Aikapankki sopii aikaan kasvukulttuurin jälkeen

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Kollegani Paavo Järvensivu kuvaa Helsingin Sanomien jutussa omaa polkuaan ajattelemattomasta kuluttajasta kriittisesti kulutukseen suhtautuvaksi talouskulttuurin tutkijaksi. Nykyisellä kulutuksella ajamme maapallomme monella tapaa vararikkoon eli elämme varsin epäkestävästi. Järjestelmässämme hyvinvointi ja taloudellinen kasvu ovat linkitettyinä toisiinsa, mikä taas edellyttää yhä lisääntyvää kulutusta.

Jutussa Paavo kuvaa miten nykyisessä kulttuurissa meillä ei ole elämää markkinoiden ulkopuolella. Kuluttaminen on länsimaissa hyve. Vaikka kuluttamisen vähentäminen olisi tärkeää, on markkinoista irrottautuminen vaikeaa, sillä meitä jopa kannustetaan kuluttamaan.

Yhtenä esimerkkinä yrityksestä elää kasvukulttuurin jälkeistä aikaa jutussa kuvataan, miten tarjoiluja juhliin ei ostettu kaupasta. Sen sijaan ne pelastettiin kahvilasta, josta ne olivat menossa roskiin. Toinen esimerkki jutussa liittyy siihen, miten Paavo on päättänyt pysähtyä tähän hetkeen ja nauttia muun muassa metsästä.

Tavoite elää kasvukulttuurin jälkeistä aikaa muistuttaa mielestäni aikapankin toimintaa monella tavalla. Stadin Aikapankin arvoissa on mainittu muun muassa ekologinen kestävyys ja kulttuurinen muutos. Siksi aikapankki on sellaista toimintaa, jota voi olla kasvukulttuurin jälkeenkin. Itse asiassa arvioni on, että aikapankkitoiminta tulee lisääntymään räjähdysmäisesti kasvukulttuurin jälkeisessä ajassa.

Joku voisi myös todeta, että aikapankki myös osaltaan ruokkii kasvukulttuuria mahdollistamalla vaihtoa eli luomalla yhdenlaiset markkinat, vaikka rahaa ei liikukaan. Tietynlaisten vaihdantamarkkinoiden luominen ja ylläpitäminen pitää paikkaansa, mutta mielestäni se ei ole ristiriidassa kulutuskulttuurin jälkeisen ajan kanssa: Sen lisäksi, että ihmiset saavat tarvitsemiaan palveluita ja toisinaan tavaroita, aikapankki mahdollistaa ihmisten ja elinympäristön kohtaamisen. Jokainen vaihto on osallistujiensa näköinen.

Advertisement

Tavaroiden vaihtaminen Stadin Aikapankissa jatkuu

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Sain aiheellisen muistutuksen Stadin Aikapankin ylläpidolta: Tavarailmoitukset aikapankissa pitää ehdottomasti luokitella Tavarat-kategoriaan. Nolo unohdus, sillä olin saanut muiden tapaan tammikuun lopun STAP-tapaamisesta muistiinpanot, joissa kerrottiin uudesta linjasta: Tavaroita ja STAP:n kautta tehtäviä tuotteita (esim. villasukkia,
luomuruokaa) voi vaihtaa jatkossakin, kunhan ilmoitus on Tavarat-kategoriassa.

Tavaraa vai palvelua?

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Lainasin ensimmäisen kerran tavaraa tovikorvausta vastaan. Vaihto sujui oikein mukavasti. Olen pohtinut ikiaikaista teemaa siitä, miten aikapankki sopii tavaroiden lainaamiseen tai antamiseen toveja vastaan. Aikapankin listoilla näkee aika ajoin ilmoituksia tavarasta, jota halutaan joko antaa tai hankkia toveja vastaan.

Lainauksessa tavaran omistaja pysyy samana. Lainausta toveja vastaan saatetaan pitää kestävämpänä, koska yhtä tavaraa voi käyttää useampi eikä sitä tarvitse olla niin montaa kappaletta. Lisäksi voidaan ajatella, että lainatessa tavara on niin tärkeä omistajalleen, että hän ei halua siitä luopua, mutta hän haluaa että muutkin voivat nauttia siitä. Lainauksen heikkoutena on se, että tavara voi lainauksessa (tahattomasti) vahingoittua tai jopa kadota.

Antaessa tavara saa uuden omistajan toveja vastaan. Silloin käyttökelpoinen tavara löytää uuden kodin ja tavaran luovuttanut saa vaivanpalkaksi toveja. Kestävää tästä tekee se, miten tavara ei päädy roskiin tai unohdu varastoon, vaan sen käyttöikä jatkuu jossakin muualla. Antamisen heikkoutena on se, että useiden innokkaiden tarjoajien myötä viestit saattavat haukata ison osan tiedotteista ja aikapankin luonne ihmisten kohtaamisen ja avun väylänä hämärtyy.

Miten yleisesti tavaran lainaus tai antaminen eroaa palvelusta? Tutkijoiden [1] mukaan palveluita voidaan jakaa ekotehokkuuden näkökulmasta neljään luokkaan: (1) aineettomat palvelut, (2) tulosorientoituneet palvelut, (3) tuoteperustaiset palvelut ja (4) palvelut, joiden valmistuksessa käytetään mahdollisimman vähän materiaaleja. Stadin aikapankin tämänhetkisten listoilla näkyvien tarjottavien ja haettavien vaihtojen näkökulmasta kiinnostavia ovat kolme ensimmäistä luokkaa.

Aineettomissa palveluissa päävaihto kohdistuu palveluun, jota ei voi korvata tuotteella. Tällaista voi olla aikapankissa esimerkiksi valmennus tai hieronta. Nämä palvelut saattavat vaatia kuitenkin jotakin materiaalia toteutuakseen, kuten hierontapöydän.

Tulosorientoituneissa palveluissa olennaista on se, että palvelun lopputulos on tyydyttävä, eikä se millä tavalla palvelu on toteutettu. Aikapankissa tällaisia voisivat olla vaikkapa ruuan laittaminen tai siivous. Muualla kulutuspalveluissa esimerkkinä ovat keskitetyt pilvipalvelut digitaalisen tiedon säilyttämisessä kovalevylle tallentamisen sijasta.

Tuoteperusteiset palvelut liittyvät tuotteen käyttämiseen, vaikka tuotteen omistaja ei vaihtuisikaan. Tällaista palvelua voi olla vaikkapa tavaran huolto, lainaaminen tai käytön opastaminen.  Aikapankissa tämä voi olla ompelua, soitonopetusta tai erilaisten tavaroiden lainaamista.

Kuitenkin samaiset tutkijat [1] toteavat, että ei ole näyttöä, että pelkästään palveluiden suosiminen vähentäisi kokonaiskulutusta ja siten materiaalien käyttöä. Tämä selittyy sillä, että säästyneet resurssit käytetään muunlaiseen valmistukseen ja kulutukseen. Tällä hetkellä ei ole käytössä järjestelmää, joka kannustaisi tai rajoittaisi jättämään palveluiden käytössä säästyneet malmit kaivamatta tai öljyt pumppaamatta.

Näin ollen tavaroiden antaminen aikapankissa toveja vastaan ei ole materiaalin käytön vähentämisen kokonaisuuden kannalta haitallista. Vaikka lainaaminen selkeästi yleistyisi, ei materiaalia jää tuotannossa käyttämättä ilman kulutuksen kokonaiskysynnän selkeää vähentymistä. Tällä hetkellä ja nykyisillä eväillä näin ei ole länsimaisissa yhteiskunnissa käymässä.

Aikapankin kulttuuri ja toimintatavat ovat kuitenkin jo toinen asia. Oma näkemykseni on, että jos tavaroiden antamisesta ei tule aikapankin toiminnan pääasiaa eivätkä tarjousviestit täyty tavarailmoittelusta, on mielestäni aikapankissa tilaa myös tavaroiden antamiselle toveja vastaan.

[1] Heiskanen & Jalas (2003) Can services lead to radical eco-efficiency improvements? – a review of the debate and evidence. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, 10 (4), 186-198. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/csr.46/abstract

Omatoimisuus ja vaihdon lyhytkestoisuus viehättävät

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Vuoden kääntyessä kohti loppua erosin joistakin ammatillisista ja harrastusyhdistyksistä, joiden asia on edelleen kannatettava, mutta joiden passiivinen jäsenyys ei tuntunut enää mielekkäältä. Halusin jonkin lisäsyyn jäsenyydelle kuin jäsenmaksun maksamisen vuosittain, enkä keksinyt yhtäkään nykyiseen elämäntilanteeseeni sopivaa. Siksi erosin niistä. Osassa eroamistani yhdistyksissä olennaista on järjestää tapaamisia muiden samanhenkisten kanssa. Valitettavasti työssäkäyvänä vanhempana en paljon perhettäni näkisi jos edes osassa näistä tapaamisista kävisin, sillä tapaamiset kun ovat usein iltaisin tai viikonloppuisin.

Kuitenkin pysyn edelleen Stadin Aikapankissa eikä mieleeni edes tullut siitä eroaminen. Koska aikapankin toiminta on omaehtoista ja silti läpinäkyvää, on perheellisenä mahdollista toimia kuten itselle parhaiten sopii. Silti aikapankki on mielestäni hyvin merkityksellistä, vaikka jokainen luo oman siihen oman suhteensa. Joku on aktiivinen vaihtaja monella osa-alueella, toinen vaihtaa harvakseltaan ja kolmas taas suppeasti vain tietystä teemasta.

Erityisen kiehtovaa aikapankissa on juuri omaehtoisuus. Toiminnan voi muokata omannäköisekseen tarjoamalla ja vastaanottamalla itselle mielekkäitä palveluksia. Toimintaan sitoutuu juuri palveluksen verran, puolin ja toisin. Tämä vapaus valita sekä ajallinen lyhytkestoisuus on melkoisen harvinaista vapaaehtoistoiminnassa. Niissä järjestöissä, joissa olen aikaisemmin toiminut, tämä ei olisi ollut edes mahdollista, sillä vapaaehtoiset käytännössä mahdollistivat koko toiminnan ylläpidon. Tietenkin Stadin Aikapankissa on myös vapaaehtoisia, sillä järjestelmä ei olisi käytännön toteutuksen osalta mahdollinen ilman heidän panostaan.

Kuitenkin merkityksellisen liikkeen aikapankista tekevät sen käyttäjät: käyttäjien jatkuvat vaihdot tekevät heidän elämästään taas hieman sujuvampaa ja iloisempaa. Pienet, uniikit ja ihmisenkokoiset panokset lähimmäisen ja itseni puolesta tekevät aikapankkitoiminnasta varsin viehättävää.

Onnellisen käyttäjän tunnustuksia

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Tässä joitakin iloisia ja kiitollisia tunnelmia toteutuneen vaihdon jälkeen: Mikä mieletön tunne! Minä osaan ja taitoni ovat kehittyneet! Olen ottanut aikaa itseni kehittämiselle ja vaihtanut aikaa mukavan ihmisen kanssa meitä yhdistävän kiinnostuksen kohteen parissa. Tuntuu, että tälle päivälle tuli tarkoitus.

Tarina alkaa useamman vuoden takaa, kun totesin, että en osaa soittaa pianoa kuin nuoteista. Mikäs olisi sen mukavampaa kuin soittaa omaksi ja muiden iloksi yllättäen tilasta löytyvällä pianolla. Ongelma on vain se, että nuotteja harvoin on mukana. Tätä muuten sattuu useammin kuin ehkä arvaisi: (juhla)tilassa on piano, musiikille olisi tilausta, mutta paikalla ei ole yhtään soittajaa, jolla olisi nuotteja tai kykyä soittaa ilman nuotteja. Koska nuottien kantaminen ei ole kovin käytännöllistä, päätin opetella vapaata säestystä pianolla.

Vapaassa säestyksessä instrumentti on usein piano. Säestyksen tarkoituksena voi olla laulun tukeminen tai sitten ihan itsenäinen ohjelmanumero. Taito tulee tosiaan opetella, sillä se perustuu muun muassa musiikin teoriasta tuttujen sointukäännösten tuntemukseen. Lisäksi tässäkin soittamisessa olennaista on lihasmuistin kehittäminen, ja ilman harjoittelua tämä ei kehity. Itselle tutussa klassisemmassa piano-opetuksessa tulee välttää virheitä ja usein myös omaa tulkintaa, sillä kappaleen tyyli tulee annettuna eikä improvisaatiolle jää tilaa.

Vapaa säestys on siis jokseenkin vastakohta tyylillisesti, vaikka soittorutiinista ja musiikin teorian tuntemuksesta on iloa. Kuitenkin ottaen huomioon omat tavat soittajana, ymmärsin vapaan säestyksen opettelun olevan varsin paljon mielekkäämpää ja vauhdikkaampaa, jos on mahdollisuus saada opetusta. Kaikkien haaveiluvuosien jälkeen kohdallani opetus järjestyi aikapankista, sillä huomasin parikin ilmoitusta vapaasta säestyksestä pianolle. Yksi ilmoitus oli omalta asuinalueelta, ja opettajan kanssa puhuessani kävi ilmi, että asumme samassa korttelissa. Mikä sattuma!

Olen siis nykyisin onnellinen vapaan säestyksen harrastaja. Olen tuntien jälkeen erinomaisella tuulella. Mitä ilmeisemmin myös piano-opettajani on varsin tyytyväinen, sillä on jaksanut minua opettaa useamman kerran. Voisiko asia paremmin järjestyä?

 

Miten Stadin Aikapankki toimii yhteisössäsi?

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Olen selvittänyt, miten aikapankkia voi käyttää yhteisöjen toiminnassa siten, että vaihdot tukevat ja lisäävät toimintaa. Tietoja on saatavilla Stadin Aikapankin sivuilla, ja yhteisöjä on Stadin aikapankin verkkosivujen listassa nyt kuusi. Käytännössä yhteisö voi käyttää aikapankkia erilaisten tehtävien välittämiseen, palvelupyyntöihin ja palvelusten tarjontaan.

Koen, että moni järkevä ja hyvä asia omissa yhteisöissä jää toteuttamatta. Yksi syy siihen on ajan puute. Ja vielä tarkemmin määriteltynä ajan puute toiminnan koordinoimiseen. Kokemukseni vapaaehtoistoiminnasta yhteisössä on se, että hallinnolliset asiat, kuten taloudenpito ja viestintä, jäävät muutaman henkilön hoidettavaksi, joskus yhdenkin. He kun ovat näissä usein osaavia, ja siksi saavat lisää vastuuta. Joissakin asioissa päätettyjen tehtävien keskittäminen on kätevää, sillä tekijöillä kuluu aikaa enemmän itse tehtävään ja vähemmän tehtävien koordinointiin keskenään. Toisinaan tehtävien kasaantuminen kuitenkin on, vapaaehtoistoiminnalle paradoksaalisesti, yksinäistä. Lisäksi se on lisääntyessään niin kuormittavaa, että vapaaehtoinen väsyy. Pahimmassa tapauksessa hän haluaa pois koko toiminnasta.

Kuitenkaan en oikein tiedä miten edetä käytännössä toimisin, jos haluaisin integroida aikapankin vaikka taloyhtiöni toimintaan. Luettuani Stadin Aikapankin sivujen kuvauksen aikapankin mahdollisuuksista kansalaisliikkeiden toiminnassa ymmärrän, että myös muut pohtivat menettelytapoja. Käytännössä ei vielä ole patenttiratkaisua aikapankin käyttöön yhteisöissä, vaan toiminta on kehitteillä.

Pidän kehitystyötä tärkeänä. Aikapankki toisi yhteisöissä läpinäkyvyyttä vapaaehtoisten työpanoksiin, ja niiden seuraaminen yhdessä sovitulla tavalla estäisi ehkä osaltaan kuvaamaani väsymystä. Lisäksi tovien tai vastaavien kerääntyminen omalle tilille saattaa entisestään sitouttaa ihmisiä toimimaan yhteisöissä, sillä oma panos tulee huomioitua. Kertyneillä toveilla vapaaehtoiset taas saavat itselleen palveluksia, joka tuo muiden asioiden ohella aikaa, vaikkapa juuri vapaaehtoistyön tekoon.

Olisi kiinnostavaa kuulla jo aikapankkia käyttävien yhteisöjen jäsenten kokemuksia aikapankin käytöstä omassa yhteisössä. Miten odotukset ovat toteutuneet? Millaisia yllätyksiä on tullut?

Muilta oppimisen voima Koulussa ja Stadin Aikapankissa

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Osallistuin Kouluun lauantaina elokuun lopussa. Kyse ei ollut mistä tahansa koulusta, vaan vanhaan Lapinlahden sairaalaan järjestetystä Toisilta oppimisen festivaaleista, Demos Helsingin ja Helsingin juhlaviikkojen järjestämänä. Oppitunneista vastasivat vapaaehtoiset eri aloilta, ja myös Stadin Aikapankki oli mukana. Sain itse asiassa yhden Stadin Aikapankin julkisesti jakamista kutsuvieraslipuista, joten haluan raportoida Aikaa pankista -blogissa elokuun Koulusta ja sen herättämistä ajatuksista.

Ohjelma oli monipuolinen ja inspiroiva. Aikapankin lisäksi tunteja oli muun muassa flamencosta, eläinetiikasta, pallogrillauksesta, ryhmärakennuttamisesta, sukan kantapään tekemisestä, ukuleleen soitosta, vesivärihulluttelusta, asioiden tekemisestä väärin… Ohjelman innostava tarjonta aiheutti suurta kuhinaa ilmoituspisteessä ja mainioita keskusteluja muiden osallistujien kanssa.

Tuntien lisäksi nautittavana oli Lapinlahden sairaalan tilat ja ulkoalue. Osallistujat ilmiselvästi nauttivat aurinkoisesta säästä, viikonlopun kouluruuasta ja pihan ohjelmasta. Tunnelma oli kylämäinen ja leppoisa. Palauteseinät Koulun tiloissa täyttyivät paitsi kiitoksista ja käytännön vinkeistä, myös toiveista tavata ensi vuonna uudestaan.

Mielestäni Koulun menestys on jälleen yksi osoitus siitä, että vertaisoppimisen idea kantaa pitkälle. Aikapankki rakentuu osaltaan juuri vertaisoppimisen periaatteelle, jossa jäsenet haluavat jakaa ajan lisäksi taitojaan ja tietojaan muille. Tämän vertaisoppimisen voima on avautunut minulle vähitellen vasta aikuisiässä.

Muiden kohtaaminen on enemmän kiinni asenteesta kuin paikasta. Silti on ironista, että kaikista Suomen kaupungeista, suurimmat oivallukseni vertaisoppimisesta saan Helsingissä, jota on moitittu kylmäksi ja liian suureksi verrattuna pikkupaikkakuntiin. Ehkä kohtaamani vireys Helsingissä ja Stadin Aikapankissa on myös vastavoima suuren kaupungin aiheuttamalle vieraantumiselle.

Kiitos siis Koulun järjestäjille ja oppituntien pitäjille sekä Stadin Aikapankille kutsuvieraslipusta. Kiitos yleisesti kaikille osaamistaan ja aikaansa jakaville stadilaisille ja aikapankkilaisille. Kuten Koulu ei olisi ollut toteutunut ilman vertaisopettajia, ei Aikapankki toimisi ilman innostuneita jäseniään.

Miksi jumittaa yksin, kun voi tehdä yhdessä…

Minua on painanut tämä blogihiljaisuus jo pidemmän aikaa. Mutta minkäs teet, kun aika ja energiat ovat menneet (vahvasti toki aikapankkiin liittyvän) Aika parantaa -verkoston pyörittämiseen. Onneksi aikapankista löytyi ratkaisu tähänkin pulmaan. Miksi kärvistelisin kirjoittamispaineiden kanssa itsekseni, kun aikapankista ja bloggaamisesta kiinnostuneita on varmasti muitakin. Onhan Stadin Aikapankissakin jo lähes 2000 jäsentä.  Laitoin siis ilmoituksen aikapankkiin – ja pian aloinkin saada vastauksia aikapankkiyhteisön voimin kirjoitettavasta ja kehitettävästä blogista kiinnostuneilta.

Tästä päivästä lähtien Aikaa pankista -blogi on siis yhteisömuotoinen. Mukaan on jo ilmoittautunut reilut puolentusinaa kirjoittajaa – ja myös kaikki uudet näkökulmat ja kirjoittajat ovat tervetulleita! Taustaa-osiossa on lisätietoja kirjoittajista ja ohjeita mukaantulosta kiinnostuneille.

Yhteisöblogin avauksesta vastaa Eeva Houtbeckers. Uusien kirjoittajien juttuja on jo varastossa julkaisua odottamassa, ja jatkossa niitä postataan kerran viikossa. Pysykää siis kuulolla…

Eeva Houtbeckers:  LISÄÄ VAIHTOJA LÄHELTÄ

Liityin aikapankkiin tutkimuksellisista ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Väitöstutkimukseni liittyy muun muassa vaihtoehtoisiin taloudellisen toiminnan muotoihin, ja aikapankkitoiminta sopii teemaan kuin tovi tilille.

Liittymisen jälkeen olen ihmetellyt miksi en tehnyt sitä aikaisemmin. Kokemukseni aikapankkitoiminnasta ja tapaamani ihmiset ovat olleet erittäin mukavia. Olen saanut kokea kaipaamaani yhteisöllisyyttä, ainakin Helsingin mittakaavassa.

Nimittäin lähiyhteisön ihmisiin tutustuminen ja arjen jakaminen on pääsyy innostukselleni aikapankkia kohtaan. Ystäväni asuvat hajallaan ympäri pääkaupunkiseutua ja siksi arkinen oleilu on harvinaista herkkua. Silti haluan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa pienissä arjen asioissa enkä linnoittautua kotiini, erityisesti kun perheeseemme on siunaantunut uusi ihmisenalku.

Harmillisesti kohdallani ei vielä ole toteutunut aikapankkivaihtojen maantieteellinen läheisyys. Osaltaan tämä selittyy melko tuoreella kokemuksellani, sillä en osaa hyödyntää aikapankkia vielä kovinkaan monipuolisesti ja pyytää palveluita. Osaltaan syy on siinä, että lähialueeni vaihtotarjoukset ja -pyynnöt eivätkä vastaa omia kykyjäni tai tarpeitani ja päinvastoin.

Siksi olen pohtinut keinoja lisätä aikapankin palveluvaihtoa lähempänä asuinpaikkaani.

1. Voin muuttaa perheeni kanssa aktiiviselle aikapankkialueelle tai alueelle, joka on kuulu yhteisöllisyydestään. Muuton voi nyt toistaiseksi unohtaa lukuisista käytännön syistä eikä lapsen päivähoitopaikan varmistuminen ole niistä vähäisin.
2. Voin rekrytoida uusia aikapankkilaisia omasta tuttavapiiristä, jonka potentiaalisten palvelusten tai tarpeiden arvaan vastaavan enemmän omaa elämäntilannettani. Uusien jäsenten rekrytointi on lähes vaivatonta, sillä vanhempana olen tutustunut alueen muihin lapsiperheisiin. Lisäksi voin puhua aikapankista naapureilleni.
3. Voin kokeilla aivan uusia palveluita ja vastata rohkeasti vaihtopyyntöihin. Tässä voi koittaa mennä niin kutsutun mukavuusalueensa ulkopuolelle ja oppia uusia asioita.

Tuleeko mieleesi joitakin muita keinoja, joilla voi lisätä vaihtoja omalla lähialueella?