Money as a Commons

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

“The Future of Money – Money as a Commons” is what Mary Mellor will be
addressing during a seminar this Thursday co-organised by Helsinki
University Attac, Commons.fi, Pixelache, and Stadin Aikapankki.
Mellor will be talking about taking back the economy to become
sufficient and socially just – which would first of all mean taking
back money to be a commons.

As historian Peter Linebaugh has coined it, there is no Commons
without commoning, which can be described as the social practices of
co-producing and co-governing by a community or network of commoners
of a commons, whilst including the principles of sustainability,
fairness and social control of the users.

Also Stadin Aikapankki’s Tovi’s seem to be all about the practice of
commoning.  Tovi’s can be seen as a currency enabling the exchange of
services (and also goods) on the basis of time. Unlike money’s
features as we know them, Tovi’s are decommodified and subject to an
ongoing process of deliberation by its community of users, as to the
what & how of what is being produced with the Tovi’s.

Like the main principle of Timebanking as internationally known,
Tovi’s are based on the principle of equality and everybody’s needs,
work and time are valued equally. In addition to this, Tovi’s have a
value and principles chart attached to their workings, which
organisations joining aikapankki must be in respect of. The values
refer to principles furthering social and ecological justice, and
actors joining as such are so called for-benefit economic actors
(Michel Bauwens), solidarity economy actors.

Tovi’s exchanged are also subject to a levy (2%). As part of every
transaction, the levy of the seller of a service will be going to his
or her actor of choice in the timebank. The levy of the buyer goes to
the administrative account of Stadin Aikapankki, from where it is used
to renumerate work done for the timebank, or to support members that
need so. Stadin Aikapankki is now in the process of drawing up its
ABC, its comprehensive principles of workings.

Increased practices of commoning as such develop when the solidarity
economy actors joining Stadin Aikapankki exchange Tovi’s with other
members (individuals or actors) in the timebank and develop more
shared practices, and through them different commons. Such has been
happening for instance through the joining of Osuuskauppa Oma Maa and
Herttoniemi ruokaosuuskunta in aikapankki. The objective of the
alliance has been the ethical participatory production of local
organic food, which is also made available against tovi’s. Food as a
commons comes to challenge food as a commodity on global markets.

These increased practices of commoning though the circulation of
Tovi’s, and the tovi levy can also be seen as increasingly opening up
economic actors joining aikapankki, and as such a further
democratizing of economy. In contrast to money, this circulation of
time is making for much more embedded economies, for much more
ownership and closer relations between people and the outcome of their
work.

Whilst the focus of Mary’s lecture will be on taking Money back at
large, I am looking forward to ask what Mary thinks of the trajectory
Stadin Aikapankki is taking, and what its role can be in the taking
back of money and economy.

The seminar The Future of Money – Money as a Commons will be held on
Thursday 16.5.2013 at 16.00 in Mannerheim-sali, Uusi ylioppilastalo,
Mannerheimintie 5 A (5. floor), Helsinki.

Advertisement

Tovi vs. Euro

Kirjoittaja: MIKKO NIEMELÄ

Maailmassa on käytössä monenlaisia vaihdon välineitä, joita myös rahaksi tai valuutaksi kutsutaan. Meillä on käytössä Euron lisäksi Toveja, Bitcoineja, palveluseteleitä jne. Siispä onkin joskus hankalaa valita niistä käyttötarkoitukseen sopivinta, mikäli ei täysin ymmärrä niiden etuja tai haittoja.

TOVI

Tovit vastaavat työtunteja, jolloin sitä voi jokainen arvottaa henkilökohtaisesti. Esimerkiksi kauanko on valmis auttamaan naapuriaan saadakseen vaikkapa laatikollisen kasviksia. Toisin sanoen hintaa ei ole ennalta määrätty fyysisissä esineissä, vaan arvo syntyy henkilöiden keskinäisestä sopimuksesta.

Monissa taloustieteen opeissa sanotaan, että arvo syntyy työstä, joten mikäs sen parempi valuutta kuin työaikaan perustuva Tovi. CES-järjestelmässä on lisäksi poikkeuksellinen mahdollisuus mennä tilillä miinuksen puolelle, joka on vain positiivista: auttamista on tapahtunut.

Aikapankeissa on etuna myös se, että voidaan suoraan nähdä tarjotut palvelut omalta tilisivultaan ja yhteydenotto tapahtuu haluamallaan viestintävälineellä sähköpostista puhelimeen. Samalla ylihinnoitetut palvelut karsiutuvat luonnollisesti, kun voidaan vertailla hintoja maailmanlaajuisesti.

EURO

Eurot syntyvät pankkien tietokannoissa, kun henkilö hankkii lainan voittoa tavoittelevasta liikepankista. Tällöin käytetään kirjanpitomenetelmää, jossa syntyy taseisiin varat ja toiselle puolelle velat. Toisin sanoen jokainen Euro on naputettu tilillesi, joka vastaa lupausta maksaa kyseinen määrä seteleinä käteen halutessasi. Tähän tulee vielä lisäksi korko, jota ei luoda järjestelmään ollenkaan.

Euron arvo on erittäin kummallinen asia, sillä se ei ole riippuvainen olemassa olevan rahan määrästä. Se on vain päätetty suljettujen ovien takana ja nykyään hyvikkeiden hinnan määrittää pitkälti pörssien tietokonealgoritmit. Tästä syntyy paljon ongelmia, kuten jatkuvaa inflaatiota, velkaantumista, hintojen nousua, sekä entistä suurempia talouskuplia.

Jokainen Euro tililläsi on vain lupaus, joten sillä ei ole mitään arvoa sinällään. Se ei ole kytköksissä mihinkään fyysiseen, kuten kultaan. Korkojenkin vuoksi meillä on jatkuvan talouskasvun paradigma, mutta ainoa luonnossa esiintyvä loputtomasti kasvava asia on syöpä, eikä se tunnu kovin järkevältä.

Kaksi vuotta aikapankkishoppailua

Kirjoittaja: LEILA S.

Syksyllä 2010 huomasin Käpylän kirjaston ilmoitustaululla mainoksen Stadin Aikapankista. Aikapankkitoiminta vaikutti kiinnostavalta, mutta samalla nettiohjelmien käyttöön tottumattomana hivenen haastavalta. Nappasin kuitenkin rohkeasti ilmoituksesta yhteystiedot ja otin yhteyttä. Lokakuussa sain tunnukset Stadin Aikapankkiin ja jo samana iltana tein ensimmäisen oston. Seuraavana päivänä tapasin toisen käpyläläisen ja sain tovia vastaan kassillisen hyväkuntoisia leluja, pelejä ja kirjoja lapsellemme. Aluksi sekavalta tuntunut maailmanlaajuinen Aikapankin nettiohjelmakin alkoi nopeasti tuntua kotoisalta. Liittymiseni jälkeen olenkin tehnyt jo yli 100 vaihtoa Stadin Aikapankissa.

Kaksi vuotta aikapankkeilua on tuonut lapsiperheemme elämään paljon hyvää. Isovanhempien ja kummien asuessa kaukana, on Aikapankin kautta syntynyt tukiverkosto muodostunut tärkeäksi. Perheen isän ollessa pidemmällä työreissulla, on kanssani ollut aikapankkilainen lastenhoitoapuna. Pienten lasten äitinä tämä saatavilla ollut hoitoapu on ollut jaksamisen kannalta merkittävää.

Aikapankin kautta järjestyneen remonttiavun avulla selvisimme myös tiukasta muuttoaikataulusta ja odotettua huonokuntoisemmaksi paljastuneen asunnon kunnostamisesta. Puiden haku kodin lämmitystä varten onnistuu puolestaan toiselta aikapankkilaiselta lainaamamme peräkärryn avulla. Kuluneet sohvamme saivat piristysruiskeen näppärän aikapankkilaisen ommeltua uudet tyynynpäälliset sohvatyynyihin ja toisen tarkkasormisen aikapankkilaisen ommeltua kissan raapiman käsinojan peitoksi lehti- ja kaukosäädintelineen.

Ennen aikapankkeilua stressasin lasten syntymäpäivien järjestämisestä. Syntymäpäiväkakkujen valmistaminen ei ole minulle luontaista, joten paniikki iski viimeistään syntymäpäiviä edeltävänä iltana. Nykyään tilaamme täytekakut Stadin Aikapankin kautta ja olemme alkaneet jopa nauttia syntymäpäivien järjestämisestä. Stadin Aikapankissa on todellisia kakkutaitureita, jotka osaavat valmistaa uskomattoman hienoja teemakakkuja. Pari kertaa meillä on ollut myös mukava aikapankkilainen tekemässä lapsille kasvomaalauksia syntymäpäivien kunniaksi.

Meidän perheemme on puolestaan toiminut Stadin Aikapankissa mm. muuttoapuna, talkooapuna, siivousapuna, kuljetusapuna ja kissojen hoitajina. Meidänkin apumme on tullut tarpeeseen, ja siitä on tullut aina myös meille hyvä mieli. Tuntuu hyvältä olla hyödyllinen.

Edellä on vain pieni osa vaihdoista, joita olemme kahden vuoden aikana tehneet. Kun katson aikapankkilaisen valmistamia sohvatyynyjämme tai paikkaamia housuja, tulee mieleeni kyseinen aikapankkilainen. Vaihdot ovat olleet meille konkreettisesti tärkeitä, mutta niissä tuntuu bonuksena myös yhteisöllisyyden henki. Tavattuani sattumalta aikapankkilaisen, jonka kanssa olimme vuosi sitten tehneet vaihdon, antoi tuttu aikapankkilainen erään minulle hyödyllisen ohjepaperin todeten seuralaiselleen: toinen aikapankkilainen pitää toisesta aikapankkilaisesta aina huolta. Kuulostaa ja tuntuu hyvältä.

Tovituvalta terveisiä!

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Aikapankin puitteissa toimiva Aika parantaa–  eli ns. tovitukiverkosto voitti syksyllä hyvinvointi- ja terveysalan innovaatioympäristö Innokylän yleisöäänestyksen. Tovitukitoiminta lienee vain laajenemassa, sillä Tovituki tunnetuksi –hanke sai Raha-automaattiyhdistykseltä projektirahoitusta. Hanketta koordinoi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys Kakspy. Projektirahoituksen turvin hankkeen koordinaattori Hanna Koppelomäki ylläpitää ja kehittää tovitukiverkostoa Toisella linjalla Hakaniemessä toimistossa, jonka yhteydessä on myös tiloissa majailevien toimijoiden yhteisiä kokoushuoneita, joita voidaan siis jonkin verran hyödyntää esimerkiksi tukitapaamisten yhteydessä. Verkoston tila on ristitty tovituvaksi.

Tukisuhde syntyy aina siten, että aluksi tukipyyntö toimitetaan netin välityksellä koordinaattorille, joka välittää sen tukijaverkostolle. Itse tuettavan ja tukijan välisten tukitapaamisten aluksi käydään keskustelu, jonka jälkeen tapaamisia pidetään viisi. Tämän jälkeen käydään keskustelu suhteen päättämisestä tai jatkosta. Tukijat, joilla on tukisuhde meneillään, osallistuvat myös työnohjaukseen. Nämä ohjaajat ovat ammattilaisia.

Tukijat sen sijaan eivät suinkaan välttämättä ole auttamisen ammattilaisia muutoin kuin elämänkoulun ansioilla, vaan tuki tapahtuu ”ihmiseltä ihmiselle”. Aktiivinen kuuntelu ja myötäeläminen voivat joskus riittää pitkälle. Joskus tovitukijan kannattaa ohjata tuettava ammattiavun piiriin. Konkreettista arjen apua tarvitseville tovitukiverkostossa on erikseen mm. kodinhoitoryhmä, vaikka toki kodin- ja sielunhoito kulkevat usein käsi kädessä. Verkoston piirissä toimii myös useita toviryhmiä, joiden teemat ovat kosketelleet esimerkiksi läsnäoloa, itsetuntoa ja mielenterveyttä.

Tuen pyytäjät ovat varsin erilaisissa elämäntilanteissa. Ilman tilastollista analyysiä näppituntumani on, että apua pyytävät eivät joko ole lähestyneet (esimerkiksi sosiaali-) viranomaisia vaan toivovat kevyemmän, keskusteluavun auttavan eteenpäin, tai toisaalta ovat jo syistä tai toisista viranomaisasiakkaita, mutta sieltä saatava apu ei tunnu riittävän. Molemmissa tapauksissa voi siis myös tulkita, että tukiverkosto täydentää ja vahvistaa ammattitoimintaa, mutta mukana on sama naapuriavullinen elementti kuin kaikessa muussakin aikapankkitoiminnassa.

Tukisuhteen veloitus tapahtuu yleensä tukijan ja tuettavan välisenä tovimaksuna. Aina näin ei eri syistä toimita, vaan tällöin tukija veloittaa tovituen yhteistiliä. Keskustelussa on myös vaihtoehto kaikista aikapankin tovivirroista kerättävän toviveron jonkin osuuden kanavoimisesta tukitoimintaan. Viimevuotinen Stadin Aikapankin jäsenäänestys toviverojen käytöstä tukisi ajatusta: 64,5% vastanneista kannatti yhteisten tovien käyttämistä jäsenten ehdottamiin hankkeisiin, kun vaihtoehdot olivat käyttö vain aikapankin varsinaisten tehtävien hoitoon sekä suostuminen mihin tahansa enemmistön kantaan.

Tulevaisuuden Tovi

Kirjoittaja: MIKKO NIEMELÄ

Uutisista kuuluu talouden kannalta ikäviä juttuja, aina velkakriisistä köyhyyteen. Näihin ongelmiin on useita syitä, mutta juurisyistä tärkein lienee itse vaihdon välineen luontiprosessin ongelma. Kun koko talous perustuu velan – eli rahan – lisäämiseen, koska korkoa ei luoda järjestelmään missään vaiheessa. Vähimmäisvaranto-terminkin voi heittää jo roskakoppaan, sillä säännöt muuttuvat aina pelin edetessä.

Koron luoman aukon vuoksi järjestelmään luodaan kuplia, jotta lukuja saataisiin jotenkin täsmäämään. Tässä ilmenee sekin, että mitä isompi valuutta-alue, sen traagisemmat kerrannaisvaikutukset. Tästä päästäänkin siihen, kuinka paljon fiksumpi järjestelmä on käytössä meidän CES-aikapankeissamme.

Itse valuutta perustuu ensisijaisesti kuvaamaan käytettyä aikaa, Tovia. Kyseessä on lupaus palauttaa “lainaamansa” aika takaisin auttamalla kanssaihmistä. Näin ollen verkostoitumalla voidaan paikallisesti lisätä yhteistä hyvää murehtimatta tilin saldosta.

Toveissa ei ilmene korkeaa inflaatiota, sillä aika on riippumatta laskutavasta jokaiselle sama ja kaupankäynnissä voidaan sopijapuolten kesken määritellä arvoa, esim. kasvien kastelun loman aikana tai taulun maalaus. Eli joustoa voi pienessä mittakaavassa olla, sillä tämä paikallisvaluutta on ihmisiä varten, ei toisinpäin.

Tulevaisuutta silmälläpitäen on todennäköistä, että palkkatyö pikkuhiljaa menettää merkityksensä ja siirrytään perustuloon, jolloin meillä on paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Vapaaehtoiseen tekemiseen käytettävä aika tulee lisääntymään ja siinä mielessä me aikapankin käyttäjät olemme edelläkävijöitä.

Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa vaihdon välineet monimuotoistuvat ja samalla kun niiden yhteensopivuutta kehitetään, kukin voi valita haluamansa tavan hoitaa vaihtokauppaa. Mahdollisesti tullaan näkemään osuuskuntatoiminnan ja kooperatiivien paluu, jolloin teknologian avulla päästään kohottamaan omavaraisuusastetta.

Lopputuloshan on meistä ihmisistä kiinni, kuka tahansa voi levittää sanaa uusista mahdollisuuksista ja sosiaalinen media varsinkin on tähän mainio työkalu. Onhan se hyvä varautua pahan päivän varalle. Mielestäni on järkevää miettiä yhdessä, mitä tulevaisuudelta haluamme.

Tovitoverit talvea kohti

Puolisen vuotta tovitarha on ollut päivittäinen osa elämääni. Siellä olen aloittanut aamuni, siellä huoltanut ja vaalinut toveilla ja muuten hankkimiani kasveja. Iloinnut kasvun ihmeistä, korjannut satoa – ja kohdannut myös puutarhanhoidon kipeämmät puolet, turhauttavat taistelut tuhoeläimiä vastaan.

Kesällä pidin parveketta toimistohuoneena. Oli mukavan viileää kun auringon porotus tavoitti talon länsikulman vasta joskus kolmen jälkeen iltapäivällä. Auringon polte on enää muisto vain, viileys sitä vastoin yhä purevammin läsnä.  Kirjoitan edelleen vartin verran aamusivuja parvekkeella, mutta pimeyden keskellä ja paksuun villatakkiin kääriytyneenä. Kohta lienee aika luopua tästäkin rakkaaksi tulleesta rituaalista.

Luopuminen on haikeaa. Haluttaisi taistella vastaan, mutta minkäs teet. Puutarha on elämän kuva myös siinä, miten se muistuttaa luonnon kiertokulusta. Jonkin on kuoltava, jotta jotain uutta voisi syntyä.  Säätilat ja syklit vaihtelevat, ja pimeys ja hyytävät hetket on otettava vastaan siinä missä valo ja lämpökin.

Tovitarhassa talveen valmistautuminen on asteittaista siirtymistä. Muutaman päivän välein raivaan, siirrän, järjestelen jotain sisälle, jotain kokonaan pois. Pari kevään taimivauvaa on saanut jatkaa elonkaartaan sisätiloissa. Chili puskee hulluna hedelmää olohuoneen ikkunalaudalla. Lähes kaksimetriseksi roihahtanut ananaskirsikka löysi uuden kodin rappukäytävän ikkunaseinustalta, ja muita monivuotisia kylmänarkoja kasveja on ripoteltu pitkin omaa ja naapurinkin kotia.

Viimeisiä sadonkorjuun hetkiä tässä vietetään. Basilika, persilja ja mangoldi saivat mennä silppurin kautta pakastimeen vapauttaakseen tilaa kanervaistutuksille. Kohta raivaan viimeisetkin tomaatit isosta viljelylaatikosta. Aion kuitenkin kylvää sinne kappaleen kevättä jo nyt, kokeilla saisinko varhaiskevään kukkasipuleilla luotua elon jatkumoa kylmyyden keskelle. Talventähteä, helmililjaa, krookusta. Parhaassa tapauksessa ne nousevat mullasta jo huhtikuussa, kukkivat aikansa ja antavat sitten tilaa kesäkauden istutuksille. Ja vaikka sieltä ei loppujen lopuksi mitään nousisikaan, on minulla tämän pimeänkin puolivuotiskauden ajan tovitarhassa jotain mitä odottaa. Pertti Niemisen runoa mukaillen: Voin nähdä syksyssä kevään.

Parvekkeeni on minulle niin monessa myös aikapankin kuva. Keksin juuri hauskan uudissanan muistellessani kaikkia niitä ihania aikapankkilaisia, jotka ovat parvekepuutarhani tehneet mahdolliseksi: tovitoveruus. Ilman tovitoveruutta parvekkeeni olisi edelleen karu ja vähälle käytölle jäänyt betonikuutio. Toki parvekepuutarhan olisi saanut pystyyn rahallakin, mutta tarhan tunnelma olisi silloin ratkaisevasti toinen. Tovitarhassa kukoistavat paitsi kasvit, myös lukuisat muistot tovitovereiden kanssa tehdyistä vaihdoista ja yhdessä jaetuista hetkistä.

iPad ikapankista?

Palveluiden ohella myös pienimuotoinen käytetyn tavaran vaihto toveja vastaan on toistaiseksi ollut mahdollista ainakin Stadin Aikapankissa.  Asialla on sekä puoltajansa että vastustajansa.  Monet kokevat, että on kätevää ja mukavaa, kun tutunhenkisten ihmisten kanssa voi muiden vaihtojen ohella laittaa myös itselle tarpeettomaksi käyneet tavarat kiertoon. Toisten mielestä aikapankki pitäisi rajata selkeästi vain palveluiden vaihtoon ja ohjata tavaranvaihto esimerkiksi Netcyclerin kaltaisille kierrätysfoorumeille.

Oma tovitarhani ei koskaan olisi toteutunut, ellei myös taimia olisi ollut mahdollista hankkia toveja vastaan. Taimethan eivät sinänsä tavaraa olekaan, ja kyllä niiden kasvattamiseen ja koulimiseen on tarvittu nimenomaan toisen ihmisen työtä ja vaivannäköä. (Tavaroiden, taimien ja ylipäätään palveluiden hinnoittelu aikapankissa on asia, joka vaatii oman postauksensa. Palaan asiaan tuonnempana.)

Itse olen pitkin kevättä ja kesää tietoisesti pyrkinyt kyseenalaistamaan kulutustottumuksiani ja välttämään ylimääräisiä hankintoja. Minulle aikapankki on myös kohtuullistamisen väline ja rahariippuvuuden vähentäjä. Olen pitänyt pienimuotoisia ostolakkoja ja hankintaharkinta-kampanjoita ilman suurempia tuskia, mutta nyt olen hieman ristiriitaisessa tilanteessa perheen nuoriso-osaston suhteen.

Olin jo viime talvena käynnistänyt ala-astetta lopettelevan poikani kanssa kouluahkerointiin kannustavan ”iPad-haasteen”. Hän säästäisi koulutsemppi- rahaa iPadiin, ja minä lupauduin lisäämään yhteiskassaan puolet lisää, euron jokaisesta hänen säästämästään eurosta. Vaikka koulun loppumisen häämöttäessä itseäni entistä vähemmän houkutti ajatus rahan hassauksesta moiseen turhakkeeseen, en sentään voisi peruuttaa yhdessä sovittua hanketta nyt kun tarvittavat rahat alkavat olla kasassa.

Mutta voisinko tässäkin jotenkin käyttää aikapankkia hyväksi?

En tietenkään kuvittele tai haluaisi, että aikapankista voisi hankkia viihde-elektroniikkaa.  Mutta miksen käyttäisi aikapankkiin kertynyttä osaamista ja kokemusta apuna puntaroidessani mitä tällaisen hintavan laitteen hankinnassa kannattaa huomioida.  Laitoin verkkotorille ilmoituksen asiasta, ja pian sainkin hyödyllisiä neuvoja sekä eri malleista että käytettyjen laitteitten parhaista markkinapaikoista.

Aikapankki voi auttaa luopumaan turhasta (tavarasta), se voi auttaa tarpeiden uudelleen määrittelyssä – miksei se voisi olla apuna myös harkitumpien ostopäätösten teossa?

Aikapankkishoppailua

Nyt kun tovitarhassani alkaa olla likimain kaikkea, mitä sinne kasvuvaran huomioiden voi mahtua, on aikaa miettiä mitä muuta aikapankista voisikaan saada.  En ole koskaan kuulunut niihin, joille kaupoissa kiertely ja heräteostokset tuottaisivat erityistä iloa tai lohdutusta, mutta aikapankki tuo uuden näkökulman myös shoppailun mahdollisuuksiin. Kun on aikaa ja asenne kohdallaan, niin miksei aikapankista hankkisi joskus jotain ihan vain siitä ilosta, että se on mahdollista…

Jos vaikka opettelisi jonkin aivan uuden taidon, esimerkiksi soittamaan jotain instrumenttia? Stadin Aikapankin kautta pääsisi harjoittelemaan ainakin kitaran, rumpujen, harmonikan, klarinetin, saksofonin ja tinapillin soiton alkeita.

Ja kieliähän ei koskaan osaa liikaa. Aikapankin kielikoulussa voisi vetreyttää vanhaa tai hankkia aivan uuden kielitaidon. Tarjolla on muun muassa italian, venäjän, saksan, ranskan, ruotsin, espanjan, tšekin, arabian ja somalin yksityisopetusta – ja aika usein vieläpä syntyperäisen puhujan ohjauksessa. Lisäksi oppituntien ajankohdat ja ”kurssipaikat” ovat joustavasti sovittavissa ja yhdisteltävissä muihin aktiviteetteihin.  Esimerkiksi Tomas tarjoaa äidinkielensä tšekin opetuksen ohella myös mahdollisuutta päästä harjoittelemaan kallio- tai seinäkiipeilyä lainavarusteilla.  Kiehtova ajatus, mutta ehkä seinäkiipeily tšekiksi olisi kuitenkin turhan vaativa yhdistelmä.

Alkukesän vehreys houkuttaa luontoon liikkumaan. Aikapankista saisin seurakseni luonnonkasvien tunnistuksen taitavan oppaan, asiantuntijaopastusta linturetkelle tai kalastamaan (kalojen tunnistuksen ja käsittelyn opastus samaan hintaan), vaellusseuraa Nuuksion luonnonpuistoon (puuttuvat retkeilyvälineetkin voisi lainata aikapankista), tai myöhemmin kesällä marjastus- ja sienestysseuraa. Myös purjehduksen opetusta olisi tarjolla, vene tosin täytyisi tässä tapauksessa löytää aikapankin ulkopuolelta.

Voisi myös yhdistää huvin ja hyödyn.  Osallistumalla hiljattain Stadin Aikapankkiin liittyneen Herttoniemen ruokaosuuskunnan peltotalkoisiin, saisi itselleen paitsi viljelyopastusta, myös option lunastaa pellon antimia toveja vastaan, jos satoa kertyy yli ruokapiiriläisten tarpeen.

Mutta ehkä haluaisinkin ennemmin jonkinlaista hemmottelua?  Verkkotorin Keho ja mieli –osastolla on toden totta valinnanvaraa: löytyy käsi-, kasvo- ja kokovartalohierontaa, intialaista päähierontaa, akupunktiota, shiatsua, vyöhyketerapiaa, akupainantaa, jalkahemmottelua aloe vera –tuotteilla, rakenteellista hoitoa, bemer-hoitoa, breema-hoitoa (mitä ikinä lienevätkään; tovillahan se selviäisi).  Tarjolla on myös logoterapiaa, NLP:n perusteita, luonnollisen läsnäolon harjoittelua, meditaation alkeita, buddhalaisen mietiskelyn opetusta, astrologisia tulkintoja syntymäkartoista sekä tarot-ennustuksia, reiki-hoitoa, healingia, intuitiivista energiahoitoa, kehotietoisuuden lisäämistä, enkeliterapiaa…

Jos kuitenkin jotain vähän fyysisempää?  Sitäkin löytyy: esimerkiksi joogaa tai taiji- ja qigong-opetusta. Aikapankista saisi myös lenkkiseuraa, yksilöllisesti laaditun kotijumppaohjelman tai vaikka personal trainerin.  Kuntonyrkkeilyn ja savaten opastustakin on tarjolla, kuin myös intuitiivista itsepuolustusta.

Itsepuolustuksesta tulikin mieleeni, että tilinihän on entistäkin reilummin miinuksella – kuinka edes kehtaan haaveilla uusista hankinnoista?!

Vaan aikapankissapa kehtaan,  ja   suorastaan tuhlailevasti ihastelen kaikkea tätä erilaisten taitojen ja niitä jakamaan valmiiden ihmisten kirjoa!  Ehkäpä kehitänkin vastaanottamisen ja pyytämisen kykyäni seuraavaksi jollain mahdollisimman ”ylimääräisellä” tarpeella – lähden vaikka opiskelemaan kepinpyörityksen alkeita tai veitsenheittoa…

Reilusti miinuksella

Kävin juuri tarkistamassa aikapankin tiliotteeni. Auts, olen 18,80 tovia miinuksella. Lähes automaattisesti mieleen lehahtaa levottomuus.  Jos jokin näyttää miinusta, sen on oltava huono asia. Eikö ensin pidä ansaita, jotta voisi tuhlata?

Onko tässä nyt oikeasti aihetta huolestumiseen? Vaikka pienen rahatalouteni hoidossa olenkin aika säntillinen ja välttelen velkaa viimeiseen saakka, ei aikapankissa velkaantuminen ole mitenkään vaarallinen asia. Positiivinen paradoksi: tilini on miinuksella – ja tunnen oloni varsin rikkaaksi.

Aikapankissahan hyväksytään se, että ihmisten elämäntilanteet, tarpeet ja mahdollisuudet vaihtelevat.  On siis täysin sallittua ”maksaa kun jaksaa”. Esimerkiksi Stadin Aikapankissa on sovittu, että tili voi olla 50 tovia miinuksella (toisaalta myös plussapuolella on 50 tovin katto: ei ole tarkoitus, että kukaan vain muita auttelisi ottamatta itse koskaan mitään vastaan).

Yhteisön elinvoimaisuuden kannalta saaminen ja antaminen ovat ihan yhtä arvokkaita. Minä olen miinustiliä kasvattaessani samalla aktivoinut aika monia ihmisiä aikapankin vaihtoyhteisössä. Virtuaaliset tovit vaihtavat paikkaansa tilien välillä, mutta uskoisin useimpien aikapankkilaisten jakavan kanssani tunteen siitä, että vaihdoissa kaikki rikastuvat.  Avautuminen uudenlaisille kohtaamisille, keskinäiselle välittämiselle ja yhteisöllisyydelle on arvokasta ilman hintalappuakin. Jo toinen aikapankkiparadoksi: juuri tarvitsevana tulen tarpeelliseksi tälle yhteisölle.

Mutta takaisin tiliotteelleni. Ehdottomasti suurin menoreikä tässä kuussa on ollut tovien voimalla perustamani parvekepuutarha. Mutta onpa tämän tovitarhan luomiseen osallistunutkin aikamoinen porukka. Laskujeni mukaan jo ainakin yhdeksän ihmistä on tarjonnut osaamistaan ja/tai kasveja aikapankkiparvekkeelle, joka minulle on yhtä aikaa sekä henkilökohtainen että yhteisöllinen keidas.

Myös tämän viikon vaihtoni lipsahtivat parvekkeen puolelle, vaikka ne eivät alun perin varsinaisesti tovitarhaan liittyneetkään.  Viherpeukalo Mia-Marin olin pyytänyt luokseni nimenomaan huoltamaan parvekeproggiksen takia vähemmälle huomiolle jääneitä huonekasvejani, siis auttamaan mullanvaihdossa ja kasvien leikkaamisessa – mutta samalla sain häneltä myös arvokasta parvekepuutarhakonsultaatiota. Päivin kuljetusapu puolestaan mahdollisti osallistumiseni Herttoniemen pihakirppikselle viime sunnuntaina. Kirpputorikeikan jälkeen Päivillä oli vielä ”tovin verran aikaa”, joten saimme hoidettua parvekepuuhien edistymisen kannalta olennaisen multasäkkien kuljetuksen puutarhakaupasta. Ja parvekkeella oli sitten mukava nauttia uurastuksenjälkeiset kahvit yhdessä ja pohdiskella maailman menoa.

Kyllä minäkin aion vielä maksaa takaisin.  Mutta nyt haluan ottaa aikaa niiden ajatusten pohtimiseen, joita miinuksella olon kokemus minussa herättää. Mitä ovat aikapankkikontekstissa hinta, velka, plussa tai miinus?  Mikä on työtä, mikä palkkaa, mikä tekee tekemisen arvokkaaksi?  Pitäisikö kokemuksen lisääntymisestä maksaa korkoa – vai onko se sitä jo itsessään?  Tätäkö pitäisi verottaa?

Toistaiseksi aion vinguttaa kuvitteellista aikapankkikorttiani juuri sen verran kuin hyvältä ja tarpeelliselta tuntuu.

Tungosta tovitarhalla (sekä synnintunnustus)

Eilen lähdin Ninan ja Arton tarjoamalla aikapankkikyydillä taimitarhoja kiertämään.  Koukkasimme Tuusulan suunnalla parissa isossa myymälässä.  Tiesin tarvitsevani multaa, pari amppeliruukkua – ja ennen kaikkea paljon katseluinspiraatiota.

Ja mitä kaikkea nämä puutarhafriikit toivatkaan tullessaan, kirjaimellisesti tovikaupalla…  Nämä taimet totuttelevat nyt ulkoilmaan päiväsaikaan:

• ananaskirsikka
• avomaankurkku
• chili (kova juoppo muuten)
• koristeköynnös
• Black Russian – tomaatti
• pesusienikurkku
• koristeruoho Pony Tail
• koristeheinä
• (kavereinaan aiemmin saapuneet tomaatit, persiljat, korianterit ja portulakka).

Ulkona ovat jo yötä päivää:

• pelargoniat
• liljat
• mehitähdet
• kuunliljat

Lisäksi itämässä on maitopurkkipatteristollinen ruusu-, salko- ja taitepapuja.  Ja kaikki nämä siis ehtaa aikapankki-lajiketta.

Mutta yksi aikapankkisyntikin tässä täytyy tunnustaa: ihan rahalla tulin nyt ostaneeksi sen suuren viljelylaatikon, jonka olin suunnitellut aikapankin kautta nikkaroittavani.  Aikapankistahan ei välttämättä ihan heti saa, mitä tilaa.  Kun en ollut saanut ilmoitukseeni vastausta, ja kun puutarhakaupassa oli tarjolla suhteellisen edullinen ja näppäräntuntuinen ratkaisu, päädyin siihen.

Ja eikös heti tänään tullut puhelu Patrikilta, joka olisi laatikon ollut valmis rakentamaan…  En osannut olla pyytämisessäni kärsivällinen, ja tilaisuus teki varkaan (jos nyt rahalla ostamisesta voi tällaista ilmausta käyttää). No, laatikon kuljetuksessa sentään käytin aikapankkia – ja Patrik pääsee tarjoamaan taitojaan tovitarhaan myös. Häneltä nimittäin löytyy kiviseinäpora, ja sovimme että hän tulee poraamaan kaikki tarvittavat koukut parvekkeeni seiniin ja kattoon.