Muiden = oma aika

Kirjoittaja: INARI JUNTUMAA

Minäkin liityin Stadin Aikapankkiin saadakseni lisää aikaa; siirtääkseni itselleni epämieluisia ja maksullisiakin askareita jonkun muun harteille vaihtaen tuon ajan johonkin itselleni mieluisampaan ja vieläpä rahatalouden ulkopuolella. Silmissäni siintivät hieronnat, pyörähuollot ja sosiaalinen vaihdantatalous-järjestelmä. Ajattelin että vastineeksi harrastan kaikenlaista mukavaa, hoidan lapsia ja ehkä myyn tai lainaan kirjojakin, puhumattakaan oikeudenmukaisen maailman edistämisestä.

Reippaan alun jälkeen toinen kirjautuminen aikapankkiin venyi. Kas, oli hieman kiireitä. Mitä sitä osaisi, jota voisi myydä? Haluaisin kyllä ensin myydä, ennen kuin lähden ostelemaan. Hyvän tovin kuluttua päädyin sopimaan ensimmäisestä myynnistäni: siivoamisesta. Ei, se ei tosiaan ole omaakaan lempipuuhaani. Niin vain toisen kanssa siivoaminen ei tuntunutkaan ikävältä puuhalta. Sovimme etukäteen hieman, millaiset illan siivousurakan osat minulle kuuluvat.

Pyörämatkalla tietysti eksyin, ja sateen vielä hieman ripotellessa ilma tuntui jopa enemmän kostealta kuin raikkaalta. Matkan aiheuttamasta valmiiksi päällä olevasta lämmöstä huolimatta noukin perille päästyäni ensimmäiset matot suorin tein ja lähdin ulos. Ensimmäisten kolmen maton tamppaus tuntui todella siistiltä! Erinäiset viime aikoina vaivanneet harmit purkautuivat mattoihin samalla kun treenasin heittokättä aktiivista pesäpallon harrastustani tukien. Moni muukin asia jäi piiskan lyömänä mattoihin, vaikka pienen sisäpihan tuottamat kaiut maton hakkaamisesta hieman saivat miettimään, pitäisikö iskeä hiljempaa. Tähän en kuitenkaan taipunut, siinä määrin pölyn nousu matosta tuotti mielihyvää tehdystä työstä unohtamatta henkilöitä ja asioita, joita mielessäni niiden sijaan sijoitin.

Ensimmäisten kolmen maton jälkeen tulin saman tien ulos neljän seuraavan kanssa. Viimeisin niistä oli niin painava, että sain ponnistella sen saamiseksi telineelle. Nyt jouduin jo pitämään kunnon taukoja, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen mieleen hiipi uutta nöyryyttäkin voimien vähetessä fyysisen urakan edetessä. Usein kuulee tietyömiehiä arvosteltavan lapioon nojaamisesta, mutta montakohan mattoa arvostelijat itse jaksavat tampata kerralla?

Seitsemäs matto oli viimeistelyä vailla, kun parvekkeelta kysyttiin, maistuisiko ruoka. Juomatauon tarpeessa olin joka tapauksessa, mutta kyllähän ruokakin maistui! Toisen kierroksen päätteenä sain siis ruokaa ihanine mustikkamehuineen ja jälkiruokineen! Mehuhetki lapsiseurassa tuli tarpeeseen. Kyllä nyt raskasta työtä seurasivat hyvät huvit.

Viimeiset kaksi mattoa lähtivät yhtä vauhdilla kuin illan aloitus, mutta voimat riittivät enää hädin tuskin niiden viimeistelyyn. Urakoituani yhteensä yhdeksän mattoa olin niin helpottunut siitä, että päivän työt on tehty, että päädyin kuitenkin vielä kevyesti pyyhkimään asunnon lattiat. Tällä kertaa en suorittanut tehtävää kahden ajatuksineni, vaan toistuvasti minua oltiin houkuttelemassa sängyn alle katsomaan hahmoa (kissaa), leikkimään ulos tai etsimään kadonnutta vihreää matoa, mutta lapsen pirteys kuitenkin ennen kaikkea kevensi pyyhintää, sillä samallahan dialogimme oli leikkimistä.

Koinkin saaneeni yhdellä iskulla koko kärpäspilven, joiden joukosta suussa sulavin oli se jälkiruokapiiras. Kiinnostavinta oli havaita, että aikani toisen luona siivoamassa olikin samalla myös omaa laatuaikaani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s