Stadin Aikapankin vuosi 2014

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

Viides toimintavuotemme tuli täyteen syksyllä. Kirjoitus kokemuksista ja saavutuksista julkaistiin syntymäpäivänä 3.10.2014.

Vietimme hienot 5-vuotisjuhlat. Tilaisuudessa pidettiin tärkeitä puheenvuoroja, jotka koskivat aikapankkien haasteita sekä sosiaalisia ja ekologisia vaikutusmahdollisuuksia. Seinälle teimme paikalla olleiden juhlijoiden vaihtojen verkoston. Se antoi hyvän kuvan tasa-arvoisista suhteistamme ja pistää miettimään, miltä kuva voisi näyttää koko aikapankin osalta, ja miltä kuva kokonaisuudessaan voisi näyttää! Juhlia varten koostetusta albumista oli luettavissa monta tovitarinaa. Illan musiikkiesitys alkoi mielenkiintoisesti kaivostoimintaa koskevalla laululla, joka käsitteli erilaista talousnäkökulmaa, mitä aikapankkikin edustaa ja haluaa edistää.

Saimme tänä vuonna myös uuden paikan jäsentapaamisille. Syksyllä perustettu Kammari on kulttuurinen tila, jota käyttävät erilaiset kollektiivit. Yksi tärkeä periaate Kammarissa on se, että sitä käyttävät yhteisöt huolehtivat ja vastaavat siitä yhdessä. Se ei ole vain hyödyke, jonka saa käyttöönsä maksamalla vuokraa.  Kaikki Kammaria käyttävät saavat osallistua päätöksentekoon koskien sen toimintaa ja tila muotoutuu yhteisöjensä mukana.  Pidimme siellä neljä jäsentapaamista joka kuukauden lopussa, synttärijuhlan suunnittelupalaverit sekä aikapankkipelin suunnitteluiltapäivän. Annoimme oman panoksemme Kammarin toimintaan valmistamalla ruokaa ja leivonnaisia paikan päällä myytäväksi.

Uusi vuosi aloitetaan kahdella tärkeällä tapahtumalla:

Stadin Aikapankin ja Helsingin kaupungin seminaari pidetään 15.1.2015 klo 11-14 Kansalaisinfossa. Lähetimme kutsun kaikille Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenille. Alustusten jälkeen pidetään kaksiosainen paneelikeskustelu.

Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun!

Aika parantaa -verkosto järjestää 21.1. Välittämisen rakenteet -seminaarin tovituen merkityksestä ja mahdollisuuksista. Seminaarin yhtenä teemana on aikapankin ja tovituen potentiaali ja hyödyntämismahdollisuudet sosiaali- ja terveysalalla. Lisätietoja ja ilmoittautumislomake.

Molempien seminaarien tarkoituksena on tuoda esiin aikapankin potentiaali eri toimijoiden kanssa. On hyvä keskustella uudenlaisesta taloudesta sekä vaihtoehtoisesta verotusmallista. Kuten todettu, poliitikoille ja muille kaupungin edustajille täytyy kertoa uudestaan ja uudestaan, että aikapankki on mahdollisuus!

Stadin Aikapankin vaihtojen verkosto

Advertisement

Stadin aikapankin vuosi 2013

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

19.5. pidetyssä jäsentapaamisessa viimeistelimme Stadin aikapankin ABC:n (http://stadinaikapankki.wordpress.com/abc/) aiemmin työstämiemme arvojen ja sisäisen aikaveron toimintaperiaatteiden mukaisesti. Niiden mukaisesti määrittelimme, että Stadin aikapankin tavoitteena on ”edistää ihmisten keskinäistä avunantoa ja sitä kautta kehittää kulttuuria yhteisöllisempään suuntaan. STAP vahvistaa sosiaalisesti ja ekologisesti oikeudenmukaista paikallistaloutta, jossa jokaisella ihmisellä on yhtäläinen arvo ja osallistumisen mahdollisuudet.”.

ABC:mme oli juuri valmistunut kun kuulimme Ylen uutisista 17.6., että veroviranomaiset valmistelevat pian julkaistavaa ohjeistusta aikapankeista Suomessa. Oltuamme yhteydessä Verohallintoon saimme ohjeistuksen raakaversion luettavaksi 6.8. Tämän jälkeen määrittelimme 11.8. tapaamisessa yhteisen linjan aikapankkitoiminnan verotukseen, jonka pohjalta julkaisimme tiedotteen 23.9., sekä kommenttimme ja muutosehdotuksemme ohjeistuksesta veroviranomaisille 27.9. (http://stadinaikapankki.wordpress.com/stadin-aikapankin-kannanotto-aikapankkien-verotuksesta/).

Verottajan julkaistua lopullisen version aikapankkien verotuksen ohjeistuksesta kehitimme Stadin aikapankin yhä voimassa olevan esityksen kahden vuoden euroverottomasta koeajasta aikapankeille, jonka aikana voidaan tutkia ja arvioida aikapankkien yhteiskunnallisia vaikutuksia ja muita näkökulmia. (16.12: http://stadinaikapankki.wordpress.com/stadin-aikapankin-kannanotto-aikapankkien-verotuksesta/selvitysaika-aikapankkitoiminnalle/). Haluamme näitä kysymyksiä selvittää joka tapauksessa julkisen ja jäsenkeskustelujen sekä tutkimuksen kautta. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita osallistumaan!

Stadin aikapankki seisoo ylpeänä pää pystyssä. Joskin vaihtojen määrä hiipui jonkin verran loppuvuodesta verottajan ohjeistuksen luoman epävarmuuden vuoksi, voimme silti todeta 2740 tapahtuneen vaihdon ja 7701 tovin myötä vuoden olleen aktiivinen.

19.3.2013 pidetyssä jäsentapaamisessa 26 jäsentä vastasi kysymykseen ‘Miksi tarvitaan aikapankkia?’ (http://stadinaikapankki.wordpress.com/tietoja/miksi-tarvitaan-aikapankkia/). Vastauksia läpi lukiessa tulee taas kerran mieleen, että aikapankin tarina on vasta alkanut. Tämä mielessä katseet suuntaavat jo seuraavaan jäsentapaamiseen, jossa agendalla on ei enempää eikä vähempää kuin Stadin aikapankin organisaatio ja päätöksentekoprosessit.

(käännös englannista Pauliina Shilongo)

Verottaja arvostaa aikapankin tuomaa yhteisöllisyyttä

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Aikapankkitoiminta on viime aikoina ollut julkisuudessa veroviranomaisten uuden ohjeistuksen vuoksi. Sen mukaan osa aikapankin puitteissa tehtävästä työstä olisi verotettavaa. Osa työstä rajataan ulkopuolelle, mutta ammattimaiseksi työksi verottaja listaa niin laajan joukon toimintaa, että käytännössä aikapankin vaihdoilta putoaa pohja. Henkilökohtaisestikin olen tehnyt vailla aiheeseen liittyvää ammattiosaamista aikapankin kautta palveluja, joita verottaja kuitenkin pitää ammattiosaamisen alaan kuuluvana. Juuri tässä olisi aikapankin arvo: voimme vaihtaa jotakin yleisen elämänkokemuksen ja yleisten taitojen myötä kertynyttä. Jokainen voi vaihtaa jotain; kaikki me osaamme paljonkin kaikenlaista, mistä voi joskus olla ratkaiseva apu jollekulle toiselle.

Verottajan verotuskanta on hämmentävä, sillä se toteaa omassa muistiossaan itsekin, että ”aikapankki voidaan nähdä eräänlaisena yhteisön tukiverkkona silloin kun valtio on joutunut säästötoimien vuoksi karsimaan omaa palvelutarjontaansa” ja että ”aikapankkien mielletään lisäävän solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä käyttäjäyhteisössä”. Edelleen, ”sosiaalisen lisäarvon ja palveluvaihdannan elämyksellisyyden arvoa on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta se voi lisätä järjestelmän kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta”. Tiiviimmin: aikapankki on suosittu, koska se tuo ns. sosiaalista lisäarvoa ja sen kautta saa apua, kun julkiselta sektorilta ei saa.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki!

Avun tärkeys korostaa, sillä johan sen verottajakin tietää, että ”nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin runsaasti ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle, jolloin mahdollisuudet vaihtaa aikaansa ja osaamista työmarkkinoilla rahaksi ovat kaventuneet. Mikäli rahallinen tulo on niukkaa, vaikeutuu palvelujen hankkiminen rahalla. Tällöin syntyy intressi vaihtaa palveluja päittäin ilman rahaa.” Vaikka palveluja ei vaihdeta kahden käyttäjän kesken päittäin vaan sikin sokin järjestelmässä, on verottaja muutoin asian ytimessä. Tästähän aikapankki Iso-Britanniassa sai alkunsa; siellä se on linjattu verovapaaksi.

Entäpä verottajan huoli harmaasta taloudesta? No, itsepähän tuossa toteavat, että ”monet tarjotuista palveluista ovat sellaisia, joita yritysmuotoisessa toiminnassa ei olisi kannattavaa tuottaa.” ”Mitattavaa tai elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettua toimintaa ei ole havaittu.” ”Vaihdettujen palvelujen taloudellista merkitystä on kuitenkin pidettävä marginaalisena rahataloudessa vaihdettuihin palveluihin nähden”.

En keksi erityisen kiireellistä lisättävää. Kyllä he sen tietävät. Enää tulisi saada verotusohjesääntö tämän selvityksen kanssa samalle linjalle.

Inhimillinen tuki verolle?!

Kirjoittaja: HANNA KOPPELOMÄKI

Verohallinnon 5.11. julkaisema ohjeistus tulkitsee merkittävän osan aikapankeissa tehtävästä vaihtotoiminnasta veronalaiseksi. Ensitietojen mukaan tämä koskisi myös aikapankkiperiaatteella inhimillistä tukea tarjoavan Aika parantaa -verkoston toimintaa. Verottajan linjaus tuntuu täysin käsittämättömältä.

Aika parantaa -verkosto tarjoaa tovitukea eli matalan kynnyksen keskustelu- ja kuunteluapua aikapankin  toveja vastaan. Konkreettisen tukitoiminnan järjestämisen ohella verkoston tehtävänä on arkipäiväistää jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyvää keskustelua ja muistuttaa siitä, että on täysin normaalia tarvita ja pyytää välillä tukea jaksamiseensa – ja voimien palauduttua olla valmiina tarjoamaan omien kykyjen mukaista apua muille.

Pelottaa ajatella, että tällainen uudenlaista kulttuuria edustava omaehtoisen auttamisen ja vertaistuen muoto tyrehtyisi siihen, että ihmiset eivät veroseuraamusten ja turhan byrokratian pelossa uskalla enää tarjota tai pyytää tukea aikapankin kautta. Siihen, mikä olisi inhimillisen tuen ”käypä arvo”, ei verottajakaan ole osannut vastata.

Elämme kummallisen kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa. Yhtäältä peräänkuulutetaan keinoja osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi – mutta annas olla kun kansalaiset kehittävät jotain omaehtoista ja toimivaa, niin äkkiä suitset suuhun. Ja samaan aikaan veroparatiiseissa…

Verottaja vastailee näennäisdemokraattisesti kymmeneksi päiväksi pystytetyllä Kysy aikapankkien verotuksesta -facebooksivustolla tyrmistyneitten ihmisten kysymyksiin tavalla, joka herättää oikeastaan vain uusia ja uusia kysymyksiä. Vastauksissa toistuu jatkuvasti lause, että aikapankkitoiminta ei kuitenkaan ole esimerkiksi harmaan talouden torjunnassa verottajan tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.  Ja että verohallinnon tarkoituksena ei ole tulkita ohjetta erityisen tiukasti.  Myös HS:n pääkirjoituksessa 7.11. viitattiin siihen, että ohjeistuksen noudattaminen jää verovelvollisten omantunnon varaan.

Mutta: ainakin tuntemani aikapankkilaiset – ja heitä on paljon – ovat yhteiskunnallisesti vastuuntuntoista porukkaa ja nimenomaan haluavat toimia avoimesti, selkeiden yhteisesti sovittujen järkevien sääntöjen mukaan. Verotuksen periaatteellista tärkeyttä on tuskin kukaan kiistämässä. Mutta koska aikapankit muutenkin toimivat rahatalouden ulkopuolella, miksi vaihtoihin ei voisi kehittää aikaan perustuvaa verotusta?

Haluan uskoa, että terve järki ja inhimillisyys voittavat, ja verottajan ohjeistus kumotaan. Tai ainakin aikapankeille myönnetään niiden ehdottama kahden vuoden verovapaa koeaika toiminnan yhteiskunnallisten hyötyjen selvittämiseksi.

Veroja

Kirjoittaja: ZIA

Stadin aikapankin elokuun jäsentapaamisen aiheena on mm. verotuskysymykset aikapankkitoiminnassa. Verotuksesta tulee lähinnä mieleeni ammattimainen toiminta, työ, jonka tarkoituksena on myydä omaa aikaa ja etenkin ammattitaitoa käypään hintaan. Siihen liittyy moninaisia kuvioita sopimuksineen ja allekirjoituksineen.

En koe aikapankkilaisena vaihdoissa tekeväni ”työtä”, vaan tarjoavani vapaa- ehtoisesti, omalla ajallani, osaamistani, apuani ja tietämystäni. Onko kyse siis palkkatyöstä, kolmannen sektorin työstä vai mistä?

Jos naapuri on leipomassa ja unohtanut ostaa sokeria, enkö voi omasta tahdostani kupillista sitä hänelle antaa? Pitäisikö perustaa yritys ja siirtää debitiin kirjanpitoon? Entä jos lahjoitan vaatteitani Pelastusarmeijalle? Nyt menee kyllä turhan monimutkaiseksi…  Myönnän kumminkin, että ottaisin mieluusti myös yrittäjille kuuluvia etuuksia: vähennyksiä, aleja ja poistoja.

Syntyminen maksaa, samoin kuoleminen (paljon enemmän!). Olenko siis ajastani velkaa jollekin, vaikkapa valtiolle? Luulin, että jokaisella on omansa ja että se kuuluu perusoikeuksiin! Se aika siis…

 

Työtäni myyn, en aikaani
– aikaani haluan antaa lahjaksi

Kyllikki Villa

 

Timebanking 2.0

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

Between 19-23.6.2013 the second international complementary currency conference took place in The Hague, Holland. These five days (two academic days, one policy makers day, 2 practitioner days), presented a great opportunity to hear from around the world different experiences with regards to different complementary and community currencies (LETS, timebanks, regional currencies, Barter, Brixton pond, Bristol pound, from countries as Argentina, Brasil, Canada, Costa Rica, England, France, Germany, Greece, Holland, Kenya, Korea, Japan, Spain, and the US).

Besides good learning and meeting up with wonderful people engaged in similar endeavours as we are with Timebanking in Finland, the conference created an awareness that in fact we can speak of a global movement focussing on currencies (money is only one form of currency, with the money as debt system as we know it), exchanges, relationships between people and nature.

As one conference participant put forward, this movements believes that the question to the answer of ”What is the future of Community currencies?” is ”Community”, and (whilst the ways to do so can be different) is looking together with other movements towards another possible world. Solidarity was also expressed with colleagues currently on trial and facing a jail sentence in Kenya for having been issuing Bangla- Pesa barter vouchers for local entrepreneurs in Mombasa, Kenya – see the petition initiated in Holland. As the petition reads, “Community and Complementary Currencies (CCCs) are recognized cooperative instruments, used globally by local groups, municipalities and NGOs for social, solidarity, economic and environmental goals.”

The conference was also a great opportunity to at last meet with Tim Jenkins, the developer of the Community Exchange Systems platform also Stadin Aikapankki (Helsinki Timebank) runs on, after 3,5 years of great cooperation. Tim, who has a remarkable personal history as an anti-apartheid activist in South Africa, held a thorough talk at the conference on exchange systems historically, putting to the forefront what a small role in time ’money, as debt’ has had. CES is a mutual credit system, meaning that people trade with each other simply by keeping track of who does or gives what to whom. No money is required and this builds a circle of trust (read more for instance on CES pages or in this article).

With regards to Timebanking and taxes, in Holland I gained more confirmation that it is very important for us to keep up front what the potential of Timebanking is, and can be in the future: both with regards to its objective as set in Helsinki Timebank of enabling mutual assistance between people, and through this a strengthening of communal culture, as well as with regards to the strengthening of a social and ecological just local economy, in which everyone is of equal value and has equal participation possibilities.  We should thus be avoiding that the tax discussion will be leading to a definition of timebanking which only partly reflects our aspirations, and which risks limiting our possibility to use timebanking according to the total of those aspirations in the future. Also, what elsewhere has been happening is good to learn from and keep in mind.

Two further issues were in particular confirmed in Holland with regards to Aikapankki and taxation:

First of all, Timebanks should not be euro taxed. This we already know and firmly believe in, in Finland and in the rest of the world. This being said, different countries have come to different agreements around Timebanking, with the timebanks themselves having different ongoing discussions and negotiations around the issue.  Whilst we generally are told that timebanks are not taxable in for instance the United States, this is not a 100% closed discussion as such. A timebank like the wonderful Dane County Timebank , has been developing a mutual aid network including also a feature as crowdfunding, which also in part is an answer to not all work being able to be done in the timebank.

Timebanks can also be defined by the proposal that after a certain amount of euro’s of exchange, timebank activity is taxable. This is forinstance the agreement in Holland. The plateau is set at 3.000 euro, and after that have to show that no professional work has been done. One hour work is set at 4,5 euro. Stadin Aikapankki has in its ABC , that aikapankki’s working cannot now nor ever be valued in money. Part of the reasoning behind that is that we do not want to be justifying social spending cuts. There are other reasons, like that it goes straight against the core of aikapankki’s principles.

In Britain there is tax exemption for timebanking defined as volunteers work, or charity. Timebanking can in Britain be attached to a generous amount of funding. I listened at the conference to researchers telling about the birth of a “social care industry” in Britain, which not necessarily works, not necessarily realises what people are wanting for, not necessarily is empowering, and which, rather contrary to the spirit of Timebanking, can lead to considerable competition for funds. So, whilst the starting point for sure has been good, the idea that timebankings potential can be better fulfilled via funded projects, not necessarily has turned out to be true. These considerations have also been present in the development of Stadin Aikapankki.

All these agreements and related issues are of course related to a countries history, state and laws. On a European level a lot is happening, and new laws are upcoming.

What I am perhaps mostly trying to convey with these examples, is that the conference brought to the forefront how world wide there is an ongoing search which acknowledges that new ways of doing things, a paradigm shift challenging notions of competition and scarcity is being explored with community currencies including also timebanking – as reflected among other in the discussions of the Commons (see Commons.fi) and Solidarity economy building. And as has been commented to me also in Finland, we might just simply have to understand that existing laws will have to be changed – to be keeping up with reality, we could add.

Secondly, The potential of Complementary community currencies is not strengthened by euro taxation, but by complementary taxes. This is an entire own field of discussion. For instance, at the conference I learned that the Brixton pound can have taxes payed in Brixton pounds, however – Brixton pound taxes are first of all exchanged by a clearing house company into Sterling pound. And that tax money will currently not be reverted back into Brixton pounds to be used in the local economy, due to the contract with the clearing house company, even if that is something Brixton pound movement would certainly want. This is something that is being worked on.

I also took the opportunity to talk more on the issue of Stadin Aikapankki’s internal Timetax , which was developed partly in response to the discussion on aikapankki and taxes, yet also, because of the potential it offers to through the timebank further develop the supporting and building together of common objectives.

It was interesting to hear from Bernard Lietaer on his proposal of the Civics in which citizens pay Civics as a local tax, which is earned by citizens working in different communal projects decided upon democratically, and which as such has resonating elements with Stadin Aikapankki’s ‘Tovivero’ in its democratising of the public sphere. Lietaer was of the opinion that initiatives like these are most worthy of being a given a trial period in a given location, in order to further assess and develop their potential.

Someone commented at the conference that a timetax could be significant for the whole timebank movement, taking timebanking to a next level – innovation if you like. This discussion ofcourse resonates with ideas of co-production and of as Michel Bauwens has described a partnering state, which supports co-production by providing civic infrastructure whilst guaranteeing the basics for all.

Finland’s welfare state’s history, the existing political willingness to be strengthening the cooperative economy, the statement issued in Helsinki’s Global Responsibility Strategy ”In light of social cohesion, citizens selfdetermination, and economic sustainability, the city will be exploring how it can support timebankin’s activities” acknowledging so well the different dimensions to the potential of a community currency as aikapankki – is keeping up faith that conditions in Finland are existing to allow for a progressive development of timebanking in Finnish society, both as an enabler of mutual assistance between people, as a strengthener of civil society, and as a strengthener of a social and ecological just local economy, which has important local, yet also global ramifications. This is what I hope for timebanking in Finland.

 

Kansalaisyhteiskunnan päätöksenteko

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu verottajan aikeesta linjata, miltä osin aikapankin vaihdot olisivat verotettavia euromääräisesti. Jokaisesta vaihdostahan vähennetään tovimääräinen vero, mutta verohallinto on kiinnostunut vaihtojen arvioimisesta euroissa ja niiden euromääräisestä verottamisesta. Saattaakin olla, että osa vaihdoista tulee verotuksen piiriin, esimerkiksi niiltä osin, kuin toiminnan tarjoaja on elinkeinonharjoittaja. Tässä yhteydessä on tietysti olennaista sekin, että jos samalle henkilölle maksetaan palkkaa ja muita etuuksia yhteensä yli 1500 € vuodessa, on palkkaajan maksettava myös ennakonpidätys ja työnantajan sosiaaliturvamaksu. Niiltä osin kuin vaihdot kohdistuvat eri henkilöihin, kuten aikapankissa nimenomaan tapahtuu, euromääräisesti arvioiden ei varmastikaan päästä verottajaa kiinnostaviin summiin.

Olennaisempi huomio onkin se, että saajan on ilmoitettava kaikki, hyvin pienetkin, tulonsa omalla veroilmoituksellaan. Toisin sanoen kyse on – ennemmin kuin verotuksesta – tulojen ja vastikkeiden ilmoittamisesta. Tässä mielessä kyse on siis lähinnä hallinnollisen työn lisäämisestä.

Toinen kysymys koskee sitä, kuinka ilmoitettavat saamiset arvioidaan euromääräisinä. Aikapankin radikaali ideologia – kaikki työ on yhtä arvokasta – vääristyisi automaattisesti, jos uskotaan, ettei verottaja pidä kaikkia vaihtotöitä keskenään samanarvoisina, kuten rahatalouden piirissä tapahtuu.

Verokeskustelua on käyty aiemminkin sekä aikapankin piirissä että laajemmin. Tuore avauskin herätti paljon ajatuksia ja erilaisia ehdotuksia on esitetty. Keskusteluun osallistuminen on luontevaa epämuodolliselle yhteisölle, joka toiminnallaan lisää omaehtoista toimintaa, sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä, luottamusta ja hyvinvointia. Kerättävien toviverojen tuottokin käytetään yhteisesti sovittuihin, yleistä hyvinvointia ja kehittämistä luoviin kohteisiin. Tässä mielessä virallinen yhteiskunta toimii toisin, kun veroviranomaisen valta linjata aikapankkien verollisuudesta riittää. Hallintoviranomaiset ovat kuitenkin vastuussa poliittisille päättäjille. Nopein reagoida taisi olla kansanedustaja – kansan edustaja – Anna Kontula, joka kysyi aikapankkien verollepanosta kirjallisella kysymyksellä asianomaiselta ministeriltä.

Kansalaisyhteiskunnan vaihtoehtotalous, epävirallisen yhteiskunnan haara, on nyt virallisen yhteiskunnan rahatalousajattelun asia. Tämähän ei ole aivan uutta. Jo viime vuonna Helsingin kaupunki linjasi globaalin vastuun strategiassaan selvittävänsä, kuinka se voi tukea aikapankkeja.

Money as a Commons

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

“The Future of Money – Money as a Commons” is what Mary Mellor will be
addressing during a seminar this Thursday co-organised by Helsinki
University Attac, Commons.fi, Pixelache, and Stadin Aikapankki.
Mellor will be talking about taking back the economy to become
sufficient and socially just – which would first of all mean taking
back money to be a commons.

As historian Peter Linebaugh has coined it, there is no Commons
without commoning, which can be described as the social practices of
co-producing and co-governing by a community or network of commoners
of a commons, whilst including the principles of sustainability,
fairness and social control of the users.

Also Stadin Aikapankki’s Tovi’s seem to be all about the practice of
commoning.  Tovi’s can be seen as a currency enabling the exchange of
services (and also goods) on the basis of time. Unlike money’s
features as we know them, Tovi’s are decommodified and subject to an
ongoing process of deliberation by its community of users, as to the
what & how of what is being produced with the Tovi’s.

Like the main principle of Timebanking as internationally known,
Tovi’s are based on the principle of equality and everybody’s needs,
work and time are valued equally. In addition to this, Tovi’s have a
value and principles chart attached to their workings, which
organisations joining aikapankki must be in respect of. The values
refer to principles furthering social and ecological justice, and
actors joining as such are so called for-benefit economic actors
(Michel Bauwens), solidarity economy actors.

Tovi’s exchanged are also subject to a levy (2%). As part of every
transaction, the levy of the seller of a service will be going to his
or her actor of choice in the timebank. The levy of the buyer goes to
the administrative account of Stadin Aikapankki, from where it is used
to renumerate work done for the timebank, or to support members that
need so. Stadin Aikapankki is now in the process of drawing up its
ABC, its comprehensive principles of workings.

Increased practices of commoning as such develop when the solidarity
economy actors joining Stadin Aikapankki exchange Tovi’s with other
members (individuals or actors) in the timebank and develop more
shared practices, and through them different commons. Such has been
happening for instance through the joining of Osuuskauppa Oma Maa and
Herttoniemi ruokaosuuskunta in aikapankki. The objective of the
alliance has been the ethical participatory production of local
organic food, which is also made available against tovi’s. Food as a
commons comes to challenge food as a commodity on global markets.

These increased practices of commoning though the circulation of
Tovi’s, and the tovi levy can also be seen as increasingly opening up
economic actors joining aikapankki, and as such a further
democratizing of economy. In contrast to money, this circulation of
time is making for much more embedded economies, for much more
ownership and closer relations between people and the outcome of their
work.

Whilst the focus of Mary’s lecture will be on taking Money back at
large, I am looking forward to ask what Mary thinks of the trajectory
Stadin Aikapankki is taking, and what its role can be in the taking
back of money and economy.

The seminar The Future of Money – Money as a Commons will be held on
Thursday 16.5.2013 at 16.00 in Mannerheim-sali, Uusi ylioppilastalo,
Mannerheimintie 5 A (5. floor), Helsinki.

Mitä on talous?

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Talous liittyy siihen rahaan ja silleen, eikö niin? Talous on aika vaikea kokonaisuus ja talouspoliittisesta keskustelusta on vaikea saada selkoa? Arkikielessä taloudellinen tarkoittaa yleensä samaa kuin rahan suhteen tehokas, varmasti myös tuottava.

Valtioiden ja valtioiden yhteenliittymien talouspolitiikka on tietysti toinen kysymys. Tässä yhteydessä puutun vain sitä laajempaan ilmiöön: rahaan sidottu ymmärrys taloudesta on auttamattoman suppea! Talous voidaan nähdä huomattavasti laajemmin: mekanismina tai toimintana, jonka tehtävänä on tyydyttää kaikenlaisia, myös ekologisia ja sosiaalisia tarpeita. Kuten Brasilian solidaarisuustalouspuoleen tutustunut Sanna Ryynänen Suomen Sosiaalifoorumin teemakeskustelussa totesi, taloudellisen toiminnan lähtökohta tulisi olla kaikkien tarpeiden tyydyttäminen. Tähän aikapankki- ja solidaarisuustalousaktivisti Ruby Van Der Wekken jatkoi, että kyse on sosiaalisesta toiminnasta ja sosiaalisista tarpeista.

Tällainen talousymmärrys ei keskity suinkaan vain rahatalouteen eikä taloudellisesti tehokkaaseen toimintaan, vaan käsite sisältää kaikenlaisen eri tavoin taloudellisen – sosiaalisen, ekologisen, poliittisen, yhteisöllisen, kulttuurisen, historiallisen, verbaalisen, fyysisen – toiminnan ihmisten välillä. Juuri ymmärrys siitä, että eri tavoin taloudellista toimintaa on lähes kaikki ihmisten välinen toiminta ilman välittömän voiton tai oman edun tavoittelua, on solidaarisuustalouden ytimessä. Kyse on yhteisestä taloudellisesta toiminnasta yhteiseksi hyväksi, yhteisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

Onkin käsien ylös nostamista antaa rahaan liittyvälle tehokkuuteen keskittyvälle toiminnalle ikään kuin yksinoikeus ”talous”-termin määrittelyssä. Vastaavalla katsannolla jopa sosiaalinen pääoma – yhteisön tai yhteiskunnan jäsenten aktiivisuus auttaa toisiaan vastikkeetta, sitoutua yhteiseen toimintaan jne. – voidaan jäsentää vain rahan ja materiaalisen toiminnan kautta esimerkiksi siten, että vahva sosiaalinen pääoma hyödyttää kauppaa ja auttaa yksilöitä oman etunsa tavoittelussa. Tällä logiikalla toimiva yhteisö tietysti menettää sosiaalisen pääomansa varsin nopeasti.

Aikapankki on eräs lukuisista solidaarisuustalouden käytännön sovelluksista. Solidaarisuustalous on läsnä aina kun autamme, vaihdamme, kierrätämme, luomme, rakennamme ja suunnittelemme. Solidaarisuustalous on sosiaalista taloutta, ja se sosiaalisuus on meissä ihmisissä sisään ja yhteyteemme rakennettu.

Lapset ja aikapankin yhteisöllisyys

Kirjoittaja: LEILA S.

Kun olin lapsi, äitini kertoi minulle joka ilta tarinoita omasta lapsuudestaan 1940- ja 1950-luvuilla. Äitini Lapsuuteni tarinoissa sähköä ja vettä ei vielä tullut koteihin, mutta lämpöä tuntui silti riittävän. Televisiota ei kylän perheissä ollut, mutta viihdytyksestä kävivät jokapäiväiset visiitit naapurissa kotimatkalla ja iltamat viikonloppuisin. Pappani toimi epävirallisena kuoharina ja kävi kastroimassa oman kylän ja lähipitäjien porsaat. Kaikki tunsivat kaikki. Yksi kyläläisistä toimi puolestaan koko kylän yhteisenä joulupukkina ja kiersi kaikki kylän lapsiperheet. Raha ei vaihtanut omistajaa. Se oli sitä yhteisöllisyyttä.

Oma lapsuuteni kului pienessä kylässä 80-luvulla. Naapurit pysyivät tiukasti omien kotiseiniensä sisällä. Minä leikin kotiin tullessani naapurintyttöä, ja äitini esitti kilttiä naapurintätiä, joka tarjoili minulle eteisen penkille mehua. Siinä vaihdeltiin kuulumisia iloisesti. Leikimme yhteisöllisyyttä.

2000-luvulla Suomessa alkoi jälleen syntyä uudenlaista, mutta samalla hyvin perinteistä yhteisöllisyyttä. Niistä yksi muoto on aikapankkitoiminta. On ollut hyvä kasvattaa lapsia yhteisöllisyydessä. Olemme lasten kanssa hoitaneet toisten aikapankkilaisten kissoja, pesseet ikkunoita ja avittaneet tarvittaessa tavaroiden kuljetuksissa. Olemme siinä samalla rupatelleet ja kahvitelleet aikapankkilaisten kanssa. Meillä on ollut aikapankkilaisia kanssani lapsiamme kaitsemassa, yhdessä olemme maalanneet ikkunanpuitteita, yhdessä on suunniteltu ompelutöitä. Monesti on lopuksi halattu. On ilo, että lastemme ei tarvitse leikkiä yhteisöllisyyttä. Ovet ovat henkisesti auki. Ja usein fyysisestikin.

Aikapankkitoiminnan ja yhteisöllisyyden myötä lapsemme ovat kasvaneet samalla kokemaan toisten auttamisen ja avun vastaanottamisen luonnolliseksi. Todellista vahvuutta kun ei ole yksin sinnittely vaan voimien yhdistäminen. Pave Maijasen sanoin: Sillä jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.