Syksyn saapuessa

Kirjoittaja: ZIA

Syksy saapuu ja luonnossa mitä kaunein väriloisto!
Miten sinulla on vuodenaika alkanut?
Olen onnistunut yllättämään itseni aloittamalla uuden harrastuksen, joka on paitsi mielenkiintoinen myös elämääni rikastuttava. Lisäksi kesällä sain aikapankin kautta ulkoistettua muutaman itselleni hankalan projektin, jotka siis ovat onnellisesti pois silmistä ja mielestä. Ihanaa!
Aikapankin verokeskustelu jatkunee, sitä on tosi mielenkiintoista seurata. Miksi tässä maassa yrittämistä ei tueta ja kannusteta? Täällä joutuu todistamaan olevansa syytön, lähtökohta kun on se, että kaikki huijaa. Silti suurin osa on rehellisiä. Kummallista! Perverssiäkin? Hyvä valtio, jota pahat asukkaat vedättää? Silti säälistä autetaan, se kun herättää ylemmyydentuntoa auttajissa… Niin moni kärsii hyväihminen-syndroomasta.
Uneksin maasta, jossa kaikki saavat tuntea olonsa tärkeäksi ja hyödylliseksi. Vähän kuin aikapankkilaiset…
Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta.
Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa.
Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, koska muuten sielu kuolee.
Paulo Coelho

Verottajalle järki käteen

Kirjoittaja: MARIA JOUTSENVIRTA

Verottajan kiinnostuminen aikapankeista synnytti vilkkaan
kansalaiskeskustelun. Kaikki tietävät, että taloutemme on isossa
kriisissä. Kyse ei ole vain rahasta vaan myös ympäristön huonosta jamasta
ja vaurauden epätasaisesta jakautumisesta.

Juuri nyt, jos milloin, tarvitaan uusia tapoja helpottaa ihmisten arkea,
estää syrjäytymistä ja kannustaa ekologisesti kestäviin ja yhteisöstä
huolta pitäviin elämäntapoihin. Aikapankki on upea esimerkki sosiaalisesta
innovaatiosta, joka tekee tätä kaikkea.

On tutkimuksinkin todennettu, että juuri tällaisten ruohonjuuritason
innovaatioiden kautta edistetään talouden rakennemuutosta kohti
ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä käyttäytymisnormeja ja
instituutioita.

Päättäjien tulisi riemuhuudoin ottaa vastaan kansalaisten itsensä
organisoimat talouden innovaatiot ja ymmärtää, että nykyrakenteiden ei
tule niitä estää. Mikäli se edellyttää lakien tai säädösten muutoksia,
sitä tehtävää varten olemme poliitikkomme valinneet.

Suomen kansantalous voi ainoastaan hyötyä siitä, että kansalaiset
organisoituvat oma-aloitteisesti edistämään ihmisten välistä hyödyllistä
vaihdantaa. Verottaja tekisi virheen, mikäli se alkaisi päätöksillään
vaikeuttamaan aikapankkien ja muiden kansalaisvetoisten hankkeiden
toimintaa.

Verokarhun ärähtelyjen sijasta aikapankkien kaltaista
kansalaisaktiivisuutta tulisi helpottaa ja palkita.

Maria Joutsenvirta, kauppatieteiden tohtori

Kesän huomioita

Kirjoittaja: ZIA

Kesän ajan, varsinkin heinäkuussa, on pankissa ollut hiljaista. Sehän on tietysti perinteinen suomalainen kesälomakuukausi, joka vaikuttaa asiaan. Kysyntää tuntuu jonkun verran olevan, tarjontaa tosin heikommin. Ja naiset tuntuvat olevan aktiivisempia ilmoittajia.
Mietityttää, että ovatko ihmiset pelästyneet verokeskustelua? Hyvin suomalaiseen tapaan mietimme ensimmäiseksi velvollisuuksiamme ja niiden täyttämistä, tunnollisia kun olemme!
Toisin on etelämmässä: oikeudet ensin ja…sitten vielä oikeudet… Velvollisuudet tulevat, jos on ihan pakko, eivätkä aina silloinkaan.
Meidät mielletään vaatimattomiksi. Onko se aina hyvä: kaunistaako se todellakin?! Kenellä on velvollisuus puolustaa minua, ajaa minun asiaani? Olenko tuhma, jopa paha, kun uskallan pitää omasta edustani kiinni?
Aikapankin kasvamiseen tarvitaan lisää toimeliaita ja rohkeita yksilöitä. Älkäämme siis pelästykö virkavallan kannanotoista!
Rentoa loppukesää kaikille!

Ajasta

Kirjoittaja: ZIA

tulee mieleen monta juttua: kielen verbimuodot ja niiden suhteet, historia, tavat ja muoti, muutos. Asioiden liittyminen toisiinsa. Sanotaan, että aika kiitää tai sitten se matelee. Kuitenkin kaikille vrk on samanpituinen, 24 tuntia.

Synnymme ja aikamme alkaa. Elämme ja aikamme kuluu, käy aina vähemmäksi. Kuolemme eli aikamme on ohi. Voisi siis päätellä, että aika on melko arvokas asia?

Se on myös armahtava, sillä toimittuani väärin voin saada uuden mahdollisuuden. Sanotaankin, että voi aloittaa alusta, tyhjältä pöydältä tai että voi oppia erheistään.

Kenelle kiitos ajasta kuuluu? Itselleni, korkeimmalle voimalle, elämälle, vanhemmilleni? Ja erityisesti: miten ja mihin käytän aikaani?

Itse olen löytänyt monta tapaa käyttää aikaani, mieluisinta on jakaa sitä läheisille ja tärkeille ihmisille. Siitä saa myös itselleen jotain. Mielekäs työ on myös etuoikeuteni. Aivan huonoa ei ole arjestakaan nauttiminen ja elämänkulun ihmetteleminen! Olen matkalla, jollain aikajanalla, jossain pisteessä. Nyt se on tämä hetki, hetken päästä sama hetki on historiaa. Muutos onkin  ajan ainoa pysyvä tekijä.

Aikapankki on yksi oiva tapa käyttää aikaansa!

Veroja

Kirjoittaja: ZIA

Stadin aikapankin elokuun jäsentapaamisen aiheena on mm. verotuskysymykset aikapankkitoiminnassa. Verotuksesta tulee lähinnä mieleeni ammattimainen toiminta, työ, jonka tarkoituksena on myydä omaa aikaa ja etenkin ammattitaitoa käypään hintaan. Siihen liittyy moninaisia kuvioita sopimuksineen ja allekirjoituksineen.

En koe aikapankkilaisena vaihdoissa tekeväni ”työtä”, vaan tarjoavani vapaa- ehtoisesti, omalla ajallani, osaamistani, apuani ja tietämystäni. Onko kyse siis palkkatyöstä, kolmannen sektorin työstä vai mistä?

Jos naapuri on leipomassa ja unohtanut ostaa sokeria, enkö voi omasta tahdostani kupillista sitä hänelle antaa? Pitäisikö perustaa yritys ja siirtää debitiin kirjanpitoon? Entä jos lahjoitan vaatteitani Pelastusarmeijalle? Nyt menee kyllä turhan monimutkaiseksi…  Myönnän kumminkin, että ottaisin mieluusti myös yrittäjille kuuluvia etuuksia: vähennyksiä, aleja ja poistoja.

Syntyminen maksaa, samoin kuoleminen (paljon enemmän!). Olenko siis ajastani velkaa jollekin, vaikkapa valtiolle? Luulin, että jokaisella on omansa ja että se kuuluu perusoikeuksiin! Se aika siis…

 

Työtäni myyn, en aikaani
– aikaani haluan antaa lahjaksi

Kyllikki Villa

 

Aikapankkimietteitä

Kirjoittaja: ZIA

Olen ollut Stadin aikapankissa puolisen vuotta, mutta aiemmin minulla on ollut runsaasti kokemusta esim. kimppakyydeistä. Asennoituminen oli siis positiivista, varsinkin kun olin lukenut erään artikkelin aikapankin toiminnasta ja periaatteista!

Niinpä siis kirjautumaan ja ilmoitusta laatimaan: moni pyyntöni on toteutunut, osa taas ei. On ollut auton tarvetta, kropan huoltoa, lastenvahtimista  ja siivousta. Monia oivalluksia olen tehnyt muiden ilmoituksia lukemalla – niin, tuollaistakin voi joku osata! Perisuomalainen vähättely siis syrjään ja taitoja kehiin; hienoa jos voisi olla jollekin hyödyksi ja saisipa siitä itsellekin hyvän mielen palkaksi…

Talkoot ovat vanha perinteemme. Tässä on sitä samaa ideaa: useita hyödyttävät työt tulevat tehdyksi mahd. ” pienin kustannuksin” ja pienellä vaivalla. Jokainen varmasti osaa jotakin!

Olen huomannut, että nyt keskikesällä on ollut hiljaisempaa. No, sehän on selvä, että lomaillakin pitää ja on hyvä, että akut olisivat syksyyn mennessä latautuneet:)

Ja eikun varpaita veteen kastelemaan… ja uusia toveja miettimään! Syksy – täältä tullaan…

Timebanking 2.0

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

Between 19-23.6.2013 the second international complementary currency conference took place in The Hague, Holland. These five days (two academic days, one policy makers day, 2 practitioner days), presented a great opportunity to hear from around the world different experiences with regards to different complementary and community currencies (LETS, timebanks, regional currencies, Barter, Brixton pond, Bristol pound, from countries as Argentina, Brasil, Canada, Costa Rica, England, France, Germany, Greece, Holland, Kenya, Korea, Japan, Spain, and the US).

Besides good learning and meeting up with wonderful people engaged in similar endeavours as we are with Timebanking in Finland, the conference created an awareness that in fact we can speak of a global movement focussing on currencies (money is only one form of currency, with the money as debt system as we know it), exchanges, relationships between people and nature.

As one conference participant put forward, this movements believes that the question to the answer of ”What is the future of Community currencies?” is ”Community”, and (whilst the ways to do so can be different) is looking together with other movements towards another possible world. Solidarity was also expressed with colleagues currently on trial and facing a jail sentence in Kenya for having been issuing Bangla- Pesa barter vouchers for local entrepreneurs in Mombasa, Kenya – see the petition initiated in Holland. As the petition reads, “Community and Complementary Currencies (CCCs) are recognized cooperative instruments, used globally by local groups, municipalities and NGOs for social, solidarity, economic and environmental goals.”

The conference was also a great opportunity to at last meet with Tim Jenkins, the developer of the Community Exchange Systems platform also Stadin Aikapankki (Helsinki Timebank) runs on, after 3,5 years of great cooperation. Tim, who has a remarkable personal history as an anti-apartheid activist in South Africa, held a thorough talk at the conference on exchange systems historically, putting to the forefront what a small role in time ’money, as debt’ has had. CES is a mutual credit system, meaning that people trade with each other simply by keeping track of who does or gives what to whom. No money is required and this builds a circle of trust (read more for instance on CES pages or in this article).

With regards to Timebanking and taxes, in Holland I gained more confirmation that it is very important for us to keep up front what the potential of Timebanking is, and can be in the future: both with regards to its objective as set in Helsinki Timebank of enabling mutual assistance between people, and through this a strengthening of communal culture, as well as with regards to the strengthening of a social and ecological just local economy, in which everyone is of equal value and has equal participation possibilities.  We should thus be avoiding that the tax discussion will be leading to a definition of timebanking which only partly reflects our aspirations, and which risks limiting our possibility to use timebanking according to the total of those aspirations in the future. Also, what elsewhere has been happening is good to learn from and keep in mind.

Two further issues were in particular confirmed in Holland with regards to Aikapankki and taxation:

First of all, Timebanks should not be euro taxed. This we already know and firmly believe in, in Finland and in the rest of the world. This being said, different countries have come to different agreements around Timebanking, with the timebanks themselves having different ongoing discussions and negotiations around the issue.  Whilst we generally are told that timebanks are not taxable in for instance the United States, this is not a 100% closed discussion as such. A timebank like the wonderful Dane County Timebank , has been developing a mutual aid network including also a feature as crowdfunding, which also in part is an answer to not all work being able to be done in the timebank.

Timebanks can also be defined by the proposal that after a certain amount of euro’s of exchange, timebank activity is taxable. This is forinstance the agreement in Holland. The plateau is set at 3.000 euro, and after that have to show that no professional work has been done. One hour work is set at 4,5 euro. Stadin Aikapankki has in its ABC , that aikapankki’s working cannot now nor ever be valued in money. Part of the reasoning behind that is that we do not want to be justifying social spending cuts. There are other reasons, like that it goes straight against the core of aikapankki’s principles.

In Britain there is tax exemption for timebanking defined as volunteers work, or charity. Timebanking can in Britain be attached to a generous amount of funding. I listened at the conference to researchers telling about the birth of a “social care industry” in Britain, which not necessarily works, not necessarily realises what people are wanting for, not necessarily is empowering, and which, rather contrary to the spirit of Timebanking, can lead to considerable competition for funds. So, whilst the starting point for sure has been good, the idea that timebankings potential can be better fulfilled via funded projects, not necessarily has turned out to be true. These considerations have also been present in the development of Stadin Aikapankki.

All these agreements and related issues are of course related to a countries history, state and laws. On a European level a lot is happening, and new laws are upcoming.

What I am perhaps mostly trying to convey with these examples, is that the conference brought to the forefront how world wide there is an ongoing search which acknowledges that new ways of doing things, a paradigm shift challenging notions of competition and scarcity is being explored with community currencies including also timebanking – as reflected among other in the discussions of the Commons (see Commons.fi) and Solidarity economy building. And as has been commented to me also in Finland, we might just simply have to understand that existing laws will have to be changed – to be keeping up with reality, we could add.

Secondly, The potential of Complementary community currencies is not strengthened by euro taxation, but by complementary taxes. This is an entire own field of discussion. For instance, at the conference I learned that the Brixton pound can have taxes payed in Brixton pounds, however – Brixton pound taxes are first of all exchanged by a clearing house company into Sterling pound. And that tax money will currently not be reverted back into Brixton pounds to be used in the local economy, due to the contract with the clearing house company, even if that is something Brixton pound movement would certainly want. This is something that is being worked on.

I also took the opportunity to talk more on the issue of Stadin Aikapankki’s internal Timetax , which was developed partly in response to the discussion on aikapankki and taxes, yet also, because of the potential it offers to through the timebank further develop the supporting and building together of common objectives.

It was interesting to hear from Bernard Lietaer on his proposal of the Civics in which citizens pay Civics as a local tax, which is earned by citizens working in different communal projects decided upon democratically, and which as such has resonating elements with Stadin Aikapankki’s ‘Tovivero’ in its democratising of the public sphere. Lietaer was of the opinion that initiatives like these are most worthy of being a given a trial period in a given location, in order to further assess and develop their potential.

Someone commented at the conference that a timetax could be significant for the whole timebank movement, taking timebanking to a next level – innovation if you like. This discussion ofcourse resonates with ideas of co-production and of as Michel Bauwens has described a partnering state, which supports co-production by providing civic infrastructure whilst guaranteeing the basics for all.

Finland’s welfare state’s history, the existing political willingness to be strengthening the cooperative economy, the statement issued in Helsinki’s Global Responsibility Strategy ”In light of social cohesion, citizens selfdetermination, and economic sustainability, the city will be exploring how it can support timebankin’s activities” acknowledging so well the different dimensions to the potential of a community currency as aikapankki – is keeping up faith that conditions in Finland are existing to allow for a progressive development of timebanking in Finnish society, both as an enabler of mutual assistance between people, as a strengthener of civil society, and as a strengthener of a social and ecological just local economy, which has important local, yet also global ramifications. This is what I hope for timebanking in Finland.

 

Kansalaisyhteiskunnan päätöksenteko

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu verottajan aikeesta linjata, miltä osin aikapankin vaihdot olisivat verotettavia euromääräisesti. Jokaisesta vaihdostahan vähennetään tovimääräinen vero, mutta verohallinto on kiinnostunut vaihtojen arvioimisesta euroissa ja niiden euromääräisestä verottamisesta. Saattaakin olla, että osa vaihdoista tulee verotuksen piiriin, esimerkiksi niiltä osin, kuin toiminnan tarjoaja on elinkeinonharjoittaja. Tässä yhteydessä on tietysti olennaista sekin, että jos samalle henkilölle maksetaan palkkaa ja muita etuuksia yhteensä yli 1500 € vuodessa, on palkkaajan maksettava myös ennakonpidätys ja työnantajan sosiaaliturvamaksu. Niiltä osin kuin vaihdot kohdistuvat eri henkilöihin, kuten aikapankissa nimenomaan tapahtuu, euromääräisesti arvioiden ei varmastikaan päästä verottajaa kiinnostaviin summiin.

Olennaisempi huomio onkin se, että saajan on ilmoitettava kaikki, hyvin pienetkin, tulonsa omalla veroilmoituksellaan. Toisin sanoen kyse on – ennemmin kuin verotuksesta – tulojen ja vastikkeiden ilmoittamisesta. Tässä mielessä kyse on siis lähinnä hallinnollisen työn lisäämisestä.

Toinen kysymys koskee sitä, kuinka ilmoitettavat saamiset arvioidaan euromääräisinä. Aikapankin radikaali ideologia – kaikki työ on yhtä arvokasta – vääristyisi automaattisesti, jos uskotaan, ettei verottaja pidä kaikkia vaihtotöitä keskenään samanarvoisina, kuten rahatalouden piirissä tapahtuu.

Verokeskustelua on käyty aiemminkin sekä aikapankin piirissä että laajemmin. Tuore avauskin herätti paljon ajatuksia ja erilaisia ehdotuksia on esitetty. Keskusteluun osallistuminen on luontevaa epämuodolliselle yhteisölle, joka toiminnallaan lisää omaehtoista toimintaa, sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä, luottamusta ja hyvinvointia. Kerättävien toviverojen tuottokin käytetään yhteisesti sovittuihin, yleistä hyvinvointia ja kehittämistä luoviin kohteisiin. Tässä mielessä virallinen yhteiskunta toimii toisin, kun veroviranomaisen valta linjata aikapankkien verollisuudesta riittää. Hallintoviranomaiset ovat kuitenkin vastuussa poliittisille päättäjille. Nopein reagoida taisi olla kansanedustaja – kansan edustaja – Anna Kontula, joka kysyi aikapankkien verollepanosta kirjallisella kysymyksellä asianomaiselta ministeriltä.

Kansalaisyhteiskunnan vaihtoehtotalous, epävirallisen yhteiskunnan haara, on nyt virallisen yhteiskunnan rahatalousajattelun asia. Tämähän ei ole aivan uutta. Jo viime vuonna Helsingin kaupunki linjasi globaalin vastuun strategiassaan selvittävänsä, kuinka se voi tukea aikapankkeja.

Elämyksiä ja oppimista

Kirjoittaja: RITVA SILTANEN

Viime aikoina olen miettinyt paljon jatkuvan oppimisen käsitettä. Tuli mieleeni myös sellainen ajatus, että aikapankin kautta olisi oikeastaan mahdollisuus lähteä kokeilemaan sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä kohdistukaan itselle tutuimpien taitojen käyttämiseen. Sitä kautta voisi saada hienoja uusia elämyksiä ja oppimisen kokemuksia.

Jos haussa on ammattitaitoinen kirvesmies tai hieroja, ei tietenkään ole kenenkään kannalta järkevää, että kuka tahansa vastaa ilmoitukseen. Mutta on myös erilaisia auttamistehtäviä, joissa melkein jokainen voisi näyttää kyntensä. Ainakin puutarhanhoitoon ja peltotöihin liittyviä ilmoituksia on joskus näkynyt, samoin erilaisia kotitöitä, remonttihommia ja lastenhoitoa.

Itse muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran elämässäni pääsin noin kymmenen vuotta sitten maalaamaan talon sisäseiniä. En ollut niinkään varma siitä, että osaisin homman, mutta hyvinhän se lopulta sujui. Sen jälkeen on tullut maalattua seiniä muissakin tilanteissa. Voisin siis hyvinkin ajatella, että vastaisin joskus sellaiseen ilmoitukseen, jossa haetaan apua seinien maalaukseen, vaikkei se olekaan ihan sitä ydinosaamistani. Tärkeintä on se, että molemmat osapuolet ymmärtävät, minkä tason auttajaa haetaan ja millaista kokemusta apuaan tarjoavalla aiheesta on.

Toivotankin kaikille mukavaa kesää uusien taitojen oppimisen ja aikapankin vaihtojen merkeissä!

Money as a Commons

Kirjoittaja: RUBY VAN DER WEKKEN

“The Future of Money – Money as a Commons” is what Mary Mellor will be
addressing during a seminar this Thursday co-organised by Helsinki
University Attac, Commons.fi, Pixelache, and Stadin Aikapankki.
Mellor will be talking about taking back the economy to become
sufficient and socially just – which would first of all mean taking
back money to be a commons.

As historian Peter Linebaugh has coined it, there is no Commons
without commoning, which can be described as the social practices of
co-producing and co-governing by a community or network of commoners
of a commons, whilst including the principles of sustainability,
fairness and social control of the users.

Also Stadin Aikapankki’s Tovi’s seem to be all about the practice of
commoning.  Tovi’s can be seen as a currency enabling the exchange of
services (and also goods) on the basis of time. Unlike money’s
features as we know them, Tovi’s are decommodified and subject to an
ongoing process of deliberation by its community of users, as to the
what & how of what is being produced with the Tovi’s.

Like the main principle of Timebanking as internationally known,
Tovi’s are based on the principle of equality and everybody’s needs,
work and time are valued equally. In addition to this, Tovi’s have a
value and principles chart attached to their workings, which
organisations joining aikapankki must be in respect of. The values
refer to principles furthering social and ecological justice, and
actors joining as such are so called for-benefit economic actors
(Michel Bauwens), solidarity economy actors.

Tovi’s exchanged are also subject to a levy (2%). As part of every
transaction, the levy of the seller of a service will be going to his
or her actor of choice in the timebank. The levy of the buyer goes to
the administrative account of Stadin Aikapankki, from where it is used
to renumerate work done for the timebank, or to support members that
need so. Stadin Aikapankki is now in the process of drawing up its
ABC, its comprehensive principles of workings.

Increased practices of commoning as such develop when the solidarity
economy actors joining Stadin Aikapankki exchange Tovi’s with other
members (individuals or actors) in the timebank and develop more
shared practices, and through them different commons. Such has been
happening for instance through the joining of Osuuskauppa Oma Maa and
Herttoniemi ruokaosuuskunta in aikapankki. The objective of the
alliance has been the ethical participatory production of local
organic food, which is also made available against tovi’s. Food as a
commons comes to challenge food as a commodity on global markets.

These increased practices of commoning though the circulation of
Tovi’s, and the tovi levy can also be seen as increasingly opening up
economic actors joining aikapankki, and as such a further
democratizing of economy. In contrast to money, this circulation of
time is making for much more embedded economies, for much more
ownership and closer relations between people and the outcome of their
work.

Whilst the focus of Mary’s lecture will be on taking Money back at
large, I am looking forward to ask what Mary thinks of the trajectory
Stadin Aikapankki is taking, and what its role can be in the taking
back of money and economy.

The seminar The Future of Money – Money as a Commons will be held on
Thursday 16.5.2013 at 16.00 in Mannerheim-sali, Uusi ylioppilastalo,
Mannerheimintie 5 A (5. floor), Helsinki.