”Aikapankin mahdollisuudet ovat rajattomat”, tavataan sanoa. Mutta kyllä terve järki ja harkintakyky on syytä pitää matkassa aikapankkeillessakin. Olen jo ehtinyt huomata, että jotkut ihmiset tuntuvat suhtautuvan aikapankin mahdollisuuksiin jopa luottavaisemmin kuin minä itse.
Kerron esimerkin. Minulla on tällainen kestoilmoitus aikapankin verkkotorilla:
Monenlaista apua lyhyelläkin varoitusajalla Minuun voi olla yhteydessä, jos tarvitsee vaikkapa lapselle hoitajan lyhyehköksi aikaa, apua kaupassakäyntiin, siivoukseen, muuttoon, remonttiin… (mitä tahansa, mitä voisi hyvältä naapurilta/ystävältä keksiä pyytää, muttei ole ennen aikapankkia kehdannut;-) Erityisesti Herttoniemenranta ja sen lähiseutu. Aikataulut eivät joka kerta välttämättä käy yksiin – mutta aina sopii kysyä!
Ja kyllä on kysyttykin. Mutta yllättäen kaikki kyselyt – ja niitä on ollut useampia – ovat olleet lastenhoitopyyntöjä entuudestaan tuntemattomilta ihmisiltä. Minua tämä hämmentää. Toki itse uskon olevani aika luotettava ihminen – mutta mistä nämä vieraat soittajavanhemmat olisivat sen saaneet tietoonsa?! Hiljattain minulle soitti yksi kaveri kysyäkseen lähtisinkö hoitamaan hänen 3-vuotiasta lastaan saareen neljäksi päiväksi. Tuosta noin vain. Saahan sitä kysyä, mutta arvatkaa lähdinkö (vaikka saaristoluonto houkuttelevalta kuulostikin).
Ei luottamus aikapankissakaan voi tyhjästä syntyä. Ja erityyppiset vaihdot edellyttävät vähän erilaista luottamuksen astetta. Olen tehnyt monenlaisia vaihtoja entuudestaan tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikki on (ainakin tähän saakka) sujunut hyvin, ja tämä on itsessään lisännyt luottamusta ja mieleni avoimuutta erilaisia vaihtomahdollisuuksia kohtaan. En kuitenkaan koskaan voisi kuvitella esimerkiksi jättäväni lastani täysin vieraan hoitoon tai vaikkapa luovuttavani kotiavaimia kukkienkastelijalle, johon en olisi ensin kunnolla tutustunut.
On tärkeää, että aikapankin ympärillä on sellaista toimintaa, että ihmiset pääsevät tapaamaan ja tutustumaan muutenkin kuin nettiympäristössä. Siksi esimerkiksi Stadin Aikapankissa järjestetään jäsentapaamisia, alueiltoja ja muita kasvokkain kohtaamisen mahdollisuuksia (juuri tänään esimerkiksi Tovimarkkinat Arabianrannan kierrätys- ja katutaidetapahtuman yhteydessä).
Terve varovaisuus ei tietenkään tarkoita, että vaihtamiseen pitäisi suhtautua jotenkin valmiiksi epäluuloisesti ja kyräillen. Itse olen aikapankin myötä avannut oveni lukuisille uusille tuttavuuksille ja päässyt itsekin kurkistamaan monenlaisiin elämäntapoihin. Ainakin tähän mennessä kaikki vaihtokohtaamiset ovat olleet hyvin miellyttäviä ja innostavalla tavalla mieltä avartavia. Aikapankissa vaihtaminen ei missään nimessä edellytä ystävystymistä vaihtokumppanin kanssa – mutta saattaa siinä toisinaan sellaisiakin sivuvaikutuksia ilmetä…
Olisi kiinnostava kuulla, millaisiin vaihtoihin te muut olisitte/ette olisi valmiita ventovieraiden kesken.
Aikaa pankista 
Niinpä – tovit ovat tuttujenkin kesken oiva maksuväline. Eli sen sijasta, että maksaisit tutulle lastenvahdille käteisenä – tai vaihtoehtoisesti miettisit, ketä voisit tällä kertaa pummia ilmaiseksi lapsia vaihtimaan – voit ehdottaa maksavasi toveille tutullekin vahdille. Hän voi itse miettiä, mitä haluaa sitten saada vastapalkkioksi.
Tärkeä asia, jota itsekin olen pohtinut.
Kuljin juuri äsken kolmen tunnin automatkan minulle ennestään vieraan ihmisen kyydillä. Tiesin etukäteen nimen, iän, puhelinnumeron, auton rekkarin etukäteen, ja googlella vähän vilkaisin ennakkoon, mitä nimen takaa löytyy. Ihan luottavainen olo oli, toki annoin läheiselleni kuskin nimen + puhnron varmuuden vuoksi, kuten meillä on aina tapana tämäntyyppisissä tapauksissa. Mutta ihan kenen tahansa kyytiin en kyllä lähtisi pitkälle automatkalle.
Itsellänikin on pieniä lapsia ja en tosiaan ihan vieraalle aikapankin kautta löytyneelle ihmiselle hoitoon antaisi/jättäisi, mutta esimerkiksi niille ihmisille, joihin olen jo tutustunut muiden ”vaihtojen” yhteydessä, voisin jättää, olen saanut heistä positiivisen kuvan.
Minusta aikapankkia ei sinänsä tarvita ennestään olemassa olevien ystävien kanssa tehtäviin vaihtoihin, heidän kanssaan muutenkin autetaan toisiamme puolin ja toisin sen verran kuin vain mahdollista.
Hyvä tosiaan, kun nostit aiheen esiin. Meillä ollaan vaihdettu lastenhoitoa pelkästään tuttujen kesken enkä myöskään ole saanut kyselyjä tuntemattomilta. Samaa mieltä kuitenkin olen, että en jättäisi lapsiani hoitoon vieraalle. Tuli mieleen, että jos kerran teidän alueella on kysyntää, voisitteko järjestää joskus sellaiset yhteistreffit, joihin voisi osallistua kaikki lastenhoitoa tarvitsevat ja sitä tarjoavat? Siellä voisi sitten tutustua ja etsiä sopivia ”pareja” 🙂
Tästä tulee myös mieleen meidän kokemus säännöllisestä lastenhoidosta. Eli järjestettiin tosiaan viime keväänä kahden vanhemman osa-aikaista työssäkäyntiä niin, että toinen vanhemmista hoiti aina vuorotellen tai tarpeen mukaan kaksi n. 1,5 – vuotiasta lasta. Kokemus oli loistava: tovien avulla ei tarvinnut laskea tunteja tai tasoitella niitä, ei tarvinnut miettiä rahallisia korvauksia – ja mikä parasta: myös lapsista tuli hyvät ystävät.
Ymmärrän kyllä tällaisen pohdinnan, ja tietysti erityisesti lastenhoitajaan täytyisi voida luottaa ennen kuin jättää lapset hänen hoiviinsa. Mutta mutta: eikö tässä aikapankissa juuri ole kyse siitä, että saa apua tilanteessa, jossa vaikkapa oman ystävä- tai perhepiirin ihmisillä ei ole mahdollisuutta auttaa? Kyllä minä olen jättänyt lapseni esim. MLL:n kautta hankitun ennalta meille tuntemattoman hoitajan käsiin 3-4 tunniksi, miksi en sitten jättäisi aikapankissa lapsia hoitamaan ilmoittautuvan ihmisen käsiin? Voihan toki etukäteen sopia tapaamisesta ja tutustumisesta, ja niin varmasti itsekin haluaisin tehdä. Ehkä siis sinua lähinnä ihmetytti yhteydenottojen tyyli, koska jos olet itse tarjonnut lastenhoitoapua, niin ei kai silloin ole kovin suuri ihme, jos joku sinulta sellaista apua pyytää. Vai mitä? 🙂
Viimeksi tänään vielä mietiskelin tätä, ja erona minusta MLL:n hoitajiin on se, että he ovat kuitenkin käyneet läpi MLL:n ”seulan” joka perustuu henkilökohtaiseen kontaktiin hoitajavälitystä koordinoivan ihmisen kanssa ja tietääkseni kaikki, ainakin nuoret hoitajat, käyvät myös MLL:n koulutuksen. Ja MLL:n hoitajan kanssa syntyy ainakin jonkinlainen ”työsuhde” (pitäähän siinä maksaa eläkemaksut yms. myös). Siinä mielessä hieman eroa siihen, onko kyseessä pelkästään verkkopohjainen kontakti ja paikka, johon ”kuka tahansa” voi ilmoittautua. Tietysti aina huonoa tuuria voi olla matkassa vaikka kuinka tutunkin hoitajan kanssa…
Nuo yhteistreffit kuulostavat kivalta idealta!
Olen miettinyt asiaa, kun olisi mukava, jos joku tulisi silloin tällöin ulkoiluttamaan koiraani, mutta en ole uskaltanut laittaa ilmoitusta/ottaa yhteyttä tarjoajiin. Mitä, jos joku vaikka varastaa koirani ja myy sen? Helposti saa muutaman satasen ja kun on ihan rotukoirakin. En varmaan ikinä toipuisi sellaisesta. Tuollahan on onneksi noita suosituksia, joten uskaltaa ehkä paremmin. Myös siivoaminen on sellainen juttu, mitä en oikein uskalla. En halua, että joku tulee tonkimaan tavaroitani ja kenties siinä samalla ottaa jotakin omaan taskuunsa. Ei ole väliä onko kyseessä firma vai aikapankki.