Kaikkea ei tarvitse osata itse – eihän?

Kirjoittaja: MARI S.

Siis voi tätä elämää! Jopa Aviomiespalvelu teki oharit ja sen jälkeen juuri pieneen apuun tarkoitettu remontointialan yritys. Tässä pisteessä sitä oltiin, miespuolisten tuttujen remontointi taito ja työkalut olivat jo kartoitettuja ja tilanne näytti huonolta. Tätä kautta ja joidenkin mutkien kautta päädyin tietokoneelle ja luultavasti kuningas Googlen kanssa paikkaan nimeltään Aikapankki. Tutkailin toimintaa ja jonkin ajan kuluttua laitoin viestiä paikkaan, mistä saisin tunnukset. Sainkin ne  nopeaan ja kirjauduin palveluun. Ensi näkymä palveluun oli jokseenkin sekava. Mietin, että mitä tänne itsestäni laitan ja miten. Katselin tarjouspyyntöjä ja tarjouksia. Tiesin kyllä mitä itse olin hakemassa, mutta mitä voisin tarjota muille?

Kaikkea siis osaan tehdä kuten kasvisruokaa, ommella, ulkoiluttaa ja kouluttaa koiria, hoitaa lapsia, vaikka stailata ja auttaa opiskelussa, markkinoinnissa ja vaikka mitä. Mutta mitä niistä osaan niin hyvin, että voin palveluja tarjota muillekin ja mitä he odottavat? Ja toki niiden pitäisi olla vielä sellaisia, että niitä mieluusti tekeekin, kivaahan tämän pitää olla. Päädyin helppoon ratkaisuun, voisihan myöhemmin tarjouksia sitten päivitellä. Eli tarjosin ompelupalveluja, kuten vaikka verhojen lyhennyksiä.

Itse löysin nopeasti kaipaamani eli remonttireiskan, tokin remontiraijakin olisi ollut ihan yhtä hyvä. Olin lukenut, että moniin pyyntöihin ei vastata ja pohdin, että tuleeko taas oharit. Mietin, että uskallanko päästää ventovieraan kotiini ja mitä jos hän tuhoaakin seinäni? Laitoin yhdelle remonttitaitoiselle viestiä, siitä mitä halusin ja kerroin vielä että kotonani on koira. Ihme ja kumma sain vastauksen muutaman tunnin sisällä! Ajankohtakin saatiin hyvin sovittua.

Mietin päivällä, että pitääkö mun tarjota kahvia ja miten tämä oikein mahtaa mennä. Jännittävää! No ovikello soi ja sisään astui kädestä päivää sanova reippaan oloinen mies. Huh, koirakaan ei murissut. Tosin pehmitti hyvin jäätä, kun siinä touhotti ja remonttireiska silitteli. Juttelimme, mitä haluan ja miten olin Aikapankkiin päätynyt.  Kuulostaa ehkä tosi yksinkertaiselta, mutta reikien poraaminen kiviseinään tauluille ei ole helppoa , jos ei ole siihen tarvittavia välineitä! Ja kun ne pari reikää pitäisi vielä saada siten, että taulut ovat suorassa seinällä. No tämä mies ammattitaidolla mittasi kohdat, vatupassikin löytyi ja alkoi porailla. Tässä työn lomassa juttelimme niitä näitä ja kaikista maailman asioista. Sain mitä halusin ,sovimme tovimaksun. Ovella vielä juttelimme ja hän kertoi mitä itse toveillaan halusi. Kerroin, että yksi työtovereistani oli kiinnostunut Aikapankista ja pystyisi tarjoamaan juuri sitä. Kerroin, että pyydän työtoveriani liittymään. Olin tutustunut mukavan illan aikana mielenkiintoiseen ihmiseen ja taulutkin olivat seinällä ja koira saanut rapsutuksia- mikäs sen mukavampaa.

No niin, olin siis saanut sen mitä olin halunnutkin. Tässä välissä jo minun tarjoukseeni oli vastattu. Sovimme, että pienennän aikuisen lakanan ja pussilakanan lapselle. Sain tarvikkeet töihin eli ihanat Muumilakanat. Ihan pelotti, että entäpä jos leikkaan ja ompelen ne vääränkokoisiksi?  Ja kun vielä olivat ihania Muumeja. No hommaa tuli tehtyä tovin verran ja sovimme lakanoiden haun. Helppoa ja kivaa kuin mikä. Ja ilmeisesti olivat sopivankokoisetkin,  kun perästä ei kuulunut. Nyt olivat siis tovit tasan, mutta vielä se tekninen toteutus.

Siis kuka maksaa  ja mitä maksaa ja miten? No tämä remonttireiska oli tottunut aikapankkilainen ja sanoi että laittaa minulle laskun.  Laitoin kanssa itse lakanoista laskun ja mietin, että meneeköhän oikein. Olin onneksi molemmille sanonut, että ekaa kerta näitä teen ja luotin että eivät suutu, jos jotain menee vahingossa väärin. No, hyvinhän ne menivät ja itsekin sain laskun myöhemmin.

Ai jatkossa? No pitää miettiä, talven tullen voisi vaikka ”lainata” lasta pulkkamäkeen? Tai vaikka tehdä lumitöitä jonkun pihalla? Minä voisin haluta vaikka ihanat villatumput, kun en itse kuitenkaan saa tehtyä.

Työtoveri ei ole vielä Aikapankkiin liittynyt. Aikapankki tuli puheeksi työpöydän kahvikeskustelussa. Hän kertoi, että voi kun joku tulisi meille siivoamaan. Tässä vaiheessa avasin suuni ja kerroin, että oletko kuullut Aikapankista? Tässä vaiheessa olin saanut jo kaikkien nuutuneiden aamukahvittelijoiden huomion. Ai että mikä, kännykkään laitettiin hakusanaksi Aikapankkia ja kyseltiin. Ehkäpä pian saamme uusia tarjouksen antajia ja saajia. Kivampaa mitä enemmän meitä on – eikö vaan?

Advertisement

Aikapankki ammattilaisten vapaaehtoisverkostostona

Kirjoittaja: RITVA SILTANEN

Hiljattain eräs tuttava nosti esille ehdotuksen siitä, että hänen paikkakunnalleen pitäisi saada sellainen uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton vapaaehtoisverkosto, joka auttaisi maahanmuuttajia esimerkiksi lakikysymyksissä ja sosiaalibyrokratian kiemuroissa. Ehdotin, että hän perustaisi aikapankin. Tuntui kuitenkin siltä, että aikapankin ei tässä kontekstissa ajateltu tuovan tarpeeksi säännöllistä turvallisuutta. Huolta on ilmeisesti myös siitä, onko aikapankissa tarpeeksi ammattimaisia toimijoita.

Minä en oikeastaan näe tätä samaa ongelmaa. Esimerkiksi aikapankin kautta löytämäni lastenhoitaja on nimenomaan alan ammattilainen. Olen nähnyt ilmoituksia monen eri alan taitajilta, ja Aika parantaa -verkosto on myös eräänlainen tapa tuoda konkreettisempaa apua Aikapankin jäsenille. Eikö maahanmuuttaja voisi olla aikapankin jäsen ja hyötyä eri alan ammatti-ihmisten avusta, ja tuoda sitten myös omia taitojaan muiden hyödyksi joukkoon mukaan? Mielestäni tämä olisi erinomainen tapa saada myös maahanmuuttajia mukaan nimenomaan ihmisten itsensä perustamiin verkostoihin eikä ainoastaan asioimaan virkamiesten ja virallisten ammatti-ihmisten kanssa.

Eikö aikapankin yhteyteen voisi vaikka perustaa nimenomaan maahanmuuttajille apua tarjoavien henkilöiden verkoston? Lakineuvontaa on tarjolla ainakin Stadin Aikapankissa, varmasti muiltakin paikkakunnilta löytyisi vapaaehtoisia alan auttajia. Sosiaalibyrokratia voi tuntua joskus vaikealta muidenkin kuin maahanmuuttajien mielestä, mutta heillä erityisesti kielitaito voi aiheuttaa hankaluuksia lomakkeita täytettäessä. Uskon hyvin vahvasti, että aikapankista löytyisi kielitaitoisia avustajia, joilla riittäisi aikaa lähteä myös vaikkapa Kelaan mukaan asioimaan. Asioista ei pidä tehdä liian monimutkaisia. Maahanmuuttaja voi aivan samalla tavalla saada apua ns. tavallisilta ihmisiltä kuin kotoperäinen kansalainenkin.

Täytyisi vaan saada sana leviämään ja maahanmuuttajat mukaan aikapankkien toimintaan.

Miten Stadin Aikapankki toimii yhteisössäsi?

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Olen selvittänyt, miten aikapankkia voi käyttää yhteisöjen toiminnassa siten, että vaihdot tukevat ja lisäävät toimintaa. Tietoja on saatavilla Stadin Aikapankin sivuilla, ja yhteisöjä on Stadin aikapankin verkkosivujen listassa nyt kuusi. Käytännössä yhteisö voi käyttää aikapankkia erilaisten tehtävien välittämiseen, palvelupyyntöihin ja palvelusten tarjontaan.

Koen, että moni järkevä ja hyvä asia omissa yhteisöissä jää toteuttamatta. Yksi syy siihen on ajan puute. Ja vielä tarkemmin määriteltynä ajan puute toiminnan koordinoimiseen. Kokemukseni vapaaehtoistoiminnasta yhteisössä on se, että hallinnolliset asiat, kuten taloudenpito ja viestintä, jäävät muutaman henkilön hoidettavaksi, joskus yhdenkin. He kun ovat näissä usein osaavia, ja siksi saavat lisää vastuuta. Joissakin asioissa päätettyjen tehtävien keskittäminen on kätevää, sillä tekijöillä kuluu aikaa enemmän itse tehtävään ja vähemmän tehtävien koordinointiin keskenään. Toisinaan tehtävien kasaantuminen kuitenkin on, vapaaehtoistoiminnalle paradoksaalisesti, yksinäistä. Lisäksi se on lisääntyessään niin kuormittavaa, että vapaaehtoinen väsyy. Pahimmassa tapauksessa hän haluaa pois koko toiminnasta.

Kuitenkaan en oikein tiedä miten edetä käytännössä toimisin, jos haluaisin integroida aikapankin vaikka taloyhtiöni toimintaan. Luettuani Stadin Aikapankin sivujen kuvauksen aikapankin mahdollisuuksista kansalaisliikkeiden toiminnassa ymmärrän, että myös muut pohtivat menettelytapoja. Käytännössä ei vielä ole patenttiratkaisua aikapankin käyttöön yhteisöissä, vaan toiminta on kehitteillä.

Pidän kehitystyötä tärkeänä. Aikapankki toisi yhteisöissä läpinäkyvyyttä vapaaehtoisten työpanoksiin, ja niiden seuraaminen yhdessä sovitulla tavalla estäisi ehkä osaltaan kuvaamaani väsymystä. Lisäksi tovien tai vastaavien kerääntyminen omalle tilille saattaa entisestään sitouttaa ihmisiä toimimaan yhteisöissä, sillä oma panos tulee huomioitua. Kertyneillä toveilla vapaaehtoiset taas saavat itselleen palveluksia, joka tuo muiden asioiden ohella aikaa, vaikkapa juuri vapaaehtoistyön tekoon.

Olisi kiinnostavaa kuulla jo aikapankkia käyttävien yhteisöjen jäsenten kokemuksia aikapankin käytöstä omassa yhteisössä. Miten odotukset ovat toteutuneet? Millaisia yllätyksiä on tullut?

Aikapankin yhteiskuntaideologia

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Äskettäin ystäväni liitti aikapankkitoiminnan libertarismiin, johon kuuluu ajatus siitä, että yhteiskuntarakenteet ovat mahdollisimman kevyitä ja julkisen sektorin laajuus pieni. Tällöin kansalaisten omaehtoinen toiminta riittää, ihmiset käyvät keskenään kauppaa ja markkinatalous toimii optimaalisesti. Perusteluna oli, että aikapankki toimii yhteiskunnan virallisten rakenteiden ulkopuolella; ideologisesti siis tukien ajatusta julkisen sektorin kapeudesta. Vaikka rahataloudellisesti ajatellen toiminta on ainakin nykyisellään pienimuotoista, pienimuotoinenkin verotulo jää tällöin saamatta. Tällöin tosin jäi huomaamatta, että pienimuotoinen menojen säästyminenkin jää saamatta, jos henkilö saa aikapankista tarvitsemaansa pienimuotoista apua esimerkiksi äkillisen kriisin kohdatessa.

Toinen tulokulma koskee uskoa järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Jos meillä olisi oikeudenmukaiseksi rakennettu rahatalousjärjestelmä ja riittävän kattava sosiaaliturvajärjestelmä, emme nykytilan lailla kipeästi tarvitsisi hyväntekeväisyyspohjaistakaan toimintaa. Aikapankki vastaa pieneltä osaltaan samaan tarpeeseen kuin monet muutkin voittoa tavoittelemattomat toimijat. Aikapankin tapauksessa vain rahaa ei liiku lainkaan.

Jos tarkastellaan aikapankkia sisäisesti, se selvästi pohjaa ajatukseen siitä, että ihmiset toimivat itsenäisesti parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä on luonnollisesti mahdollista vain tietyissä rajoissa (ajan ostossa ja myymisessä).

Aiempien kirjoitusteni pohjalta minulta on myös kysytty, onko aikapankkijärjestelmä sosialistinen. Tässä yhteydessä sosialistinen viittaa sellaiseen yhteiskunnallisilla rakenteilla aikaansaatuun tasa-arvoon, joka toteutuu täysin samoin ilman yksittäisten henkilöiden omaa varallisuutta; tällaisessa yhteiskunnassa ei siis ole sosioekonomisesti toisistaan eroavia yhteiskuntaluokkia. Toisin sanoen jokaisen ihmisen vapauden aste on yhtä suuri.

Marx itse ei ilmeisesti ollut valtiorakennelman kannalla, sillä se oli hänen mukaansa aina hallitsevan luokan luomus ja heidän etujensa mukainen. Monet marxilaiset ovat kuitenkin kannattaneet julkista sektoria, joka vastaa eräiltä osin (kuten hyvinvointipalvelut ja sosiaalivakuutus) kansalaisten hyvinvoinnista. Jos kuitenkin ajatellaan, että sosialismiin kuuluu (demokraattinen ja) sosialistinen valtio, aikapankki ei välttämättä ole sosialistinen, sillä se toimii osin valtion ulottumattomissa, sillä se ei linkity rahatalousjärjestelmään. Valtio voi toki säädellä aikapankin toimintaa silti.

Jos taas aikapankkia tarkastellaan sisäisesti, se on varsin sosialistinen (ja demokraattinen), sillä se sisältää jopa rakenteellisella tasolla sellaisen erittäin radikaalin ajatuksen, että kaikki työ on yhtä arvokasta, ja kaikki jäsenet päättävät yhdessä merkittävistä muutoksista sen toimintaperiaatteissa. Aikapankissa toimii vapaa markkinatalous, joten aikapankkia voisi pitää sisäisesti tarkastellen sosialistisena markkinataloutena.

Yhteenvetona: sosiaalinen pääoma tarkoittaa yhteisöä, jossa vapaat ja aktiiviset kansalaiset toimivat yhteistoiminnassa ja yleinen luottamuksen ja vastavuoroisuuden aste on suuri. Toki kaupankäyntikin edellyttää riittävää luottamuksen astetta. Aikapankin suurimpia yhteiskunnallisia anteja onkin luottamukseen pohjaava vastavuoroinen ja demokraattinen yhteistoiminta.

Lastenhoitaja aikapankista

Kirjoittaja: RITVA SILTANEN

Viime vuoden puolella Meidän Perhe -lehti haastatteli muutamia Stadin Aikapankin käyttäjiä ja myöskin minut ja lapseni mainittiin lehden jutussa lyhyesti. Muistan keskustelleeni haastattelijan kanssa monenlaisista näkökulmista aikapankin käyttöön, mutta lehtijuttuun oli päätynyt enimmäkseen ajatuksiani aikapankin kautta saatavista lastenhoitopalveluista. Se on varmastikin aihe, joka kiinnostaa monia lehden lukijoita ja kaikkia pienten lasten vanhempia.

Olen joitakin kertoja yrittänyt löytää lastenhoitoapua aikapankin kautta. Pitkien välimatkojen tai aikataulujen yhteensopimattomuuden vuoksi se ei kuitenkaan aivan heti onnistunut. Sinänsä mielestäni ei tunnu mitenkään vaikealta luottaa aikapankkilaisiin tässä asiassa – varmasti hoitopalveluja tarjoavat käyttäjät ovat luotettavia ja asiallisia. Helpointa kuitenkin olisi kaikkien kannalta, jos hoitaja löytyisi melko läheltä ja voisi vaikka vastavuoroisesti sopia lastenhoidosta.

Nyt syksyn korvalla minulla kuitenkin oli onnea: näin vaihtotarjouksissa melko lähellä asuvan henkilön lastenhoitoilmoituksen, otin häneen yhteyttä, ja saimme heti sovittua ensimmäisestä hoitokeikasta toveja vastaan. Sama hoitaja on ollut apuna toisenkin kerran, ja olemme jo ehtineet sopia tulevistakin hoitotarpeista. Lasten kannalta on hienoa, kun heidän seuranaan on tuttu, luotettava henkilö, ja itsekin voi olla rauhassa, kun tietää, että kotona kaikki sujuu.

Onkin ollut mukavaa huomata, että aikapankkilaisia löytyy jo eri puolilta pääkaupunkiseutua. Toivottavasti toiminta leviää vielä entistä laajemmalle!