Aikapankista ja yhteiskuntamuodosta

Kirjoittaja: LIEKO L.

Inari Juntumaa kirjoitti kiinnostavasti tässä blogissa ajatuskokeesta aikapankista rahatalouden ulkopuolella. Hän kirjoitti, että Adam Smithin käsite näkymätön käsi liittyisi vaihtoon – samaa mieltä olen ainakin siitä, että Smithin ajatukset ovat usein väärin ymmärrettyjä ja niitä käytetään hokemina kaikkien, myös nykyisen, kapitalismin muotojen perustelemiseksi. Inari kirjoitti mielestäni perustellusti aikapankkitoiminnan liittyvän oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Jäin kuitenkin miettimään, hahmotteliko Inari aikapankki-ajatuskokeena jutussaan yhteiskuntajärjestelmänä jonkinlaista sosialismia. (Eli kaikille tarpeidensa mukaan ja jokainen antaa sellaisen panoksen työtään kuin voi. Niinkö?)

Nimimerkki Valkoturkki kirjoitti kommenttina Inarille mm. sen, ettei nykyinen järjestelmä toimi. Näinhän se on. Eliitti kerää voitot. Osa ihmisistä näkee nälkää ja esim. EU:ssa ruuasta 50 % päätyy jätteisiin. Ei kait nykyistä järjestelmää kukaan eettisesti ajatteleva ihminen voi puolustaa, mikäli ei itse satu kuulumaan siihen 1 %:n eliittiin, joka kerää voitot. Ongelmaksi jää kuitenkin se, jota Valkoturkkikin pohdiskeli eli: mitä tilalle? Tuskin ORAVANNAHKA-VAIHTO-TALOUTEEN – jota aikapankki edustaa – paluu on enää mahdollista vaan rahaa tarvitaan vaihdoissa.

Tai onko kyse siitä, että nykyinen kapitalismin muoto, joka on mielestäni riistokapitalismia, on kehittynyt liian pitkälle ja eronnut aikaisemmista kapitalismiin kuuluneista eettisistä periaatteista? Näinä periaatteina pidän valtiovaltojen harjoittamaa talouden säännöstelyä ja niiden puuttumista ylisuuriin voittoihin, kartelleihin ja keskittymiin.

Ei kai 2010-luvulla kukaan ehdota sosialismia ratkaisuksi nykyisen järjestelmän toimimattomuuteen? (Tästä herääkin minulle kysymys: eikö viha enää ulotukaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla nuoruutensa viettäneisiin vasemmistolaisiin? Olisivatko tuon ajan nuoret saaneet vihdoin anteeksiannon? Tai tietysti osa heistä keksi hyvissä ajoin muuttaa suuntansa laululiikkeen parista yritysjohtajiksi, kuten Jorma Ollila tai Bror Wahlroos.) Tai olenko ymmärtänyt kaiken väärin?

3 responses to “Aikapankista ja yhteiskuntamuodosta

  1. Yhteiskunta, eli kaikki ne enemmän ja vähemmän tiedostetut tavat ja käytännöt joita käytännössä (teorioista riippumatta) noudatetaan, eli ne teot ja valinnat joita joka hetki tehdään, muodostuu meidän jokaisen arjen valinnoista, riippumatta siitä mitä ismejä ja oppeja media, tiede, uskonnot, politiikka ja bisnes kulloinkin ajattelevat ja sanovat seuraavansa. Helsinkiläisenä minulla on ehkä monista muista maapallomme paikoista poiketen paremmat olosuhteet tehdä monenlaisia valintoja sen suhteen miten kulutan, eli miten jaan ja annan takaisin hyvinvointiani eli kaikkia käyttämiäni resursseja, jotka ylläpitävät elämääni ja elintasoani. Lähes kaikki käyttämistäni resursseista on tuotettu yhteisvoimin monien ihmisten ja luonnon toiminnan seurauksena, mutta monet resurssit voin havaita yhteiskunnalle liian kalliiksi ja siten ihmisille ja ympäristölle haitallisiksi tuottaa. Tässä kohtaa voin tehdä yksilönä tiedostavia valintoja, ja juuri nämä valintani ovat huomattavan paljon merkittävämpiä kuin kaikki median, tieteen, uskontojen, politiikan ja bisneksen puheissaan ja kirjoituksissaan pyörittelemät ismit ja teoriat. Puheet ovat puheita ja kirjoitukset kirjoituksia, kaikki mitä oikeasti yhteiskuntana teemme on vain kokoelma yksilön valintoja, joihin vaikuttavat huomattavasti laajemmat voimat kuin edellä mainittujen tahojen ismit ja teoriat. Yksi todiste tästä on monien useasti tekemä havainto että kulttuurit, tavat ja teknologia muuttuvat mutta ihminen ei, tai ainakin ihminen muuttuu niitä hyvin paljon hitaammin. Yleisesti ottaen yksittäinen Ihminen kokee sisällään elämänsä hetkiä, iloja ja suruja, onnea ja epäonneä, tyydytystä ja tyytymättömyyttä hyvin pitkälti samoissa määrin riippumatta kulttuurista ja aikakaudesta. Näiden kokemusten ulkoiset muodot, eli niihin liittyvät kulttuurin tavat ja teknologia muuttuvat mutta niiden sisältö ja määrä näyttää muuttuvan hyvin vähän verrattuna mainittuihin ulkoisiin tekijöihin. Tämän perustan lukuisiin omakohtaisiin havaintoihini lähes kaikista eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisista sekä perehtymiini menneiden sukupolvien kirjoituksiin ja kuvauksiin siitä millaista heidän jokapäiväisen elämänsä sisäinen kokeminen käytännössä oli.

    Blogin alaotsikon kysymykseen vastaan siis ismit ja teoriat ohittaen käytännön toiminnalla, eli en ole suuresti kiinnostunut yhteiskuntamallien pyörittelemisestä ideatasolla, koska olen havainnut sen hyvin pitkälle tehottomaksi (ja enemmänkin haitalliseksi) tuottamaan sitä mitä oikeasti haluan ja tarvitsen. Tämä käytännön toimintani on joka hetkistä todellisuuden kohtaamista, sitä miten toimin kun kohtaan päiväni aikana jokaisen vastaan tulevan ihmisen ja tilanteen. Hymyilenkö? Miten otan vastuun omista teoistani? Miten otan huomioon vastaantulevan ihmisen tarpeet ja kärsimykset, jotka ilmenevät joskus minua kohtaan epämielyttävänä ja epäreiluna käytöksenä? Seuraako näistä omista reagoinneistani, eli enemmän ja vähemmän tiedostamistani valinnoistani, yhteisesti rakentavia ja hyödyllisiä vaikutuksia? Pelkästään pitämällä näitä kysymyksiä jokahetkisen elämäni valintojen ohjaajina voin kokemukseni perusteella tuottaa enemmän sekä parempaa hyvinvointia yhteiskunnalle kuin ajattelemalla ismejä ja niiden teorioita, mikä yleensä vain vie energiani jonnekin mistä en saa sitä vastavuoroisesti takaisin. Sen sijaan olemalla joka päivä aktiivinen kehollisesti oman lähiympäristöni välittömäksi eduksi saan tästä toiminnasta energiaa takaisin jopa enemmän kuin koen siihin sijoittavani.

  2. Lieko, hyviä kysymyksiä! Tämä aihe liittyy vahvasti edelliseen Inarin postaukseen, joten kävin kommentoimassa sinne pidemmin. Keskusteluun saa mieluusti osallistua!

  3. Hei, Juho, kävi tuolla minun kirjoituksessani kommentoimassa ja kertomassa, että täällä esitettiin kysymyksiä myös minulle. Laitan tähän siis, mitä oman kirjoitukseni keskusteluun laitoin. Eli se, että kaikki saavat – ajassa mitaten – samanlaisen korvauksen, tähän järjestelmään tosiaan tietysti kuuluu. Onko se sitten sosialismia? Voi sen varmaan niinkin nähdä. Sinänsä sosialismikin on niin monimuotoinen ideologia, että ajattelisin, että ensin pitäisi tarkentaa, puhutaanko diktatuuri- vai demokraattisesta versiosta, sellaisesta joka toimii markkinatalousjärjestelmässä tasoittaen sen vaikutuksia (sosialismi+demokratia=sosialidemokratia) vaiko silkassa säännöstelytaloudessa, jossa markkinatalouden mekanismeille ei ole sijaa. Monesti tällaisissa keskusteluissa nämä erittäin erilaiset mallit niputetaan yhteen, kuten joskus tunnutaan esim. liberalismi ja uusliberalismikin tarkoitushakuisesti nähtävän samana😀 Aikapankkihan on työn hinnan suhteen säännöstelty mutta siinä kuitenkin toimitaan markkinataloudessa eli ostetaan ja myydään vapaasti, mutta kun järjestelmään myös välttämättä sisältyvät tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, niin miksei sitä sitten voisi nähdä lähellä sosialismia. Vakiintuneiden termien käyttö on tietysti sinänsä perusteltua, mutta kuten sanottu, ne pitäisi määritellä huolella kussakin yhteydessä. Toinen vaihtoehto olisi keksiä uusi termi. Kyllä siihen tuo sosiaaliulottuvuus keskeisenä kuuluu, joten tulisiko tämän uuden järjestelmätermin alkaa sosiali.., en tiedä?🙂

    Sitten toinen kysymys ovat nuo kapitalismin aikaisemmat eettiset periaatteet, joihin blogikirjoituksessa viitataan. Kapitalismiin ei käsittääkseni koskaan ole liittynyt mitään eettisia periaatteita, sillä kyseessä on malli, jossa olevat toimijat toimivat miten toimivat, nämähä ideologiathan ovat viime kädessä aina teoreettisia. Sen sijaan valtiot ovat tosiaan eri tavoin rajoittaneet vapaata kapitalismia. Tällä hetkellä ei ole globaalia säätelyä, vaan globaalia taloutta voidaan tosiaan minunkin mielestäni pitää riistokapitalismina, ja nykyisin myös mm. Suomessa on ihan kansallisesti poistettu sääntelyä, jolloin voidaan minunkin mielestäni pitää Suomessa olevaa esim. julkisella sektorilla esiintyvää markkinoiden kaltaista toimintaa aika lähellä riistokapitalismina. Tällä hetkellä valta-asemassa on uusliberalismi noin ideologisen järjestelmän tasolla. Kirjoittaja toteaa, että sosialismi ei ole 2000-luvun ratkaisu, mutta ei esitä, mikä voisi olla, vaikka sen verran käy aiemmasta viittauksesta ilmi, että ilmeisesti kapitalismi valtiokeskeisemmässä muodossaan olisi (joskaan käsittääkseni vahvat valtiot / muut julkisen sektorin toimijat eivät suinkaan kuulu kapitalismiin, vaan sen ideologian kannattajathan nimenomaan aina pyrkivät esittämään heikennyksiä ja poistoja valtioiden toimintaan, ja kapitalistisista lähtökohdista näitä poistoja ja leikkauksiahan onkin tehty).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s