Kaikkea ei tarvitse osata itse – eihän?

Kirjoittaja: MARI S.

Siis voi tätä elämää! Jopa Aviomiespalvelu teki oharit ja sen jälkeen juuri pieneen apuun tarkoitettu remontointialan yritys. Tässä pisteessä sitä oltiin, miespuolisten tuttujen remontointi taito ja työkalut olivat jo kartoitettuja ja tilanne näytti huonolta. Tätä kautta ja joidenkin mutkien kautta päädyin tietokoneelle ja luultavasti kuningas Googlen kanssa paikkaan nimeltään Aikapankki. Tutkailin toimintaa ja jonkin ajan kuluttua laitoin viestiä paikkaan, mistä saisin tunnukset. Sainkin ne  nopeaan ja kirjauduin palveluun. Ensi näkymä palveluun oli jokseenkin sekava. Mietin, että mitä tänne itsestäni laitan ja miten. Katselin tarjouspyyntöjä ja tarjouksia. Tiesin kyllä mitä itse olin hakemassa, mutta mitä voisin tarjota muille?

Kaikkea siis osaan tehdä kuten kasvisruokaa, ommella, ulkoiluttaa ja kouluttaa koiria, hoitaa lapsia, vaikka stailata ja auttaa opiskelussa, markkinoinnissa ja vaikka mitä. Mutta mitä niistä osaan niin hyvin, että voin palveluja tarjota muillekin ja mitä he odottavat? Ja toki niiden pitäisi olla vielä sellaisia, että niitä mieluusti tekeekin, kivaahan tämän pitää olla. Päädyin helppoon ratkaisuun, voisihan myöhemmin tarjouksia sitten päivitellä. Eli tarjosin ompelupalveluja, kuten vaikka verhojen lyhennyksiä.

Itse löysin nopeasti kaipaamani eli remonttireiskan, tokin remontiraijakin olisi ollut ihan yhtä hyvä. Olin lukenut, että moniin pyyntöihin ei vastata ja pohdin, että tuleeko taas oharit. Mietin, että uskallanko päästää ventovieraan kotiini ja mitä jos hän tuhoaakin seinäni? Laitoin yhdelle remonttitaitoiselle viestiä, siitä mitä halusin ja kerroin vielä että kotonani on koira. Ihme ja kumma sain vastauksen muutaman tunnin sisällä! Ajankohtakin saatiin hyvin sovittua.

Mietin päivällä, että pitääkö mun tarjota kahvia ja miten tämä oikein mahtaa mennä. Jännittävää! No ovikello soi ja sisään astui kädestä päivää sanova reippaan oloinen mies. Huh, koirakaan ei murissut. Tosin pehmitti hyvin jäätä, kun siinä touhotti ja remonttireiska silitteli. Juttelimme, mitä haluan ja miten olin Aikapankkiin päätynyt.  Kuulostaa ehkä tosi yksinkertaiselta, mutta reikien poraaminen kiviseinään tauluille ei ole helppoa , jos ei ole siihen tarvittavia välineitä! Ja kun ne pari reikää pitäisi vielä saada siten, että taulut ovat suorassa seinällä. No tämä mies ammattitaidolla mittasi kohdat, vatupassikin löytyi ja alkoi porailla. Tässä työn lomassa juttelimme niitä näitä ja kaikista maailman asioista. Sain mitä halusin ,sovimme tovimaksun. Ovella vielä juttelimme ja hän kertoi mitä itse toveillaan halusi. Kerroin, että yksi työtovereistani oli kiinnostunut Aikapankista ja pystyisi tarjoamaan juuri sitä. Kerroin, että pyydän työtoveriani liittymään. Olin tutustunut mukavan illan aikana mielenkiintoiseen ihmiseen ja taulutkin olivat seinällä ja koira saanut rapsutuksia- mikäs sen mukavampaa.

No niin, olin siis saanut sen mitä olin halunnutkin. Tässä välissä jo minun tarjoukseeni oli vastattu. Sovimme, että pienennän aikuisen lakanan ja pussilakanan lapselle. Sain tarvikkeet töihin eli ihanat Muumilakanat. Ihan pelotti, että entäpä jos leikkaan ja ompelen ne vääränkokoisiksi?  Ja kun vielä olivat ihania Muumeja. No hommaa tuli tehtyä tovin verran ja sovimme lakanoiden haun. Helppoa ja kivaa kuin mikä. Ja ilmeisesti olivat sopivankokoisetkin,  kun perästä ei kuulunut. Nyt olivat siis tovit tasan, mutta vielä se tekninen toteutus.

Siis kuka maksaa  ja mitä maksaa ja miten? No tämä remonttireiska oli tottunut aikapankkilainen ja sanoi että laittaa minulle laskun.  Laitoin kanssa itse lakanoista laskun ja mietin, että meneeköhän oikein. Olin onneksi molemmille sanonut, että ekaa kerta näitä teen ja luotin että eivät suutu, jos jotain menee vahingossa väärin. No, hyvinhän ne menivät ja itsekin sain laskun myöhemmin.

Ai jatkossa? No pitää miettiä, talven tullen voisi vaikka ”lainata” lasta pulkkamäkeen? Tai vaikka tehdä lumitöitä jonkun pihalla? Minä voisin haluta vaikka ihanat villatumput, kun en itse kuitenkaan saa tehtyä.

Työtoveri ei ole vielä Aikapankkiin liittynyt. Aikapankki tuli puheeksi työpöydän kahvikeskustelussa. Hän kertoi, että voi kun joku tulisi meille siivoamaan. Tässä vaiheessa avasin suuni ja kerroin, että oletko kuullut Aikapankista? Tässä vaiheessa olin saanut jo kaikkien nuutuneiden aamukahvittelijoiden huomion. Ai että mikä, kännykkään laitettiin hakusanaksi Aikapankkia ja kyseltiin. Ehkäpä pian saamme uusia tarjouksen antajia ja saajia. Kivampaa mitä enemmän meitä on – eikö vaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s