Onnellisen käyttäjän tunnustuksia

Kirjoittaja: EEVA HOUTBECKERS

Tässä joitakin iloisia ja kiitollisia tunnelmia toteutuneen vaihdon jälkeen: Mikä mieletön tunne! Minä osaan ja taitoni ovat kehittyneet! Olen ottanut aikaa itseni kehittämiselle ja vaihtanut aikaa mukavan ihmisen kanssa meitä yhdistävän kiinnostuksen kohteen parissa. Tuntuu, että tälle päivälle tuli tarkoitus.

Tarina alkaa useamman vuoden takaa, kun totesin, että en osaa soittaa pianoa kuin nuoteista. Mikäs olisi sen mukavampaa kuin soittaa omaksi ja muiden iloksi yllättäen tilasta löytyvällä pianolla. Ongelma on vain se, että nuotteja harvoin on mukana. Tätä muuten sattuu useammin kuin ehkä arvaisi: (juhla)tilassa on piano, musiikille olisi tilausta, mutta paikalla ei ole yhtään soittajaa, jolla olisi nuotteja tai kykyä soittaa ilman nuotteja. Koska nuottien kantaminen ei ole kovin käytännöllistä, päätin opetella vapaata säestystä pianolla.

Vapaassa säestyksessä instrumentti on usein piano. Säestyksen tarkoituksena voi olla laulun tukeminen tai sitten ihan itsenäinen ohjelmanumero. Taito tulee tosiaan opetella, sillä se perustuu muun muassa musiikin teoriasta tuttujen sointukäännösten tuntemukseen. Lisäksi tässäkin soittamisessa olennaista on lihasmuistin kehittäminen, ja ilman harjoittelua tämä ei kehity. Itselle tutussa klassisemmassa piano-opetuksessa tulee välttää virheitä ja usein myös omaa tulkintaa, sillä kappaleen tyyli tulee annettuna eikä improvisaatiolle jää tilaa.

Vapaa säestys on siis jokseenkin vastakohta tyylillisesti, vaikka soittorutiinista ja musiikin teorian tuntemuksesta on iloa. Kuitenkin ottaen huomioon omat tavat soittajana, ymmärsin vapaan säestyksen opettelun olevan varsin paljon mielekkäämpää ja vauhdikkaampaa, jos on mahdollisuus saada opetusta. Kaikkien haaveiluvuosien jälkeen kohdallani opetus järjestyi aikapankista, sillä huomasin parikin ilmoitusta vapaasta säestyksestä pianolle. Yksi ilmoitus oli omalta asuinalueelta, ja opettajan kanssa puhuessani kävi ilmi, että asumme samassa korttelissa. Mikä sattuma!

Olen siis nykyisin onnellinen vapaan säestyksen harrastaja. Olen tuntien jälkeen erinomaisella tuulella. Mitä ilmeisemmin myös piano-opettajani on varsin tyytyväinen, sillä on jaksanut minua opettaa useamman kerran. Voisiko asia paremmin järjestyä?

 

One response to “Onnellisen käyttäjän tunnustuksia

  1. Onnittelen että löysit oman juttusi! Vapaa säestys on mielestäni hyvin olennainen, mukava ja tärkeä osa pianon soittoa. Koen silti pakolliseksi kommentoida tuota ”Klassisessa […] kappaleen tyyli tulee annettuna eikä improvisaatiolle jää tilaa.” kohtaa. Ihan vain sen takia, että näistä blogeista ne ennakkokäsitykset muunmuassa syntyvät ihmisille.

    En näe siis seikkaa aivan noin mustavalkoisena, että klassisessa musiikissa pointti olisi jotenkin siinä että ”ei virheitä, nuoteissa on tulkinta, improvisaatiolle ei jää tilaa”.

    Kuten sanoit, urheilussa, kuten soittamisessa ja laulamisessa kyse on lihasten ja lihasmuistin kehittämisestä. Virheillä yleensä tarkoitetaan jotain ei-toivottua ja klasarin opetuksessa tämän [virheiden välttämisen] voi käsittää optimaalisen tekniikan hakemiseen – ettei opetella sinne lihasmuistiin sellaista mitä ei itse pysty hallitsemaan. Esimerkiksi jos käsi ei osukaan siihen mihin itse haluaisit niin sitten katsotaan hitaasti uudestaan tarpeellisella toistolla ja lihakset oppivat.

    Tämä ei tietenkään oikeuta opettajaa iskostamaan minkäänlaista virhekammoa oppilaaseensa. Sellaisesta en näe olevan hyötyä minkään harjoittelussa. Opetettavat asiat olisi syytä selittää että minkätakia näin.

    Minkääntyyliset pianokappaleet eivät myöskään tarvitse nuotteja, sillä juuri konserttipianistit (klasarit siis) soittavat ulkomuistista (ja lihasmuistista) ohjelmansa joka voi olla toista tuntia yhtäsoittoa. Nuotit ovat siis taidemusiikissa kuten muissakin tyyleissä lähinnä harjoittelua varten. Ei ne jazzaritkaan ole aikoinaan ja nykyäänkään niitä lappuja raahailemassa keikoille/jameihein (puhun ammattilaisista).

    Tulkinnasta sanon lyhyesti. Jos soitat soolona eli yksin niin tee alkuperäisestä biisistä ihan mitä haluat.. ei tule Beethovenit selän taakse ihmettelemään ja juuri nämä nk. mestarisäveltäjät olivat oman aikansa kokeilijoita joiden toimia aikalaisensa suuresti kauhistelivat ja ihmettelivät.
    Sama pätee tietysti taas muissakin tyyleissä. Sitten taas jos soittajia on kaksi tai enemmän, jää tulkinnalle vähemmän tilaa sillä teidän pitää ottaa toisenne huomioon.

    Jos joskus perehdyt klassismin ajan säveltäjiin ja heidän ns. konserttiteoksiinsa tulet huomaamaan improvisoinnin sisältyvän sinne yhtä olennaisesti kuin soolokierroksiin jazz standardeissa. Improvisoimalla on nekin biisit luotu ja termi ”kadenssi” tarkoittaa siellä samaa kuin ”loppuimprovisaatio” ja se voi kestää tasan niin kauan kuin soittajalla on annettavaa. Teemana yleensä juuri soitettu biisi ja siitä nousseet vaikutteet. Juuri olin tällaista kuuntelemassa uudella musiikkitalolla (10.10.12 Robert Levin pianossa). Siitä jos lasketaan vielä vähän taaksepäin barokkiin, renessanssiin niin sen ajan soittajien oletettiin automaattisesti improvisoivan biisit annetun melodian pohjalta (ei edes sointuja ollut merkattu) ja näin tekevät tänä päivänäkin kyseisen musiikkilajin soittajat.

    En muista kuka sanoi, vaan sanonta ”nuoteissa lukee mitä soitat.. ei Miten soitat” kertoo olennaisen. Tämän siis kuullut klasariopettajilta ja itse hoen nyt sitä muille. Se tulkinta tulee sitten sinusta.

    Olipa avautuminen.😀 Kiva jos joku jaksoi tänne asti (:. Jos jotakin kiinnostaa niin kysykää lisää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s