Verottaja arvostaa aikapankin tuomaa yhteisöllisyyttä

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Aikapankkitoiminta on viime aikoina ollut julkisuudessa veroviranomaisten uuden ohjeistuksen vuoksi. Sen mukaan osa aikapankin puitteissa tehtävästä työstä olisi verotettavaa. Osa työstä rajataan ulkopuolelle, mutta ammattimaiseksi työksi verottaja listaa niin laajan joukon toimintaa, että käytännössä aikapankin vaihdoilta putoaa pohja. Henkilökohtaisestikin olen tehnyt vailla aiheeseen liittyvää ammattiosaamista aikapankin kautta palveluja, joita verottaja kuitenkin pitää ammattiosaamisen alaan kuuluvana. Juuri tässä olisi aikapankin arvo: voimme vaihtaa jotakin yleisen elämänkokemuksen ja yleisten taitojen myötä kertynyttä. Jokainen voi vaihtaa jotain; kaikki me osaamme paljonkin kaikenlaista, mistä voi joskus olla ratkaiseva apu jollekulle toiselle.

Verottajan verotuskanta on hämmentävä, sillä se toteaa omassa muistiossaan itsekin, että ”aikapankki voidaan nähdä eräänlaisena yhteisön tukiverkkona silloin kun valtio on joutunut säästötoimien vuoksi karsimaan omaa palvelutarjontaansa” ja että ”aikapankkien mielletään lisäävän solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä käyttäjäyhteisössä”. Edelleen, ”sosiaalisen lisäarvon ja palveluvaihdannan elämyksellisyyden arvoa on vaikea arvioida objektiivisesti, mutta se voi lisätä järjestelmän kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta”. Tiiviimmin: aikapankki on suosittu, koska se tuo ns. sosiaalista lisäarvoa ja sen kautta saa apua, kun julkiselta sektorilta ei saa.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki!

Avun tärkeys korostaa, sillä johan sen verottajakin tietää, että ”nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin runsaasti ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle, jolloin mahdollisuudet vaihtaa aikaansa ja osaamista työmarkkinoilla rahaksi ovat kaventuneet. Mikäli rahallinen tulo on niukkaa, vaikeutuu palvelujen hankkiminen rahalla. Tällöin syntyy intressi vaihtaa palveluja päittäin ilman rahaa.” Vaikka palveluja ei vaihdeta kahden käyttäjän kesken päittäin vaan sikin sokin järjestelmässä, on verottaja muutoin asian ytimessä. Tästähän aikapankki Iso-Britanniassa sai alkunsa; siellä se on linjattu verovapaaksi.

Entäpä verottajan huoli harmaasta taloudesta? No, itsepähän tuossa toteavat, että ”monet tarjotuista palveluista ovat sellaisia, joita yritysmuotoisessa toiminnassa ei olisi kannattavaa tuottaa.” ”Mitattavaa tai elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettua toimintaa ei ole havaittu.” ”Vaihdettujen palvelujen taloudellista merkitystä on kuitenkin pidettävä marginaalisena rahataloudessa vaihdettuihin palveluihin nähden”.

En keksi erityisen kiireellistä lisättävää. Kyllä he sen tietävät. Enää tulisi saada verotusohjesääntö tämän selvityksen kanssa samalle linjalle.

Mainokset

Inhimillinen tuki verolle?!

Kirjoittaja: HANNA KOPPELOMÄKI

Verohallinnon 5.11. julkaisema ohjeistus tulkitsee merkittävän osan aikapankeissa tehtävästä vaihtotoiminnasta veronalaiseksi. Ensitietojen mukaan tämä koskisi myös aikapankkiperiaatteella inhimillistä tukea tarjoavan Aika parantaa -verkoston toimintaa. Verottajan linjaus tuntuu täysin käsittämättömältä.

Aika parantaa -verkosto tarjoaa tovitukea eli matalan kynnyksen keskustelu- ja kuunteluapua aikapankin  toveja vastaan. Konkreettisen tukitoiminnan järjestämisen ohella verkoston tehtävänä on arkipäiväistää jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyvää keskustelua ja muistuttaa siitä, että on täysin normaalia tarvita ja pyytää välillä tukea jaksamiseensa – ja voimien palauduttua olla valmiina tarjoamaan omien kykyjen mukaista apua muille.

Pelottaa ajatella, että tällainen uudenlaista kulttuuria edustava omaehtoisen auttamisen ja vertaistuen muoto tyrehtyisi siihen, että ihmiset eivät veroseuraamusten ja turhan byrokratian pelossa uskalla enää tarjota tai pyytää tukea aikapankin kautta. Siihen, mikä olisi inhimillisen tuen ”käypä arvo”, ei verottajakaan ole osannut vastata.

Elämme kummallisen kaksinaismoralistisessa yhteiskunnassa. Yhtäältä peräänkuulutetaan keinoja osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi – mutta annas olla kun kansalaiset kehittävät jotain omaehtoista ja toimivaa, niin äkkiä suitset suuhun. Ja samaan aikaan veroparatiiseissa…

Verottaja vastailee näennäisdemokraattisesti kymmeneksi päiväksi pystytetyllä Kysy aikapankkien verotuksesta -facebooksivustolla tyrmistyneitten ihmisten kysymyksiin tavalla, joka herättää oikeastaan vain uusia ja uusia kysymyksiä. Vastauksissa toistuu jatkuvasti lause, että aikapankkitoiminta ei kuitenkaan ole esimerkiksi harmaan talouden torjunnassa verottajan tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.  Ja että verohallinnon tarkoituksena ei ole tulkita ohjetta erityisen tiukasti.  Myös HS:n pääkirjoituksessa 7.11. viitattiin siihen, että ohjeistuksen noudattaminen jää verovelvollisten omantunnon varaan.

Mutta: ainakin tuntemani aikapankkilaiset – ja heitä on paljon – ovat yhteiskunnallisesti vastuuntuntoista porukkaa ja nimenomaan haluavat toimia avoimesti, selkeiden yhteisesti sovittujen järkevien sääntöjen mukaan. Verotuksen periaatteellista tärkeyttä on tuskin kukaan kiistämässä. Mutta koska aikapankit muutenkin toimivat rahatalouden ulkopuolella, miksi vaihtoihin ei voisi kehittää aikaan perustuvaa verotusta?

Haluan uskoa, että terve järki ja inhimillisyys voittavat, ja verottajan ohjeistus kumotaan. Tai ainakin aikapankeille myönnetään niiden ehdottama kahden vuoden verovapaa koeaika toiminnan yhteiskunnallisten hyötyjen selvittämiseksi.

Puhdas uuni ja blogineuvontaa

Kirjoittaja: MERI H.

Lapsena istuin lauantaipäivisin huoneessani iltapäivään asti, koska inhosin siivoamista yli kaiken, mutta leikkimään ei saanut lähteä ennen kuin huone oli siivottu.

Aikuisena päätin, että haluan tienata niin paljon rahaa, että voin palkata siivoojan.

Siinä pisteessä en ole vieläkään, mutta onnekseni kuulin Aikapankista. Onneksi meitä ihmisiä on niin erilaisia, että jotkut oikeasti jopa pitävät siivoamisesta. Haaveeni oli, että löytäisin jonkun auttamaan meitä siivoamisessa, ja minä taas saisin tehdä sellaisia asioita joista itse pidän. En ihan tiennyt, mitä ne olisivat, mutta aloitin selailemalla vaihtopyyntöjä, ja bongasin heti tietokonetukea kaipaavia. Niinpä tein yhdelle ihmiselle kauniit nettisivut ja päätin tarjota Aikapankissa blogineuvontaa, nettisivujen tekoa ja oikolukua. Tuntui kivalta ensin keksiä, mitä itse voisi antaa, ennen kuin pyytää apua toisilta.

Siivojan löytäminen sen sijaan oli yllättävän vaikeaa. Prosessi opetti minulle jotain vertaisverkon luonteesta – kun kysymys on vapaaehtoisesta avusta, ei voi odottaa ammattilaisen tasoa. Viestittelin ainakin viiden ihmisen kanssa, joista muutama perui päivää ennen, yksi samana päivänä ja muutama ei enää jossain vaiheessa vastannut ollenkaan viesteihin. Peruminen oli minusta ihan ok, mutta viesteihin vastaamatta jättäminen hämmentävää. Helpompaa se minusta olisi, jos sanotaan vain suoraan, jos ei sovikaan.

Hyvää kuitenkin kannatti odottaa. Parin kuukauden etsimisen jälkeen meille tuli siivoamaan ihana, tunnollinen ammattisiivooja, joka oli vaihtanut alaa ja opiskelikin nyt samaa kuin minä ja mieheni. Lisäksi meidän tarpeemme kohtasivat, sillä siivouksen lomassa minä sain antaa neuvoja bloggaamisesta. Blogi Uusavuttoman ekokoti tarjoaa siivousvinkkejä sellaisille ihmisille kuin minä, ja meillä ne heti tulivatkin käyttöön, mutta hakukoneoptimoinnista, kuvankäsittelystä tai mainostajien hankkimisesta blogin pitäjä ei tiennyt mitään. Minusta oli ilo auttaa näin hyvää blogia tulemaan paremmaksi. Sen näissä kokeiluissa on ainakin oppinut – on ilo auttaa! Siihen jää jopa koukkuun!

Minua jännitti tosi paljon, haluaako kukaan oikeasti siivota meidän pinttynyttä uunia, ja onko minulla oikeasti mitään annettavaa bloggaamisesta. Se, että myös meille siivoomaan tullutta ammattisiivoojaa jännitti, auttoi minua ymmärtämään, että jännittäminen ei ole tarpeen. Aikapankin rikkaus on, että tavallisten ihmisten tietotaito on tarpeeksi hyvää ja todella tarpeellista.

Hauska oli myös kuulla, että meitä auttamaan tulleen tytön kokemus Aikapankista oli päinvastainen kuin minulla. Hänestä oli ollut helppoa löytää apua, mutta vaikea löytää avun tarvitsijoita. Minun alkuni meni päinvastoin, mutta oli kiva kuulla, että minun kokemukseni ei ollut ainoa mahdollinen. Tyttö tosin halusi, ettei häntä mainita blogissa nimeltä, ettei saisi tämän jälkeen liikaa pyyntöjä siivoamisesta. 😉

IMG_8371

 

Syksyn saapuessa

Kirjoittaja: ZIA

Syksy saapuu ja luonnossa mitä kaunein väriloisto!
Miten sinulla on vuodenaika alkanut?
Olen onnistunut yllättämään itseni aloittamalla uuden harrastuksen, joka on paitsi mielenkiintoinen myös elämääni rikastuttava. Lisäksi kesällä sain aikapankin kautta ulkoistettua muutaman itselleni hankalan projektin, jotka siis ovat onnellisesti pois silmistä ja mielestä. Ihanaa!
Aikapankin verokeskustelu jatkunee, sitä on tosi mielenkiintoista seurata. Miksi tässä maassa yrittämistä ei tueta ja kannusteta? Täällä joutuu todistamaan olevansa syytön, lähtökohta kun on se, että kaikki huijaa. Silti suurin osa on rehellisiä. Kummallista! Perverssiäkin? Hyvä valtio, jota pahat asukkaat vedättää? Silti säälistä autetaan, se kun herättää ylemmyydentuntoa auttajissa… Niin moni kärsii hyväihminen-syndroomasta.
Uneksin maasta, jossa kaikki saavat tuntea olonsa tärkeäksi ja hyödylliseksi. Vähän kuin aikapankkilaiset…
Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta.
Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa.
Näemme monta kertaa elämämme aikana unelmiemme sortuvan ja toiveidemme luhistuvan, mutta meidän on jatkettava unelmointia, koska muuten sielu kuolee.
Paulo Coelho

Verottajalle järki käteen

Kirjoittaja: MARIA JOUTSENVIRTA

Verottajan kiinnostuminen aikapankeista synnytti vilkkaan
kansalaiskeskustelun. Kaikki tietävät, että taloutemme on isossa
kriisissä. Kyse ei ole vain rahasta vaan myös ympäristön huonosta jamasta
ja vaurauden epätasaisesta jakautumisesta.

Juuri nyt, jos milloin, tarvitaan uusia tapoja helpottaa ihmisten arkea,
estää syrjäytymistä ja kannustaa ekologisesti kestäviin ja yhteisöstä
huolta pitäviin elämäntapoihin. Aikapankki on upea esimerkki sosiaalisesta
innovaatiosta, joka tekee tätä kaikkea.

On tutkimuksinkin todennettu, että juuri tällaisten ruohonjuuritason
innovaatioiden kautta edistetään talouden rakennemuutosta kohti
ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä käyttäytymisnormeja ja
instituutioita.

Päättäjien tulisi riemuhuudoin ottaa vastaan kansalaisten itsensä
organisoimat talouden innovaatiot ja ymmärtää, että nykyrakenteiden ei
tule niitä estää. Mikäli se edellyttää lakien tai säädösten muutoksia,
sitä tehtävää varten olemme poliitikkomme valinneet.

Suomen kansantalous voi ainoastaan hyötyä siitä, että kansalaiset
organisoituvat oma-aloitteisesti edistämään ihmisten välistä hyödyllistä
vaihdantaa. Verottaja tekisi virheen, mikäli se alkaisi päätöksillään
vaikeuttamaan aikapankkien ja muiden kansalaisvetoisten hankkeiden
toimintaa.

Verokarhun ärähtelyjen sijasta aikapankkien kaltaista
kansalaisaktiivisuutta tulisi helpottaa ja palkita.

Maria Joutsenvirta, kauppatieteiden tohtori

Kesän huomioita

Kirjoittaja: ZIA

Kesän ajan, varsinkin heinäkuussa, on pankissa ollut hiljaista. Sehän on tietysti perinteinen suomalainen kesälomakuukausi, joka vaikuttaa asiaan. Kysyntää tuntuu jonkun verran olevan, tarjontaa tosin heikommin. Ja naiset tuntuvat olevan aktiivisempia ilmoittajia.
Mietityttää, että ovatko ihmiset pelästyneet verokeskustelua? Hyvin suomalaiseen tapaan mietimme ensimmäiseksi velvollisuuksiamme ja niiden täyttämistä, tunnollisia kun olemme!
Toisin on etelämmässä: oikeudet ensin ja…sitten vielä oikeudet… Velvollisuudet tulevat, jos on ihan pakko, eivätkä aina silloinkaan.
Meidät mielletään vaatimattomiksi. Onko se aina hyvä: kaunistaako se todellakin?! Kenellä on velvollisuus puolustaa minua, ajaa minun asiaani? Olenko tuhma, jopa paha, kun uskallan pitää omasta edustani kiinni?
Aikapankin kasvamiseen tarvitaan lisää toimeliaita ja rohkeita yksilöitä. Älkäämme siis pelästykö virkavallan kannanotoista!
Rentoa loppukesää kaikille!

Ajasta

Kirjoittaja: ZIA

tulee mieleen monta juttua: kielen verbimuodot ja niiden suhteet, historia, tavat ja muoti, muutos. Asioiden liittyminen toisiinsa. Sanotaan, että aika kiitää tai sitten se matelee. Kuitenkin kaikille vrk on samanpituinen, 24 tuntia.

Synnymme ja aikamme alkaa. Elämme ja aikamme kuluu, käy aina vähemmäksi. Kuolemme eli aikamme on ohi. Voisi siis päätellä, että aika on melko arvokas asia?

Se on myös armahtava, sillä toimittuani väärin voin saada uuden mahdollisuuden. Sanotaankin, että voi aloittaa alusta, tyhjältä pöydältä tai että voi oppia erheistään.

Kenelle kiitos ajasta kuuluu? Itselleni, korkeimmalle voimalle, elämälle, vanhemmilleni? Ja erityisesti: miten ja mihin käytän aikaani?

Itse olen löytänyt monta tapaa käyttää aikaani, mieluisinta on jakaa sitä läheisille ja tärkeille ihmisille. Siitä saa myös itselleen jotain. Mielekäs työ on myös etuoikeuteni. Aivan huonoa ei ole arjestakaan nauttiminen ja elämänkulun ihmetteleminen! Olen matkalla, jollain aikajanalla, jossain pisteessä. Nyt se on tämä hetki, hetken päästä sama hetki on historiaa. Muutos onkin  ajan ainoa pysyvä tekijä.

Aikapankki on yksi oiva tapa käyttää aikaansa!