Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2012

Stadin Aikapankki: sitä saa, mitä tilaa

Kirjoittaja: LIEKO L.

Stadin Aikapankki on pelastanut minut useamman kerran pulasta. Kerron tässä liittymisestäni Stadin Aikapankkiin ja sitä kautta saamastani avusta muutossa.

Loppusyksyllä 2010 sairastin vakavan keuhkokuumeen ja jouduin sairaalaan sen takia. Vakavasta sairaudesta toipuminen kesti kuukausia ja sinä aikana katselin lähinnä digiboksin nauhoituksia, joita oli kertynyt valtava määrä. Sairastelu meni mukavasti: kun heittäydyin sohvalle TV:n ääreen ja vedin peittoa päälleni, hyppäsi rakas kissani Essi samaisen peiton alle jalkoihini nukkumaan. Sairaudesta toipuminen oli ihanaa aikaa, kun kissa kehräsi ja nuoli jalkojani ja minä katselin elokuvia. Sitten minulla paljastui kasvain nenässä ja jouduin leikkausjonoon.

Tämän johdattelun jälkeen varsinaiseen aikapankki-asiaan: seuraavan vuoden alussa sain yllättäen mahdollisuuden muuttaa uuteen ja sellaiseen asuntoon, johon olin halunnut pitkään päästä. Ymmärsin heti, että vaikka uusi asunto vaikutti houkuttelevalta – ja siinä oli Essillekin yli 5 metrin pituinen parveke -, realistiset mahdollisuuteni hoitaa muutto olivat nollilla. Ystävänikin olivat useimmat jo 50 – 60 ikävuoden paikkeilla, osalla kaikenlaisia sairauksia ja useimmilla kaikki mehut imevä työ, jonka jälkeen pakollisten kotirutiinien tai teini-ikäisten lasten menojen vahtiminen oli jo suurteko. Sitten elämääni tuli mukaan se napakymppi: liityin Stadin Aikapankkiin.

Muuttoni lähestyessä löysin aikapankista reippaan, minua nuoremman, mukavan, helsinkiläisen naisen. Hän tuli auttamaan minua pakkaamisessa, koska ongelmanani oli se, että nenäni leikkauksen jälkeen se tuppasi vuotamaan verta, kun pidin päätäni alaspäin. Samainen aikapankin sankaritar osoittautui myös maailman tehokkaimmaksi siivoojaksi, koska hän oli kauan sitten tehnyt siivouksia yrityksissä. Vaikka minua melkein itketti, kun en saanut uuden asuntoni lattiaa puhtaaksi vaan siinä oli epämääräisiä viimeisen vuosikymmenen käytön aikaisia raitoja ja pinttymiä, aikapankin pelastava enkelini ei jäänyt neuvottomaksi. Hänen opastuksellaan tuli vuokrattua siivousalan liikkeestä asianmukainen lattianhoitokone ja ostettua tarkoitukseen sopivat pesu- ym. aineet. Itsehän – eikä tuttavapiiristäni kukaan mukaan – en olisi uskaltanut edes käyttää moista tehovälinettä. Kokeneena koneen käyttäjänä tämä aikapankista tullut avustajani sai lattian kiiltämään ja hohtamaan. En ollut uskonut tämän olevan mahdollista edes suurimmissa unelmissani.

Seuraava vaihe uuden asunnon kunnostamisessa oli lattian lisäksi kaappien, ovien, ikkunoiden ja sälekaihtimien ym. pesu. Tämäkin työ sujui joutuisasti ja tehokkaasti, kiitos samaisen aikapankkilaisen ja lainatun höyrypesurin. Minulla oli tosin vaikeuksia pysyä mukana tämän minua nuoremman tehopakkauksen työn tahdissa; usein minua huimasi ja väsytti mielettömästi, kun yritin tehdä avustavia tehtäviä hänen vauhdissaan.

Uusi asunto saatiin kuin saatiinkin kuntoon ja aikapankin kautta tullut auttava nuori nainen liimaili vielä tapettejakin. Muistan suurella kiitollisuudella tätä naista, joka auttoi minua niin tarmokkaasti muutossani ja siihen liittyvissä siivouksissa. Kuntoni oli siihen aikaan niin huono vähän aikaa sitten sairastetuista sairauksistani johtuen, etten yksin olisi ikinä selvinnyt moisista tehtävistä.

Aikapankin kautta saamani apu ei jäänyt tähän yhteen henkilöön vaan kaksi reipasta miestä olivat myös auttamassa muutossa. Yksi mies oli mukana purkamassa kaksi suurta kirjahyllyä ja kuljettamassa osan muutettavista tavaroista farmariautollaan uuteen asuntoon – purkuhommakin olisi jäänyt minulta itseltäni tekemättä. Minulla oli taas täysi työ pysytellä kovassa tahdissa mukana avustavissa tehtävissä, kun yritin pyyhkiä hyllyjen levyjä samalla vauhdilla kuin kiivas kirjahyllyjen purku tapahtui.

Muuttoon liittyvää apua sain myös toiselta aikapankin tehokkaalta mieheltä, joka tuli korjaamaan varastoon menevän hyllykön, korjasi muutossa katkenneen kirjoituspöydän jalan, porasi seiniin kiinnikkeet kaapeille ja lampuille sekä antoi yksityiskohtaiset ohjeet seinien kittaukseen näyttämällä itse esimerkillisesti, miten se tapahtuu.

Kaikkiin muuttoon liittyvät työt näiden kolmen aikapankkilaisen kanssa sujuivat hyvin, sanoisin suorastaan: ammattimaisesti. Yllättävää minusta oli se, että nämä ihmiset osasivat myös ehdottaa sellaisia ratkaisuja tiettyjen töiden tekemiseen, joiden olemassaolosta minulla ei ollut tietoa. Vaikka kaikki työt tehtiin tehokkaasti, lisäsi tilanteiden ns. kodikkuutta se, että kahdella aikapankkilaisella oli pari kertaa lapsensa mukana. Olihan se somaa, kun isä sahaa ja rakentaa ja pieni jälkikasvu konttaa siinä lähellä ja yrittää matkia esikuvaansa.

Nyt muutosta on pitkälti yli vuosi. Olemmeko onnellisia? Mitä opimme?

Kissani Essi ei pitänyt muutosta – kissathan kiintyvät tiettyyn paikkaan eivätkä haluaisi luopua siitä. Nyt sillä on kuitenkin pitkä, aurinkoinen parveke, jossa se joskus voi seurata jännittävien lokkien lentoa. Essillä on myös toisella puolella taloa aitopaikkansa – valitettavasti se valtasi atk-pöytäni – seurata muita lintuja pesissään, oravia ja pihalla liikkuvia kissoja ja koiria. Ehkä Essi on jo antanut minulle anteeksi muuttoon liittyvät hankaluudet, koska se tulee taas kanssani peiton alle ja käy jalkoihini nukkumaan ja kehräämään.

Opin muutosta sen, että koska tällainen nerokas Stadin Aikapankki on olemassa, voin laulun sanoin ”saada sen, mitä tilaan” ja tarvitsen. Tietysti monenlaisia palveluita voi hankkia kaupallisten yritysten kautta, mutta siihen meillä kaikilla ei ole riittävää varallisuutta. Aikapankki mahdollistaa sen, että vähillä rahoilla elävä voi saada sellaisia palveluita, joita tarvitsee. Vähäväkinenkin, tai heikkokuntoinen kuten minä olin tässä esimerkkitapauksessani sairasteluni jälkeisessä muutossa, hyötyy aikapankin toiminnasta: hän voi saada sellaista apua, jota ei itse pysty tekemään ja sitten taas tehdä vaihtona sellaista, johon pystyy. Aikapankin kautta olen tavannut vain todella mukavia ihmisiä, en yhtään ns. perisuomalaista rautakaupan myyjän tyyppistä ihmistä, jolle kaikki työ ja toiminta ovat kärsimystä.

Onnellisuus on kokonaisuutena niin vaikea käsite, että jätän sen käsittelyn johonkin toiseen kirjoitelmaani. Yhteisöllisyyden kokemus aikapankkilaisten kanssa oli niin herättelevä kokemus minulle, että uskaltauduin siihen, mitä olin vuosikymmenet suunnitellut: ryhdyin toimimaan aktiivisesti uuden taloni talotoimikunnassa. Talotoimikunnassa tavoitteenamme on lisätä asukkaiden viihtyvyyttä, keskinäistä kanssakäymistä ja parantaa asuinympäristöämme. Ja sekin toimii, kuten aikapankki.

Tavara ei tietenkään tuo onnellisuutta ja jätän aiheen muuttoon liittyvästä tavaran paljoudesta toiseen kertaan. (Totuuden nimissä, mikäli joku sukulaisista tai ystävistäni sattuisi lukemaan tätä, niin kerron vielä, että kyllä hekin auttoivat muutossa.) Stadin Aikapankin kautta tullut apu kuitenkin järisytti minua. Se opetti minulle, että kannattaa antaa hyvän kiertää. Kun teet jotain hyvää toiselle ihmiselle – auttamalla häntä – voit olettaa jonkun toisen ihmisen auttavan sinua. Hyvällä on taipumus kiertää.

Mainokset

Apua saa aikapankista

Kirjoittaja: RITVA SILTANEN

Elämme tee se itse -villityksen kulta-aikaa. Käsityö- ja kakkublogeja löytyy netistä joka lähtöön. Pinterest täyttyy kuvista, joilla esitellään kekseliästä uusiokäyttöä milloin puutarhassa, milloin kodin somisteina. Rikkoutuneesta kitarasta voi tulla vihannesmaa, keskeltä taitetuista vanhoista työkaluista saa kivoja naulakoita, ja kierrätyspaperista voi punoa vaikkapa korin paperiroskille.

Mutta mitä tehdä, jos itse tuunaaminen ei syystä tai toisesta suju? Jos vaikkapa eri väriset villalanganpätkät kiehtovat mielikuvitusta, mutta kudin ei pysy käsissä tai silmukat juoksevat vinoon?

Omalla kohdallani avuksi on tullut aikapankki. Jos tahdon kotikutoiset villinväriset villasukat, löytyy aikapankista useitakin ilmoittajia, joiden käsissä ne valmistuvat hetkessä. Vaatteiden kunnostajia, housunlahkeiden lyhentäjiä ja muita ompelutaitoisia on myös tarjolla, kuten myöskin huonekalujen tuunaajia. Kun haluan keittää hilloa, löytyy ystävällisten aikapankkilaisten pakastimista ja puutarhoista esimerkiksi aroniaa, vadelmaa, herukoita ja raparperia, tai myös jo valmiiksi keiteltyjä hilloja.

Suurin tekemäni käsillä tekemiseen liittyvä vaihto aikapankissa on tältä keväältä. Kun kissoilleni tarvittiin pihalle aitaus, josta ne eivät pääse karkuteille, löytyi aikapankista lyhyessä ajassa sopiva tekijä. Sain aitauksen pystyyn toveilla, kun maksoin itse materiaalit ja tarjosin lounaan. Aitauksen parissa vietetty päivä oli varmasti molemmille osapuolille omalla tavallaan miellyttävä, ja rakennusmies voi tietysti saamillaan toveilla vaihtaa itselleen sopivia palveluita – vaikkapa hierontaa tai soittotunteja, tai jotain muuta hänelle kiinnostavaa. Itse olen auttanut esimerkiksi kuljettamalla ihmisiä ja tavaroita ja tekemällä pienimuotoisia käännöksiä. Vain mielikuvitus asettaa vaihdoille rajat!

Muiden = oma aika

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Minäkin liityin Stadin Aikapankkiin saadakseni lisää aikaa; siirtääkseni itselleni epämieluisia ja maksullisiakin askareita jonkun muun harteille vaihtaen tuon ajan johonkin itselleni mieluisampaan ja vieläpä rahatalouden ulkopuolella. Silmissäni siintivät hieronnat, pyörähuollot ja sosiaalinen vaihdantatalous-järjestelmä. Ajattelin että vastineeksi harrastan kaikenlaista mukavaa, hoidan lapsia ja ehkä myyn tai lainaan kirjojakin, puhumattakaan oikeudenmukaisen maailman edistämisestä.

Reippaan alun jälkeen toinen kirjautuminen aikapankkiin venyi. Kas, oli hieman kiireitä. Mitä sitä osaisi, jota voisi myydä? Haluaisin kyllä ensin myydä, ennen kuin lähden ostelemaan. Hyvän tovin kuluttua päädyin sopimaan ensimmäisestä myynnistäni: siivoamisesta. Ei, se ei tosiaan ole omaakaan lempipuuhaani. Niin vain toisen kanssa siivoaminen ei tuntunutkaan ikävältä puuhalta. Sovimme etukäteen hieman, millaiset illan siivousurakan osat minulle kuuluvat.

Pyörämatkalla tietysti eksyin, ja sateen vielä hieman ripotellessa ilma tuntui jopa enemmän kostealta kuin raikkaalta. Matkan aiheuttamasta valmiiksi päällä olevasta lämmöstä huolimatta noukin perille päästyäni ensimmäiset matot suorin tein ja lähdin ulos. Ensimmäisten kolmen maton tamppaus tuntui todella siistiltä! Erinäiset viime aikoina vaivanneet harmit purkautuivat mattoihin samalla kun treenasin heittokättä aktiivista pesäpallon harrastustani tukien. Moni muukin asia jäi piiskan lyömänä mattoihin, vaikka pienen sisäpihan tuottamat kaiut maton hakkaamisesta hieman saivat miettimään, pitäisikö iskeä hiljempaa. Tähän en kuitenkaan taipunut, siinä määrin pölyn nousu matosta tuotti mielihyvää tehdystä työstä unohtamatta henkilöitä ja asioita, joita mielessäni niiden sijaan sijoitin.

Ensimmäisten kolmen maton jälkeen tulin saman tien ulos neljän seuraavan kanssa. Viimeisin niistä oli niin painava, että sain ponnistella sen saamiseksi telineelle. Nyt jouduin jo pitämään kunnon taukoja, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen mieleen hiipi uutta nöyryyttäkin voimien vähetessä fyysisen urakan edetessä. Usein kuulee tietyömiehiä arvosteltavan lapioon nojaamisesta, mutta montakohan mattoa arvostelijat itse jaksavat tampata kerralla?

Seitsemäs matto oli viimeistelyä vailla, kun parvekkeelta kysyttiin, maistuisiko ruoka. Juomatauon tarpeessa olin joka tapauksessa, mutta kyllähän ruokakin maistui! Toisen kierroksen päätteenä sain siis ruokaa ihanine mustikkamehuineen ja jälkiruokineen! Mehuhetki lapsiseurassa tuli tarpeeseen. Kyllä nyt raskasta työtä seurasivat hyvät huvit.

Viimeiset kaksi mattoa lähtivät yhtä vauhdilla kuin illan aloitus, mutta voimat riittivät enää hädin tuskin niiden viimeistelyyn. Urakoituani yhteensä yhdeksän mattoa olin niin helpottunut siitä, että päivän työt on tehty, että päädyin kuitenkin vielä kevyesti pyyhkimään asunnon lattiat. Tällä kertaa en suorittanut tehtävää kahden ajatuksineni, vaan toistuvasti minua oltiin houkuttelemassa sängyn alle katsomaan hahmoa (kissaa), leikkimään ulos tai etsimään kadonnutta vihreää matoa, mutta lapsen pirteys kuitenkin ennen kaikkea kevensi pyyhintää, sillä samallahan dialogimme oli leikkimistä.

Koinkin saaneeni yhdellä iskulla koko kärpäspilven, joiden joukosta suussa sulavin oli se jälkiruokapiiras. Kiinnostavinta oli havaita, että aikani toisen luona siivoamassa olikin samalla myös omaa laatuaikaani.

Miksi jumittaa yksin, kun voi tehdä yhdessä…

Minua on painanut tämä blogihiljaisuus jo pidemmän aikaa. Mutta minkäs teet, kun aika ja energiat ovat menneet (vahvasti toki aikapankkiin liittyvän) Aika parantaa -verkoston pyörittämiseen. Onneksi aikapankista löytyi ratkaisu tähänkin pulmaan. Miksi kärvistelisin kirjoittamispaineiden kanssa itsekseni, kun aikapankista ja bloggaamisesta kiinnostuneita on varmasti muitakin. Onhan Stadin Aikapankissakin jo lähes 2000 jäsentä.  Laitoin siis ilmoituksen aikapankkiin – ja pian aloinkin saada vastauksia aikapankkiyhteisön voimin kirjoitettavasta ja kehitettävästä blogista kiinnostuneilta.

Tästä päivästä lähtien Aikaa pankista -blogi on siis yhteisömuotoinen. Mukaan on jo ilmoittautunut reilut puolentusinaa kirjoittajaa – ja myös kaikki uudet näkökulmat ja kirjoittajat ovat tervetulleita! Taustaa-osiossa on lisätietoja kirjoittajista ja ohjeita mukaantulosta kiinnostuneille.

Yhteisöblogin avauksesta vastaa Eeva Houtbeckers. Uusien kirjoittajien juttuja on jo varastossa julkaisua odottamassa, ja jatkossa niitä postataan kerran viikossa. Pysykää siis kuulolla…

Eeva Houtbeckers:  LISÄÄ VAIHTOJA LÄHELTÄ

Liityin aikapankkiin tutkimuksellisista ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Väitöstutkimukseni liittyy muun muassa vaihtoehtoisiin taloudellisen toiminnan muotoihin, ja aikapankkitoiminta sopii teemaan kuin tovi tilille.

Liittymisen jälkeen olen ihmetellyt miksi en tehnyt sitä aikaisemmin. Kokemukseni aikapankkitoiminnasta ja tapaamani ihmiset ovat olleet erittäin mukavia. Olen saanut kokea kaipaamaani yhteisöllisyyttä, ainakin Helsingin mittakaavassa.

Nimittäin lähiyhteisön ihmisiin tutustuminen ja arjen jakaminen on pääsyy innostukselleni aikapankkia kohtaan. Ystäväni asuvat hajallaan ympäri pääkaupunkiseutua ja siksi arkinen oleilu on harvinaista herkkua. Silti haluan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa pienissä arjen asioissa enkä linnoittautua kotiini, erityisesti kun perheeseemme on siunaantunut uusi ihmisenalku.

Harmillisesti kohdallani ei vielä ole toteutunut aikapankkivaihtojen maantieteellinen läheisyys. Osaltaan tämä selittyy melko tuoreella kokemuksellani, sillä en osaa hyödyntää aikapankkia vielä kovinkaan monipuolisesti ja pyytää palveluita. Osaltaan syy on siinä, että lähialueeni vaihtotarjoukset ja -pyynnöt eivätkä vastaa omia kykyjäni tai tarpeitani ja päinvastoin.

Siksi olen pohtinut keinoja lisätä aikapankin palveluvaihtoa lähempänä asuinpaikkaani.

  1. Voin muuttaa perheeni kanssa aktiiviselle aikapankkialueelle tai alueelle, joka on kuulu yhteisöllisyydestään. Muuton voi nyt toistaiseksi unohtaa lukuisista käytännön syistä eikä lapsen päivähoitopaikan varmistuminen ole niistä vähäisin.
  2. Voin rekrytoida uusia aikapankkilaisia omasta tuttavapiiristä, jonka potentiaalisten palvelusten tai tarpeiden arvaan vastaavan enemmän omaa elämäntilannettani. Uusien jäsenten rekrytointi on lähes vaivatonta, sillä vanhempana olen tutustunut alueen muihin lapsiperheisiin. Lisäksi voin puhua aikapankista naapureilleni.
  3. Voin kokeilla aivan uusia palveluita ja vastata rohkeasti vaihtopyyntöihin. Tässä voi koittaa mennä niin kutsutun mukavuusalueensa ulkopuolelle ja oppia uusia asioita.

Tuleeko mieleesi joitakin muita keinoja, joilla voi lisätä vaihtoja omalla lähialueella?