Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2013

Verottaja arvostaa aikapankin tuomaa yhteisöllisyyttä

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Aikapankkitoiminta on viime aikoina ollut julkisuudessa veroviranomaisten uuden ohjeistuksen vuoksi. Sen mukaan osa aikapankin puitteissa tehtävästä työstä olisi verotettavaa. Osa työstä rajataan ulkopuolelle, mutta ammattimaiseksi työksi verottaja listaa niin laajan joukon toimintaa, että käytännössä aikapankin vaihdoilta putoaa pohja. Henkilökohtaisestikin olen tehnyt vailla aiheeseen liittyvää ammattiosaamista aikapankin kautta palveluja, joita verottaja kuitenkin pitää ammattiosaamisen alaan kuuluvana. Juuri tässä olisi aikapankin arvo: voimme vaihtaa jotakin yleisen elämänkokemuksen ja yleisten taitojen myötä kertynyttä. Jokainen voi vaihtaa jotain; kaikki me osaamme paljonkin kaikenlaista, mistä voi joskus olla ratkaiseva apu jollekulle toiselle.

Verottajan verotuskanta on hämmentävä, sillä se toteaa omassa muistiossaan itsekin, että ”aikapankki voidaan nähdä eräänlaisena yhteisön tukiverkkona silloin kun valtio on joutunut säästötoimien vuoksi karsimaan omaa palvelutarjontaansa” ja että ”aikapankkien mielletään lisäävän solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä käyttäjäyhteisössä”. Edelleen, ”sosiaalisen lisäarvon ja palveluvaihdannan elämyksellisyyden arvoa on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta se voi lisätä järjestelmän kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta”. Tiiviimmin: aikapankki on suosittu, koska se tuo ns. sosiaalista lisäarvoa ja sen kautta saa apua, kun julkiselta sektorilta ei saa.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki!

Avun tärkeys korostaa, sillä johan sen verottajakin tietää, että ”nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin runsaasti ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle, jolloin mahdollisuudet vaihtaa aikaansa ja osaamista työmarkkinoilla rahaksi ovat kaventuneet. Mikäli rahallinen tulo on niukkaa, vaikeutuu palvelujen hankkiminen rahalla. Tällöin syntyy intressi vaihtaa palveluja päittäin ilman rahaa.” Vaikka palveluja ei vaihdeta kahden käyttäjän kesken päittäin vaan sikin sokin järjestelmässä, on verottaja muutoin asian ytimessä. Tästähän aikapankki Iso-Britanniassa sai alkunsa; siellä se on linjattu verovapaaksi.

Entäpä verottajan huoli harmaasta taloudesta? No, itsepähän tuossa toteavat, että ”monet tarjotuista palveluista ovat sellaisia, joita yritysmuotoisessa toiminnassa ei olisi kannattavaa tuottaa.” ”Mitattavaa tai elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettua toimintaa ei ole havaittu.” ”Vaihdettujen palvelujen taloudellista merkitystä on kuitenkin pidettävä marginaalisena rahataloudessa vaihdettuihin palveluihin nähden”.

En keksi erityisen kiireellistä lisättävää. Kyllä he sen tietävät. Enää tulisi saada verotusohjesääntö tämän selvityksen kanssa samalle linjalle.

Inhimillinen tuki verolle?!

Kirjoittaja: HANNA KOPPELOMÄKI

Verohallinnon 5.11. julkaisema ohjeistus tulkitsee merkittävän osan aikapankeissa tehtävästä vaihtotoiminnasta veronalaiseksi. Ensitietojen mukaan tämä koskisi myös aikapankkiperiaatteella inhimillistä tukea tarjoavan Aika parantaa -verkoston toimintaa. Verottajan linjaus tuntuu täysin käsittämättömältä.

Aika parantaa -verkosto tarjoaa tovitukea eli matalan kynnyksen keskustelu- ja kuunteluapua aikapankin  toveja vastaan. Konkreettisen tukitoiminnan järjestämisen ohella verkoston tehtävänä on arkipäiväistää jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyvää keskustelua ja muistuttaa siitä, että on täysin normaalia tarvita ja pyytää välillä tukea jaksamiseensa – ja voimien palauduttua olla valmiina tarjoamaan omien kykyjen mukaista apua muille.

Pelottaa ajatella, että tällainen uudenlaista kulttuuria edustava omaehtoisen auttamisen ja vertaistuen muoto tyrehtyisi siihen, että ihmiset eivät veroseuraamusten ja turhan byrokratian pelossa uskalla enää tarjota tai pyytää tukea aikapankin kautta. Siihen, mikä olisi inhimillisen tuen ”käypä arvo”, ei verottajakaan ole osannut vastata.

Elämme kummallisen kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa. Yhtäältä peräänkuulutetaan keinoja osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi – mutta annas olla kun kansalaiset kehittävät jotain omaehtoista ja toimivaa, niin äkkiä suitset suuhun. Ja samaan aikaan veroparatiiseissa…

Verottaja vastailee näennäisdemokraattisesti kymmeneksi päiväksi pystytetyllä Kysy aikapankkien verotuksesta -facebooksivustolla tyrmistyneitten ihmisten kysymyksiin tavalla, joka herättää oikeastaan vain uusia ja uusia kysymyksiä. Vastauksissa toistuu jatkuvasti lause, että aikapankkitoiminta ei kuitenkaan ole esimerkiksi harmaan talouden torjunnassa verottajan tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.  Ja että verohallinnon tarkoituksena ei ole tulkita ohjetta erityisen tiukasti.  Myös HS:n pääkirjoituksessa 7.11. viitattiin siihen, että ohjeistuksen noudattaminen jää verovelvollisten omantunnon varaan.

Mutta: ainakin tuntemani aikapankkilaiset – ja heitä on paljon – ovat yhteiskunnallisesti vastuuntuntoista porukkaa ja nimenomaan haluavat toimia avoimesti, selkeiden yhteisesti sovittujen järkevien sääntöjen mukaan. Verotuksen periaatteellista tärkeyttä on tuskin kukaan kiistämässä. Mutta koska aikapankit muutenkin toimivat rahatalouden ulkopuolella, miksi vaihtoihin ei voisi kehittää aikaan perustuvaa verotusta?

Haluan uskoa, että terve järki ja inhimillisyys voittavat, ja verottajan ohjeistus kumotaan. Tai ainakin aikapankeille myönnetään niiden ehdottama kahden vuoden verovapaa koeaika toiminnan yhteiskunnallisten hyötyjen selvittämiseksi.