Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA
Aikapankkitoiminta on viime aikoina ollut julkisuudessa veroviranomaisten uuden ohjeistuksen vuoksi. Sen mukaan osa aikapankin puitteissa tehtävästä työstä olisi verotettavaa. Osa työstä rajataan ulkopuolelle, mutta ammattimaiseksi työksi verottaja listaa niin laajan joukon toimintaa, että käytännössä aikapankin vaihdoilta putoaa pohja. Henkilökohtaisestikin olen tehnyt vailla aiheeseen liittyvää ammattiosaamista aikapankin kautta palveluja, joita verottaja kuitenkin pitää ammattiosaamisen alaan kuuluvana. Juuri tässä olisi aikapankin arvo: voimme vaihtaa jotakin yleisen elämänkokemuksen ja yleisten taitojen myötä kertynyttä. Jokainen voi vaihtaa jotain; kaikki me osaamme paljonkin kaikenlaista, mistä voi joskus olla ratkaiseva apu jollekulle toiselle.
Verottajan verotuskanta on hämmentävä, sillä se toteaa omassa muistiossaan itsekin, että ”aikapankki voidaan nähdä eräänlaisena yhteisön tukiverkkona silloin kun valtio on joutunut säästötoimien vuoksi karsimaan omaa palvelutarjontaansa” ja että ”aikapankkien mielletään lisäävän solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä käyttäjäyhteisössä”. Edelleen, ”sosiaalisen lisäarvon ja palveluvaihdannan elämyksellisyyden arvoa on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta se voi lisätä järjestelmän kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta”. Tiiviimmin: aikapankki on suosittu, koska se tuo ns. sosiaalista lisäarvoa ja sen kautta saa apua, kun julkiselta sektorilta ei saa.
Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki!
Avun tärkeys korostaa, sillä johan sen verottajakin tietää, että ”nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin runsaasti ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle, jolloin mahdollisuudet vaihtaa aikaansa ja osaamista työmarkkinoilla rahaksi ovat kaventuneet. Mikäli rahallinen tulo on niukkaa, vaikeutuu palvelujen hankkiminen rahalla. Tällöin syntyy intressi vaihtaa palveluja päittäin ilman rahaa.” Vaikka palveluja ei vaihdeta kahden käyttäjän kesken päittäin vaan sikin sokin järjestelmässä, on verottaja muutoin asian ytimessä. Tästähän aikapankki Iso-Britanniassa sai alkunsa; siellä se on linjattu verovapaaksi.
Entäpä verottajan huoli harmaasta taloudesta? No, itsepähän tuossa toteavat, että ”monet tarjotuista palveluista ovat sellaisia, joita yritysmuotoisessa toiminnassa ei olisi kannattavaa tuottaa.” ”Mitattavaa tai elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettua toimintaa ei ole havaittu.” ”Vaihdettujen palvelujen taloudellista merkitystä on kuitenkin pidettävä marginaalisena rahataloudessa vaihdettuihin palveluihin nähden”.
En keksi erityisen kiireellistä lisättävää. Kyllä he sen tietävät. Enää tulisi saada verotusohjesääntö tämän selvityksen kanssa samalle linjalle.
Aikaa pankista 