Ajatusleikki: nykyjärjestelmän korvaaminen aikapankilla?

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Ajatusleikit voivat parhaimmillaan avata uusia näkökulmia. Siis: mitä jos – ehkä jo puhki kulunein esimerkein – sairaanhoitaja ansaitsisi yhtä paljon kuin insinööri, eikä naisten ja miesten alojen välillä esiintyisi palkkaeroja! Aikapankkitoiminta, Time Banking, sai alkunsa Yhdysvalloista ja Iso-Britanniaankin toiminta rantautui jo vuonna 1998. Sittemmin kasvu on voimakkaasti laajentunut useille mantereille ja pieneen Suomeenkin parinkymmenen vaihtopiirin voimin. Varsin laaja joukko haluaa siis toimia ainakin osin rahatalouden ulkopuolella. Ajatus järjestelmän laajentamisesta kiehtoo mielikuvitusta.

Aikapankki toimii markkinataloudellisesti; ostetaan ja myydään. Hinta ei kuitenkaan määräydy kysynnän ja tarjonnan mukaan, vaan on vakio. Aikapankki on siis säännöstelytalous. Kaikilla on aikaresursseja yhtä paljon.

Aikapankki on kapitalistisesti ajatellen kiinnostava, sillä absoluuttisesti tarkastellen ajalla ei saa lisää aikaa, vaan toisenlaista aikaa. Aika ei siten kasva korkoa eikä eniten aikaa kerännyt voi ryhtyä elämään aikansa koroilla. Aika ei rahan tavoin kasaudu eikä aikaa voi periä.

Sen sijaan suhteellisesti tarkastellen ajalla saa lisää aikaa, sillä ajankäytön voi vaihtaa mielekkäämpään ajankäyttöön. Tuntuu, että saa lisää aikaa.

Kiinnostava yhtälö! On jopa väitetty, että Adam Smith Kansojen varallisuudessaan viittasi näkymättömällä kädellä yhteisöön, joka toimii vastavuoroisesti toinen toisensa hyväksi yleistä hyvinvointia siten maksimoiden – eikä siis suinkaan taloudellisten palkintojen ajamana.

Jos työn arvo ei määräydy rahataloudellisesti ja kaikilla on pääsy samaan määrään resursseja, ollaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon alkulähteillä. Keinottelu ei välttämättä olisi mahdotonta, jos joistain työn muodoista voisi vallita niukkuutta, jolloin sen hinta voisi nousta. Toisaalta keinotteluhan ei tuo reaalitalouteen lisäarvoa. Sovelluksen laajentaminen materiaaliseen talouteen on sen sijaan toinen kysymys.

Mutta voisiko palvelusektori korvata nykyisen rahataloudellisesti pyörivän palvelusektorin? Ehkei täysin, sillä tarvitaan julkista sektoria – tai aikapankin hallinnoijaa – tasoittamaan eroja silloin, kun henkilö ei esimerkiksi sairauden vuoksi pysty maksamaan mittavaa hoitoaikaansa takaisin. Aikapankkirekisterin tulisi tietysti myös selvästi määritellä, milloin myyjä myy harrastus- ja milloin työaikaansa, jolloin tarkistukset suorittaisi mieluiten nykyistä tarkemmin julkinen, pysyvä viranomainen. Nykytilanteen tavoin säilyisi epäilemättä tiettyjä muitakin toimintamuotoja (esim. yleissivistävä koulutus), joiden maksajan tulisi olla edelleen kokonaan tai osittain julkinen sektori. Tällaisia varten ei välttämättä tarvitse kerätä aikaveroa käyttäjiltä, vaan julkinen instanssi voisi keskuspankkien tavoin luoda aikaa julkisen viranomaisen tilille kunkin toimenpiteiden suorittamisen edellyttämiä määriä. Ajan inflaatiota tuskin tarvitsisi pelätä.

Olisiko kuitenkin mahdollista korvata rahalla ostettavan yksityisen sektorin palvelujärjestelmä kokonaan aikapankilla, joka toimii ilman julkista viranomaista? Rahataloudellisia voitto-osuuksia ei syntyisi, mutta voisiko koko järjestelmän korvaaminen saattaa pienyrittäjät jopa nykyistä parempaan asemaan, koska myös heidän ympäristössään rahatalous olisi palvelujen osalta korvattu? Jos ajatellaan koko yksityistä sektoria suuryrityksineen, voidaan yleisesti ottaen kysyä, kenelle muille kuin sijoittajille koko järjestelmän korvaamisesta syntyisi ongelmaa. Sen sijaan kolmannen, järjestösektorin työt ovat jo nykyisellään sekä yksityisen että julkisen sektorin kanssa päällekkäisiä ja ”neljännen sektorin”, yhteiskunnallisten yritysten, voitot eivät nytkään siirry yksityisille omistajille vaan esimerkiksi yhteiskunnallisesti tärkeään toimintaan.

Ajatusleikki paljastaa ajatuksissa aukkojakin, mutta pohdinnan jatkaminen on silti liian kiinnostavaa!

8 responses to “Ajatusleikki: nykyjärjestelmän korvaaminen aikapankilla?

  1. Ongelma syntyy aina rajayrityksillä. Jos leipuri ostaa hiustenleikkuun aikapankista ja maksaa sen leivällä, niin millä hän ostaa jauhot leipään?

    Toisaalta ahne liiketilan vuokraaja haluaa vastinetta kiinteistöön sijoitetulle rahalleen, miten se sopii järjestelmään?

    Aikapankin yksi ongelma on yhteismitallisuus. Jos erikoistuvalääkäri kouluttaa itseään 12 vuotta (eikä tuota mitään tuona aikana), niin miten hän maksaa koulutuksensa? Parturi-kampaajalla on kuitenkin aikapankissa jo 12 vuoden saldo verrattuna nuoreen lääkäriin!

    Olen ehdottomasti vaihtoehtoisen järjestelmän kannalla, jos se saadaan toimimaan. Nykyinen reaalilahan taikominen lainoilla ei toimi. Se vaatii konkursseja lainan korkoja tasapainottamaan. =(

  2. Siis reaalirahan taikominen. =)

  3. Omalla alallani (IT) keskustelu työajoista ja palkkauksesta kulkee oikeastaan päinvastaiseen suuntaan aikapankin kanssa. Puhutaan paljon tietotyön tuottavuudesta ja sitä, kuinka huono nykyinen mittari – aika – siihen on. On monia työtehtäviä, joissa tuottavuus – esimerkiksi kirjoitetun ohjelmakoodin määrä ja laatu – voidaan jossain määrin mitata. On huomattu, että yksi erinomainen ohjelmistosuunnittelija saattaa vastata kymmentä keskimääräistä. Nyt pohditaan siis keinoja siihen, miten tätä eroa voisi tasoittaa.

    Miten aikapankki ratkaisee tämän haasteen? Jos toinen kaivaa kuopan tunnissa ja toisella menee siihen kaksi, voi nopeammasta kaivajasta tuntua epäreilulta, jos hänen pitääkin kaivaa kaksi kuoppaa saadakseen yhtä paljon leipää kuin hitaampi samassa ajassa yhden kuopan kaivanut. Lisäksi vaihtelu tehokkuudessa saattaa johtua siitä, että toinen on tunnollisempi ja toinen vetää osan ajasta lonkkaa, jolloin työn tehokkuuden jättäminen huomiotta voi tuntua entistäkin epäreilummalta.

    Olettaisin, että nämä ovat kysymyksiä, joita aikapankki-aktiivit ovat pureksineet paljonkin, joten olisi erittäin kiinnostavaa kuulla, miten näitä haasteita ratkaistaan!

  4. Hei Valkoturkki, ja kiitos kommenteista! Ensinnäkin, rajasin kirjoituksen niin, ettei materiaalipuoli (jauhot leipään) kuulu siihen. Vaatisi kokonaan uuden pohdinnan, miten sellainen nivoutuisi aikapankkeiluun. Ehkä tie siihen suuntaan voi aueta erilaisista vaihtopiireistä? Mitä liiketilan vuokraajan voittoon tulee, juuri sellainen jää pois aikapankkeilussa, kun ajalla ei saa lisää aikaa jne. Mielestäni on järjestelmän vahvuus, ei heikkous, että ei voi elää ”korkojen koroilla” vaan että kaikki työ on yhtä arvokasta. Mitä koulutuksen osaan tulee, itse koulutuksen maksuthan tulisivat blogissa olevan ajatuksen mukaisesti joltain julkiselta viranomaiselta / keskustoiminnasta, mutta tuo pointti, että kouluttautumiseen menee aikaa, joka on pois ansiotyön tekemisestä, on asia, johon voisi ottaa kantaa kun järjestelmää mahdollisesti kehitettäisiin🙂 Voisi olla niin, ettei opiskeluaikaa kompensoida mitenkään. Itse ajattelisin, että sen ajan voisi kompensoida. Tämähän ei sulje pois muuta toimintaa, mitä opiskelijat voivat tehdä, kuten nykyisinkin ovat pitkälti ansiotyössä opintojen ohella, mutta päätoimisen opiskelun voisi ajatella olevan sekä yksilöille että yhteiskunnalle niin tärkeää, että aikapankkijärjestelmässä siitä ei jäisi ”miinukselle”. Sinänsä julkinen keskusviranomainen voisi huolehtia siitä teknisesti ajatellen yhtä helposti kuin kompensoidessaan julkisten palvelujen (esim. ne opettajat) tuottamisen ylipäätään. Tämän blogin aiheuttamassa Facebook-keskustelussa myös ehdotettiin, että lapsetkin voisivat omilla pikku panoksillaan ”maksaa” koulunkäyntiään, jolloin pienetkin askareet, joita lapset voivat muiden hyväksi tehdä, laskettaisiin mukaan. Itse näkisin, että pääosiltaan eräiden nytkin julkisen sektorin vastuulla olevien toimintojen tulee edelleen olla jonkin julkisen viranomaisen ”maksamia”, kuten kirjoituksessakin sanon.

  5. Hei Juho, en voi vastata aikapankki-aktiivina, kun olen itsekin aika uusi, mutta voin oman blogitekstini ja siihen liittyen ajatusteni kautta vastata, että aikapankki, kuten erilaiset taloussysteemit aina, ovat erilaisia ideologisia valintoja. Niin fyysisessä kuin tietotyössäkin on aina tekijöitä, jotka ovat lahjakkaampia, paremmin koulutettuja tai muuten vain parempia kuin toiset. On kyse ideologiasta siinä, miten erilaisiin yksilöllisiin eroihin suhtaudutaan. Tietysti yhteiskunnassamme on erilaisia ohjelmia vajaakuntoisille, eikä kai yleensä julkisesti sanota, että heikkolahjaisemmat tai muuten hitaammat ansaitsevat jäädä vaille töitä tai syrjäytyä yhteiskunnasta. Aikapankki on tähänkin voimallinen vastaus, kun kaikki aika rakenteellisesti arvotetaan yhtä arvokkaaksi. Tällöin ei ole sijoittajia tai omistajia, jotka voisivat saada välistä voittoa. Tämäkin on ideologinen valinta. Kuuluuko olla henkilöitä, jotka kartuttavat omaa omaisuuttan sellaisten henkilöiden tekemällä työllä, joiden kanssa heillä ei oikeastaan ole yhtään mitään tekemistä? Toisaalta aikapankkikin ohjaa toimimaan järkevästi: jos kukaan ei ”palkkaa” hidasta kaivajaa tietöihin, hän voi siirtyä virkkaamaan, leikkimään lasten kanssa tai opettamaan pianonsoittoa, jos nyt tällainen karrikointi sallitaan🙂 Viime kädessä minunkin ajatusleikkini sisälsi sen vaihtoehdon, että henkilö, joka ei esimerkiksi sairauden vuoksi pysty ”maksamaan” takaisin järjestelmään vastaanottamiaan palveluja, voisi saada kompensaatiota julkiselta keskusviranomaiselta, kuten hyvinvointivaltiossa nykyisinkin toimitaan.

  6. Hei Inari, kiitos vastauksesta! Kirjoituksestasi ja kommentistasi on vaikea olla saamatta sitä mielikuvaa, että (kuten Lieko L myöhemmässä postauksessaan kirjoittaa https://aikaapankista.wordpress.com/2012/08/20/aikapankista-ja-yhteiskuntamuodosta/) hahmottelemasi yhteiskuntajärjestelmä on lähellä sosialismia: kaikki tekevät saman verran työtä ja saavat saman korvauksen. Henkilön kontribuutio yhteiskunnalle ei siis ole mitenkään sidoksissa hänen saamaansa korvaukseen.

    Historia on osoittanut, että tällaisessa yhteiskuntajärjestelmässä on haasteensa, eikä se siksi ole päätynyt käyttöön kovin laajasti (eikä täydellisenä missään). Osaatko sanoa, miten nämä haasteet ratkaistaisiin ”aikapankkiyhteiskunnassa”, ja mitkä olisivat merkittävimmät erot yhteiskunnan järjestäytymisessä esimerkiksi Karl Marxin ajatuksiin verrattuna?

    Jatte Riikonen kommentoi Liekon postausta toteamalla, ettei koe asioiden pohtimista yhteiskuntajärjestelmän kannalta mielekkäänä. Minusta tämä pohdinta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, kun mietitään sitä, millaisia tavoitteita aikapankkitoiminnalla oikeasti on, ja mitä halutaan saavuttaa.

  7. Hei Juho, eihän aikapankissa tehdä välttämättä saman verran työtä, mutta rakenteellisesti on taattu se, että työt ovat samanarvoisia keskenään. Se, että kaikki saavat – ajassa mitaten – samanlaisen korvauksen, tähän järjestelmään tosiaan tietysti kuuluu. Onko se sitten sosialismia? Voi sen varmaan niinkin nähdä. Sinänsä sosialismikin on niin monimuotoinen ideologia, että ajattelisin, että ensin pitäisi tarkentaa, puhutaanko diktatuuri- vai demokraattisesta versiosta, sellaisesta joka toimii markkinatalousjärjestelmässä tasoittaen sen vaikutuksia (sosialismi+demokratia=sosialidemokratia) vaiko silkassa säännöstelytaloudessa, jossa markkinatalouden mekanismeille ei ole sijaa. Monesti tällaisissa keskusteluissa nämä erittäin erilaiset mallit niputetaan yhteen, kuten joskus tunnutaan esim. liberalismi ja uusliberalismikin tarkoitushakuisesti nähtävän samana😀 Aikapankkihan on työn hinnan suhteen säännöstelty mutta siinä kuitenkin toimitaan markkinataloudessa eli ostetaan ja myydään vapaasti, mutta kun järjestelmään myös välttämättä sisältyvät tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, niin miksei sitä sitten voisi nähdä lähellä sosialismia. Vakiintuneiden termien käyttö on tietysti sinänsä perusteltua, mutta kuten sanottu, ne pitäisi määritellä huolella kussakin yhteydessä. Toinen vaihtoehto olisi keksiä uusi termi. Kyllä siihen tuo sosiaaliulottuvuus keskeisenä kuuluu, joten tulisiko tämän uuden järjestelmätermin alkaa sosiali.., en tiedä?🙂

  8. Ai niin, siinähän oli vielä konkreettisia kysymyksiä. SIinä en voi olla samaa mieltä, ettei sosialismi olisi esiintynyt ”täydellisessä” muodossaan missään, sillä meillä ei ole käsittääkseni tässä edes määritelty, mikä olisi sosialismi ”täydellisessä” muodossaan, sillä malleja on tosiaan varsin monta. Mitä Karl Marxiin tulee, olen saanut sellaisen käsityksen, että hänen ajattelunsa keskiössä oli tuotantovälineiden omistaminen. Tällainen kysymys tulee tietysti eteen, jos kaikki yksityinen liiketoiminta siirtyy julkisen vastuulle. Aikapankkiajattelussa tästä ei kuitenkaan ole sinänsä kysymys. Suosittelen tutustumaan aikapankin toimintaperiaatteisiin esimerkiksi toisaalla tällä sivustolla. Ehkä viittasit tähän siksi, että palvelutyöstä ei voisi saada rahallista voittoa, jos kaikki työt maksettaisiin ajassa. Ajattelitko, että tämä poistaisi yksityiset toimijat? Toiseksi tuotantovälinekysymys liittyy materiaalipuoleen, jonka rajasin kirjoituksestani pois. Minun jälkeeni blogiin kirjoittanut henkilö viittasi tähän omassa kirjoituksessaan, ja uskonkin, että vaihtopiirien myötä materiaalista ”aikapankkia” voisi pohtia. Itse en toistaiseksi ole tällaisia pohdintoja kuitenkaan harrastanut. Tästä kirjoituksestani käytiin myös Stadin aikapankin Facebook-sivulla pitkä keskustelu, joka lopetettiin vain siksi, että siitä tuli niin pitkä. Suosittelen myös tutustumaan siihen, sillä siinäkin sivuttiin monia näitä kysymyksiä. Tulevaisuudessakin tulee varmasti parempia foorumeita näiden asioiden pohdiskeluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s