On aika parantaa

Blogi on ollut talviunilla, mutta se ei suinkaan tarkoita että aikapankkirintamalla olisi ollut hiljaista. Stadin Aikapankissa on jo yli 1400 jäsentä, ja erinäisten pankkikonttorihommien ohella oma energiani on viime ajat suuntautunut ennen kaikkea uudenlaisen aikapankkiperiaatteella toimivan inhimillisen tuen verkoston kehittelyyn.

Käytän oikeutta lainata itseäni ja postaan tännekin sosiaali- ja terveysalan kehittäjille suunnatun Innokylän blogiin kirjoittamani jutun Aika parantaa -verkostosta (ja lupaan samalla ainakin pikkuisen parantaa tapojani aikapankkikuulumisten päivitystiheyden suhteen):

AIKA PARANTAA ILMAN RAHAA JA RAKENTEITA

Pysähdypä hetkeksi miettimään omaa elämääsi: Onko sinulla ollut joskus oikein paha olo? Miltä silloin tuntui? Ja ennen kaikkea, mikä sinua silloin auttoi? – Vai oletko kenties sellainen supertyyppi, ettei inhimillinen elämä vastoinkäymisineen ole koskaan edes naarmun vertaa koskettanut?

Meillä useimmilla lienee niin, että toisinaan elämä kolhii, ja jaksaminen on koetuksella. Tilanteet myös vaihtelevat, ja välillä voimme itse olla auttajan, välillä taas avun saajan roolissa. Joskus tueksi tarvitaan myös lääkkeitä tai muita hoitoja, mutta kaiken toipumisen taustalla on kaksi tärkeää tekijää: inhimillinen välittäminen ja aika.

Tästä ajatuksesta lähtee myös uusi, aikapankkiperiaatteella toimiva inhimillisen tuen ja välittämisen verkosto Aika parantaa, joka tarjoaa ”tovitukea kanssakulkijoille”. Tovituki on saanut nimensä aikapankissa käytetystä vaihdon välineestä, tovista. Aikapankissa työn arvo määräytyy siihen kuluneen ajan mukaan. Niinpä myös Aika parantaa -verkostossa tovitukea tarjoavien alan ammattilaisten ja elämänkokemuksen pätevöittämien maallikkoauttajien työ ja aika ovat yhtä arvokkaita. Olennaista on valmius ja halu jakaa eri tavoin hankittuja tukemisen taitoja tasavertaisina ja vastavuoroisesti aikaa vastaan. Sama ihminen voi olla verkostossa välillä tovituen tarjoajana, välillä vastaanottajana, mutta tukijana ansaituilla toveilla voi myös hankkia itselleen vaikka hieronnan tai ikkunanpesun aikapankista.

Usein henkisesti raskaassa elämäntilanteessa auttaa jo paljon, jos saa helpotusta arjen rutiinien pyörittämiseen, siis vaikkapa siivoukseen tai lastenhoitoon. Koska Aika parantaa on osa Stadin Aikapankkia, käytössämme on koko se palveluiden kirjo, joka nyt jo yli tuhannen jäsenen yhteisöllä on tarjottavanaan. Lisäksi tuettavan kanssa mietitään yhdessä, mitä taitoja ja osaamista hän itse voisi voimien palauduttua aikapankin kautta tarjota. Aika parantaa -verkostossa pannaan voimavarat kiertoon, ja vastavuoroisuus toimii myös terapeuttisena elementtinä. Huonokuntoisenakaan et ole passiivinen avun kohde, vaan osa toinen toistaan kannattelevaa yhteisöä jossa jokainen vuorollaan ”maksaa kun jaksaa”.

Aika parantaa -toiminta on syntynyt ja kehittyy silkalla tovienergialla, siis täysin ilman rahaa tai taustaorganisaatiota. Idean kantaemona en jaksa lakata ihastelemasta sitä jakamisen valmiutta ja erilaisten taitojen ja elämänkokemuksen kirjoa, jolla mukaan innostuneet ihmiset toimintaa jatkuvasti rikastuttavat ja kantavat eteenpäin. Minulle tämä on vertaistuotantoa parhaimmillaan ja samalla myös mahdollisuus elää todeksi omaa kutsumusta mielenterveystyön saralla.

 Aika näyttää, kuinka pitkälle itseohjautuva voimavarojen kierrättäminen kantaa. Jos ajan ja inhimillisyyden jakaminen koskettaa sinuakin, olet lämpimästi tervetullut mukaan: www.aikaparantaa.net

Advertisement

Ydintalous kunniaan

Miten jonkin tekemisen arvo määräytyy?  Tai ihmisen arvo, hetken arvo? Määrittelemme työn arvon herkästi sen mukaan, kuinka paljon siitä saa palkkaa. Työ on sitä arvokkaampaa, mitä isompinumeroinen hintalappu siihen on kiinnitetty. Mutta tekeekö hinnoittelu oikeasti asioista arvokkaampia? Ja entä jos emme luota markkinoiden arvonmäärittelyyn.

Pieni esimerkki omasta elämästä. Päivystän valtakunnallisessa kriisi-puhelimessa vapaaehtoisena. Teen periaatteessa samaa työtä kuin ammattilainen kriisityöntekijä, mutta ilman rahallista korvausta.  Hyvin ilmeisesti tälle työlle on paljon kysyntää.  Muuttuisiko työni arvo, jos minulle alettaisiin maksaa tästä palkkaa?

Olen yrittänyt miettiä sitä, mikä minulle itselleni tekee tekemisestä arvokasta (mielekästä). Tiivistetyin vastaus, johon toistaiseksi olen päätynyt, on tämä: Minulle arvokasta tekemistä on kaikki sellainen, mikä jollain tavalla lisää hyvinvointia tai vähentää kärsimystä.

Aikapankin yhteydessä puhutaan ydintalouden (englanniksi core economy) käsitteestä. (Suomen kieleen termi ei ilmeisesti ole vielä vakiintunut – ainakin Google vastaa ydintalous-hakuun ”Tarkoititko: ydinlaitos”…)

Ydintaloudella tarkoitetaan yhteiskuntaa koossapitäviä inhimillisiä voimavaroja, kaikkea sitä työtä jota elämän ylläpitämiseksi joka hetki tehdään kodeissa, naapurustossa, ystävien ja kylänmiesten kesken. Lasten kasvattaminen, kodin arjen pyörittäminen, ihmissuhteitten luominen ja vaaliminen, sosiaaliset verkostot, lähipiirin vanhuksista ja sairaista huolehtiminen – kaikki nämä ovat ydintaloutta. Niin kovin arvokasta, ja niin vähän rahataloudessa arvostettua.

Markkinataloudessahan hinnanmuodostukseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka vähän tai paljon jotain hyödykettä on saatavilla.  Mitä harvinaisempi, sitä kalliimpi. Ydintaloudessa ”pelimerkkejä” ovat aika, kokemus, viisaus, tiedot ja taidot – ja niitä yhdistävät rakkaus, empatia, huomaavaisuus, välittäminen, hoiva, vastavuoroisuus, opettaminen ja oppiminen. Tietyssä mielessä nämä ydintalouden resurssit ovat ehtymätön luonnonvara, ja siksi markkinahinnaltaan halpaa. Ydintalous otetaan usein itsestään selvänä, sen piirissä tehtävää työtä sekä väheksytään että käytetään hyväksi.

Arvostammeko me todella näin vähän sitä, mikä määrittää meitä ihmisinä, ja mikä pohjimmiltaan on kaikkein arvokkainta?

Aikapankki on yksi tapa uudelleenrakentaa ja tehdä ydintaloutta näkyväksi. Se muistuttaa siitä, että hyvinä ja hyödyllisinä pitämiään asioita voi tehdä monin tavoin, monissa eri yhteyksissä ja erilaisten talouksien piirissä.  On aika nostaa ”ydintyö” arvoonsa ja alkaa toden teolla hyödyntää ja tuoda ydintalouden ehtymätöntä rikkautta näkyväksi.

Kanssaihmisistä huolehtiminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian vaaliminen, ympäristön ja kulttuurin arvostaminen – siinä asioita, joista ainakin minä haluan tovieni aidon arvon muodostuvan.

Aika rauhoittua

Välillä on tärkeä viettää mahdollisimman ohjelmoimatonta aikaa. Siksi Aikaa pankista –blogikin vetäytyy kesätauolle heinäkuun ajaksi. Toivotan kaikille hienoa heinäkuuta – käytetään aikamme arvokkaasti!

As if you could kill time without injuring eternity. ~Henry David Thoreau, ”Economy,” Walden, 1854

Lisää ajasta sanottua:  Quotegarden

Pyytämisen kauneudesta

Ajatella, jos voisi vain pyytää, ja saisi kaiken tarvitsemansa.  Ajatusleikin toteutuminen riippuu varmaan paitsi tarpeista, myös siitä, miten kykenevä on pyytämään.

Mitä hyvään elämään tarvitaan? Mitä siitä minulla jo on? – Pikainen inventaario omalta osaltani: Henkisesti ja sosiaalisesti koen olevani sangen rikas.  Tavaroita minulla on taatusti yli oman tarpeen. Rahaakin juuri nyt on, ja se riittäköön (rahasta ”ja muusta roinasta” aion puhua lisää myöhemmin).  Ja aikaahan minulla on, ihan yhtä paljon kuin teillä kaikilla muillakin: toistaiseksi loputtomiin. –  Puutteita ja tarpeita? Niitäkin, vaihtelevasti.

Haluan käynnistää tämän blogin ja aikapankin avustuksella kokeilun siitä, kuinka paljon tarpeistaan on mahdollista tyydyttää ihan vain pyytämällä. En ole ennen ollut kovinkaan hyvä pyytämään. Itse asiassa olen ollut surkean huono pyytäjä. Syvällä istuu minussakin ajatus, että itse pitäisi pärjätä. Nyt mietin, miksi ihmeessä?

[Sivupolku: Aloin tätä kirjoittaessani pohtia pyyteettömyyden olemusta (”Voiko pyyteetön pyytää?”) ja googlaillessa törmäsin J P Roosin lyhyeen puheenvuoroon otsikolla Evoluutio, talouden käsitteet ja pyyteettömyys. Kiinnostuneet löytävät Tieteessä tapahtuu –lehdessä vuonna 2009 ilmestyneen jutun tämän linkin takaa.]

Aikapankissa on sellainen hieno periaate, että tili voi kaikin mokomin olla myös miinuksella.  Taustalla on ajatus siitä, että tarpeemme ja myös mahdollisuutemme ”maksaa takaisin” vaihtelevat eri elämäntilanteissa.  Aikapankkitoiminta perustuu luottamukseen, uskoon siitä että useimmilla meistä on paitsi saamisen, myös antamisen tarve (ja ainakin toistaiseksi sana aikavaras tunnetaan ihan muista kuin aikapankkiyhteyksistä).

Tämä laajentaa myös minun rikkausperspektiiviäni: voin huoletta käyttää aikaa – omaani ja muiden – tarpeitteni pohjalta.  Minulle rikkautta on myös voida jakaa omaa aikaansa. Itse ainakin koen rikastuvani jatkuvasti ihan vain mielekkääntuntuisia juttuja tekemällä. Ehkä elämän arvokkuus riippuukin juuri siitä, miten aikansa käyttää.  Aikapankissa voi olla niin rikas, kuin itse päättää olla.  Minulla on kaikki aika maailmassa – kun opin määrittelemään tarpeeni ja sen, mikä on pyydettävissä muilta.

Nyt pyydän: Miettikää hetki omia tarpeitanne ja sitä, mitkä niistä voisivat olla ratkaistavissa pyytämällä.