesta lahjojen paketoinnin suhteen.

Ihanaa, kiireetöntä joulunaikaa kaikille!

Kirja kirjaa vai aikaa vastaan?

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Aiemmassa työpaikassani esimies kertoi kyllästyneensä kirjapinoihinsa muutettuaan lyhyen ajan sisällä useasti. Hän heitti ne pois. Olin pöyristynyt! Itsehän vaalin asunnossani kahta kirjahyllyä.

Kirjahyllyjeni sisältöskaala on laaja; runoista ja romaaneista historiallisin tietokirjoihin ja tieteellisiin aikakauslehtiin. No ei, en lue kaikkea uudelleen. Kirjahyllyni ovat kuitenkin joskus pelastaneet minut lahjapulassa. On mukava lainailla halukkaille. Osa kirjoista on kuitenkin itselleni tunnetasolla niin arvokkaita, että luopuminen kokonaan tuntuisi yksinkertaisesti ikävältä. Hyllystäni löytyy jopa muutama rakas lapsuuden kirja-aarre.

Vaatteita olen vienyt kierrätykseen poisheittämisen sijaan. Kirjojen antaminen jollekulle anonyymille on tuntunut vaikeammalta. Kirjoja, persoonallisempia olioita, on helpompi antaa jollekulle sellaiselle, joka arvostaa juuri kyseistä nidettä.

Aikapankki tuntui hyvältä paikalta kirjojen myymiseen: joku haluaa juuri jonkin tietyn kirjan. Asetin kirjoilleni hieman markkinahintaa alhaisemman hinnan. En tosin yrittänytkään myydä suurimpia aarteitani vaan aloitin ostajan kannalta varsin vaatimattomasti.

Kirjat eivät kuitenkaan menneet kaupaksi, vaikka lainaamisen sijaan olin valmis luopumaan niistä kokonaan. Toisaalta tarjosin vähän sälää myytäväksi; jotkut muut tarjosivat selkeästi tietyntyyppisiä ja joiltain osin tunnettuja / korkeatasoisia kirjoja. Jouduin siis kuitenkin etsimään muita reittejä kirjojen uudet kodit.

Aikapankin laajentaminen ajasta eli palveluista erilaiseen materiaaliin on periaatteellisesti kiinnostava lisä. Ruoan vaihtopiirit ja järjestelykustannusten korvaaminen ovat pieniä askeleita rahattomaan järjestelmään, mutta näiden purojen myötä löytyy vielä suurempi virta.

Mikäli vaihdon piirissä olevat materiaalit laajenevat, voisi ajatella, että vaihtojärjestelmän sisällä olisi esimerkiksi oma piirinsä kirjoille ja oma piirinsä kukille, jolloin vaihtajat määrittelisivät materiaalin vastaavuuden. Kaksinkertainen kierrätys puolustaisi paikkaansa.

Kaltaiselleni kirjojen ystävälle ”edullisempaa” saattaisi tosin olla kirjojen vaihtaminen selkeästi kulutettavaan ja siten ajallaan häviäviin tuotteisiin, kuten ruokatarvikkeisiin. Toisaalta asia palautuu siihen, että mielelläni otan kirjoja vastaan myös aikaa. Vasta aikapankin yleinen laajentaminen materiaaliin nostaa esiin kysymyksen materiaalin vaihtamisesta materiaaliin, mikä tarkoittaisi aikapankille rinnakkaista kierrätysjärjestelmää. Perustaltaan se ei keskeisesti eroaisi jo käytössä olevista virtuaalisista itsepalvelukirpputoreista.