Kesällä pidin parveketta toimistohuoneena. Oli mukavan viileää kun auringon porotus tavoitti talon länsikulman vasta joskus kolmen jälkeen iltapäivällä. Auringon polte on enää muisto vain, viileys sitä vastoin yhä purevammin läsnä.  Kirjoitan edelleen vartin verran aamusivuja parvekkeella, mutta pimeyden keskellä ja paksuun villatakkiin kääriytyneenä. Kohta lienee aika luopua tästäkin rakkaaksi tulleesta rituaalista.

Luopuminen on haikeaa. Haluttaisi taistella vastaan, mutta minkäs teet. Puutarha on elämän kuva myös siinä, miten se muistuttaa luonnon kiertokulusta. Jonkin on kuoltava, jotta jotain uutta voisi syntyä.  Säätilat ja syklit vaihtelevat, ja pimeys ja hyytävät hetket on otettava vastaan siinä missä valo ja lämpökin.

Tovitarhassa talveen valmistautuminen on asteittaista siirtymistä. Muutaman päivän välein raivaan, siirrän, järjestelen jotain sisälle, jotain kokonaan pois. Pari kevään taimivauvaa on saanut jatkaa elonkaartaan sisätiloissa. Chili puskee hulluna hedelmää olohuoneen ikkunalaudalla. Lähes kaksimetriseksi roihahtanut ananaskirsikka löysi uuden kodin rappukäytävän ikkunaseinustalta, ja muita monivuotisia kylmänarkoja kasveja on ripoteltu pitkin omaa ja naapurinkin kotia.

Viimeisiä sadonkorjuun hetkiä tässä vietetään. Basilika, persilja ja mangoldi saivat mennä silppurin kautta pakastimeen vapauttaakseen tilaa kanervaistutuksille. Kohta raivaan viimeisetkin tomaatit isosta viljelylaatikosta. Aion kuitenkin kylvää sinne kappaleen kevättä jo nyt, kokeilla saisinko varhaiskevään kukkasipuleilla luotua elon jatkumoa kylmyyden keskelle. Talventähteä, helmililjaa, krookusta. Parhaassa tapauksessa ne nousevat mullasta jo huhtikuussa, kukkivat aikansa ja antavat sitten tilaa kesäkauden istutuksille. Ja vaikka sieltä ei loppujen lopuksi mitään nousisikaan, on minulla tämän pimeänkin puolivuotiskauden ajan tovitarhassa jotain mitä odottaa. Pertti Niemisen runoa mukaillen: Voin nähdä syksyssä kevään.

Parvekkeeni on minulle niin monessa myös aikapankin kuva. Keksin juuri hauskan uudissanan muistellessani kaikkia niitä ihania aikapankkilaisia, jotka ovat parvekepuutarhani tehneet mahdolliseksi: tovitoveruus. Ilman tovitoveruutta parvekkeeni olisi edelleen karu ja vähälle käytölle jäänyt betonikuutio. Toki parvekepuutarhan olisi saanut pystyyn rahallakin, mutta tarhan tunnelma olisi silloin ratkaisevasti toinen. Tovitarhassa kukoistavat paitsi kasvit, myös lukuisat muistot tovitovereiden kanssa tehdyistä vaihdoista ja yhdessä jaetuista hetkistä.

>>Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman tutkimuksen mukaan rahattomuutta pelkää lähes puolet 11–19-vuotiaista helsinkiläisnuorista. Se on nuorille suurempi pelko kuin vaikkapa kuolema, sota tai asunnottomuus.>>

Minä pelkään eniten kipua, hajoamista, yhteyden menettämistä muihin ihmisiin. Pelkään myös rahan ylivaltaa, sokaistumista sille, että raha on pohjimmiltaan vain väline. Rahaa tavoitellessa tavoitellaan todellisuudessa turvallisuutta, mielihyvää, pärjäämisen illuusiota.

Minä haluan miettiä myös rahan ohittavia oikoteitä.

Sitten viime postauksen olen muun muassa käynyt puhumassa aikapankista useammassakin tilaisuudessa, lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja, iloinnut aikapankin esittelyvideon valmistumisesta, sopinut uusista vaihdoista – mutta jostain syystä mikään näistä ei ole nyt luontevasti kääntynyt blogitekstiksi.

Aikapankki edustaa minulle myös oman ajankäytön uudelleenmäärittelyä. Olen tietoisesti pyrkinyt järjestämään elämääni niin, että asioilla olisi mahdollisuus avautua omaan tahtiinsa. Tähän liittyy pyrkimys irrottautua sellaisista ulkoa tai ennalta määrätyistä ”pakoista”, jotka itse asiassa ovat vain omaan mieleeni jäänyttä jumitusta.  Olisi nurinkurista, jos antaisin tämän ajan ja elämänarvojen pohdintapaikaksi tarkoitetun blogin muodostua itselleni jonkinlaiseksi aikataulutetuksi ansaksi.

Aikaa pankista -blogia päivitetään siis juuri niin usein tai harvoin kuin sopivalta tuntuu – aina aikanaan.

]]> http://aikaapankista.wordpress.com/2011/09/15/aikansa-vanki-aikansa-vapaa/feed/ 0 hankop http://aikaapankista.wordpress.com/2011/08/27/ydintalous-kunniaan/ http://aikaapankista.wordpress.com/2011/08/27/ydintalous-kunniaan/#comments Sat, 27 Aug 2011 11:49:36 +0000 Hanna Koppelomäki http://aikaapankista.wordpress.com/?p=229 Lue loppuun →]]> Miten jonkin tekemisen arvo määräytyy?  Tai ihmisen arvo, hetken arvo? Määrittelemme työn arvon herkästi sen mukaan, kuinka paljon siitä saa palkkaa. Työ on sitä arvokkaampaa, mitä isompinumeroinen hintalappu siihen on kiinnitetty. Mutta tekeekö hinnoittelu oikeasti asioista arvokkaampia? Ja entä jos emme luota markkinoiden arvonmäärittelyyn.

Pieni esimerkki omasta elämästä. Päivystän valtakunnallisessa kriisi-puhelimessa vapaaehtoisena. Teen periaatteessa samaa työtä kuin ammattilainen kriisityöntekijä, mutta ilman rahallista korvausta.  Hyvin ilmeisesti tälle työlle on paljon kysyntää.  Muuttuisiko työni arvo, jos minulle alettaisiin maksaa tästä palkkaa?

Olen yrittänyt miettiä sitä, mikä minulle itselleni tekee tekemisestä arvokasta (mielekästä). Tiivistetyin vastaus, johon toistaiseksi olen päätynyt, on tämä: Minulle arvokasta tekemistä on kaikki sellainen, mikä jollain tavalla lisää hyvinvointia tai vähentää kärsimystä.

Aikapankin yhteydessä puhutaan ydintalouden (englanniksi core economy) käsitteestä. (Suomen kieleen termi ei ilmeisesti ole vielä vakiintunut – ainakin Google vastaa ydintalous-hakuun ”Tarkoititko: ydinlaitos”…)

Ydintaloudella tarkoitetaan yhteiskuntaa koossapitäviä inhimillisiä voimavaroja, kaikkea sitä työtä jota elämän ylläpitämiseksi joka hetki tehdään kodeissa, naapurustossa, ystävien ja kylänmiesten kesken. Lasten kasvattaminen, kodin arjen pyörittäminen, ihmissuhteitten luominen ja vaaliminen, sosiaaliset verkostot, lähipiirin vanhuksista ja sairaista huolehtiminen – kaikki nämä ovat ydintaloutta. Niin kovin arvokasta, ja niin vähän rahataloudessa arvostettua.

Markkinataloudessahan hinnanmuodostukseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka vähän tai paljon jotain hyödykettä on saatavilla.  Mitä harvinaisempi, sitä kalliimpi. Ydintaloudessa ”pelimerkkejä” ovat aika, kokemus, viisaus, tiedot ja taidot – ja niitä yhdistävät rakkaus, empatia, huomaavaisuus, välittäminen, hoiva, vastavuoroisuus, opettaminen ja oppiminen. Tietyssä mielessä nämä ydintalouden resurssit ovat ehtymätön luonnonvara, ja siksi markkinahinnaltaan halpaa. Ydintalous otetaan usein itsestään selvänä, sen piirissä tehtävää työtä sekä väheksytään että käytetään hyväksi.

Arvostammeko me todella näin vähän sitä, mikä määrittää meitä ihmisinä, ja mikä pohjimmiltaan on kaikkein arvokkainta?

Aikapankki on yksi tapa uudelleenrakentaa ja tehdä ydintaloutta näkyväksi. Se muistuttaa siitä, että hyvinä ja hyödyllisinä pitämiään asioita voi tehdä monin tavoin, monissa eri yhteyksissä ja erilaisten talouksien piirissä.  On aika nostaa ”ydintyö” arvoonsa ja alkaa toden teolla hyödyntää ja tuoda ydintalouden ehtymätöntä rikkautta näkyväksi.

Kanssaihmisistä huolehtiminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian vaaliminen, ympäristön ja kulttuurin arvostaminen – siinä asioita, joista ainakin minä haluan tovieni aidon arvon muodostuvan.

[Lähde: Stadin Aikapankki/Latest Transactions]

Tässä joitain aikapankkeiluun liittyviä teemoja, jotka ovat olleet esillä viime aikojen keskusteluissa (tai vähintäänkin omassa mielessäni), ja joita voisin tulevissa kirjoituksissa käsitellä:

• Mitä ovat ja miten muotoutuvat aikapankin toimintaperiaatteet – ja mihin suuntaan niitä tulisi kehittää? Miten toimii työnjako ja päätöksenteko avoimessa yhteisössä, jolla ei ole virallista päätöksentekomekanismia?
• Aikapankki muutosvälineenä – vertaistuotanto, solidaarisuustalous, nykyisen talousjärjestelmän haastaminen, degrowth jne.
• Aikapankki suhteessa valtioon, kuntiin, järjestöihin.
• Aikapankin monet käyttömahdollisuudet ja areenat –  koulut, nuorisotyö, terveydenhuolto, vanhustenhuollon tukitoimet, mielenterveys- kuntoutujat, maahanmuuttajat, asuinalueyhteisöjen voimaannuttaminen, tuettu asuminen, vankeinhoito…
• Aikapankki ja verotus.
• Aikapankki vertaistuen välineenä ja vahvistajana.
• Vapaaehtoistyöstä – mitä se on, ei ole, pitäisi, ei pitäisi olla? Mitä vapaaehtoisuus tarkoittaa aikapankkikontekstissa?
• Vastavuoroisuuden periaate.
• Mikä tekee työstä työtä? Onko aika rahaa? Voiko ilman rahaa tulla toimeen?
• Tavaroiden vaihdosta ja kierrätyksestä – sopivatko ne aikapankkiin? Jos, niin miten materiaa pitäisi hinnoitella?
• Jatkoa eri aikapankkien esittelysarjalle (olen kesän aikana tutustunut Pietarin aikapankkiväkeen, ainakin heidän esittelynsä on luvassa).
• Keitä ovat aikapankkilaiset, onko olemassa jonkinlaista ”tyyppijäsentä”? Ajattelin myös jatkaa omien vaihtojeni, aikapankkikohtaamisten, kuvailua aina silloin tällöin. Vieraspostauksiakin voisi miettiä…

Mitä aiheita sinä toivoisit Aikaa pankista –blogin käsittelevän tulevan syksyn aikana?

]]> http://aikaapankista.wordpress.com/2011/08/11/syksyn-asialistaa/feed/ 2 hankop http://aikaapankista.wordpress.com/2011/08/02/punkkeja-ja-perusparannustoita/ http://aikaapankista.wordpress.com/2011/08/02/punkkeja-ja-perusparannustoita/#comments Tue, 02 Aug 2011 16:22:32 +0000 Hanna Koppelomäki http://aikaapankista.wordpress.com/?p=206 Lue loppuun →]]> Poissa ollessani kehrääjäpunkit olivat tehneet hyökkäyksen tovitarhaan. Pahan hyökkäyksen. Nikotellen jouduin heittämään hyvästit muun muassa pavuille, avomaankurkulle, amppelikukille, isolle kasalle salaatteja ja yhdelle tomaateista. (Toisaalta Black Russian –tomaatti oli vähän kuin korvaukseksi roihahtanut yli kaksimetriseksi, ja satonäkymätkin ovat tomaattirintamalla vielä ihan lupaavia.)

Pienen surutyön merkeissä tässä on siis lomaltapaluuta joutunut viettämään.  Luopumistahan loman loppuun aina liittyy.  Huolettomuuden, ajattomuuden (vaiko sittenkin ajallisuuden?) illuusion lisäksi olen joutunut nyt luopumaan myös joistain kasvun unelmista, siis tämän satokauden osalta ainakin.

Mutta tämä vain vahvistaa kokemustani siitä, kuinka puutarha toden totta on kuin elämä pienoiskoossa.  Voidakseen hyvin se tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa – mutta kaikesta vaalimisesta huolimatta aina tulee myös vastoinkäymisiä.  Niinpä tovitarhassakin oli vain raivattava tuhot pois, ja sitten uutta siementä multaan (optimistisesti, nythän on luvattu pitkään lämpimänä jatkuvaa syksyä). Nyt parvekkeen päiväohjelmaan kuuluvat myös jatkuvat suihkutteluoperaatiot uusien hyökkäysten torjumiseksi.

Muuten olen parina viime päivänä ahertanut Stadin Aikapankin hallintohommissa, nimittäin laskuttanut vuosittaisia jäsenmaksutoveja. Se ei ihan pieni puuha käsipelillä tehtäväksi olekaan, kun jäseniä on tällä hetkellä jo yli 850. (Jos siis mietit, kuka on käynyt tililläsi, niin minähän se;-)

Omanlaista puutarhanhoitoa tämäkin: monotonista, ei aina niin kivaa, mutta välttämätöntä. Asiat tarvitsevat ylläpitoa, huoltoa, perusparannustöitä. Voi toki pohtia, onko jäsenmaksu – 1 tovi vuodessa – aikapankissa tarpeen (tai vähintäänkin kritisoida rahatalouteen vivahtavaa maksu-sanaa). Itse ajattelen, että näin karttuva yhteisötili on myös kaikkien jäsenten yhteinen resurssi. Kuka tahansa jäsen voi ”ryhtyä aikapankkitoimihenkilöksi”, ja myös saada tovikorvauksen aikapankkiyhteisön hyväksi tekemästään työstä.

Huoltohommiin liittyy myös viimeisin oma aikapankkiostokseni.  Olin solmussa kotini laajakaistaviritysten kanssa, mutta Tuomo osasi onneksi selvittää tarvittavat yhteysosoitteet ja muut koodit näppärästi puhelimen välityksellä. Vältyin hermoja raastavalta jonotukselta ja setvinnältä ”palvelun”tarjoajan kanssa, mihin taatusti olisi tuhraantunut tolkuttomasti aikaa. Nyt homma hoitui tovissa, mutta oli toden totta useamman tovin (ja hyvin mahdollisesti useamman kymmenen euron) arvoinen!

As if you could kill time without injuring eternity. ~Henry David Thoreau, “Economy,” Walden, 1854

Lisää ajasta sanottua:  Quotegarden

Mikä on aikapankkinne syntyhistoria?

Tämä idea pyöri mielessä jo syksyllä 2010. Ajattelin, että saisiko aikapankin rakennettua kahden kerrostalon varaan. Demos Helsingin pikkujouluissa kuulin alkavasta HOAS laboratorio -projektista, jossa pyritään kehittämään asukaslähtöisiä yhteisöllisyyteen ja energian säästöön liittyviä asumiskonsepteja HOASin kiinteistöissä. Siellä multa kysyttiin voisiko tää toimia meidän talossa. Sanoin etten tiedä, mutta kokeillaan.

Helmikuussa rupesin itsekseni selvittelemään minkälaisia teknisiä sovelluksia tilien hallintaan olisi tarjolla. Tässä vaiheessa mukaan tuli yksi naapuripariskunta. Tehtiin kirje kaikille naapureille, jaettiin jokaiseen asuntoon ja mentiin lenkkisaunoihin agitoimaan porukkaa perustamiskokoukseen. Suurin osa paikalle saapuneista oli sieltä lauteilta, mikä kertonee yleisemmästä trendistä vapaaehtoistyöhön osallistumisessa: henkilökohtainen kutsu on kirjettä tehokkaampi.

Maaliskuun lopussa oli perustamiskokous, johon HOAS sponssasi viiniä ja ruokaa. Ei kummempaa agendaa kuin naapureihin tutustuminen ja aikapankki-idean selventäminen. Tätä ennen en tuntenut yhtäkään nimeltä ja olen asunut tässä kaksi ja puoli vuotta.

Miten aikapankkinne toimii tällä hetkellä?

Jäseniä on noin 25, joista olen tavannut 20. Vaihtoja on tehty jonkin verran: tavaran kantamista, langattoman netin asentamista, pyörän korjausta ja ikkunan pesua.

Alueellinen kattavuus on tällä hetkellä 2 vierekkäistä kerrostaloa. Voisi ottaa kaksi HYY:n taloa mukaan tuosta vierestä. Potentiaalisia jäseniä on silloin maksimissaan noin 400-500. Tässä on se idea, että kaikki jäsenet asuvat riittävän lähellä toisiaan, jotta jokainen vaihtotarjous/pyyntö olisi maantieteellisen etäisyyden puolesta lähestyttävä.

Meillä on ollut kaksi tapaamista, pihakirpputori. Syksylle suunnitellaan kuohuviinitarjoilua uusille ja vanhoille asukkaille. Me lähdemme siitä oletuksesta, että kun ihmiset tuntevat toisensa nimeltä ja tapaavat kasvotusten, he vaihtavat todennäköisemmin. Tästä syystä olemme määritelleet nämä tapaamiset aikapankille tehdyksi työksi, josta palkitaan yhteisötililtä. Ilman näitä tapaamisia aikapankkia ei olisi. Näin pyrimme myös vähentämään sitä kynnystä, ettei kehtaa pyytää apua sen takia kun tili on vielä nollilla. Tähän mennessä asukkaat ovat vaihtaneet ja tehneet ylläpitotyötä yli 50 tuntia yhteensä: kokouksiin osallistumista, valmistelua, flaiereiden tekoa yms. Nämä luvut ovat myös tapa kertoa HOASille, että asukkaat tekevät muutakin kuin häiriköivät.

Meillä oli myös ihan spontaanisti syntyneet pääsiäisjuhlat yhden jäsenen asunnossa, jossa isäntä tarjosi intialaista ruokaa.

Jäsenten kanssa pidetään pääasiassa yhteyttä facebookin kautta. Vaihtopyyntöjä välitetään suljetun ryhmän kautta. Julkaistaan kuvia tapahtuneista vaihdoista ja kokouksista, jotta saadaan toiminnalle kasvot.  Me ei käytetä CES:a vaan kirjataan vaihdot toistaiseksi google docsissa olevaan excel-taulukkoon. Toistaiseksi tämä on ollut mutkaton tapa toimia, mutta tulevaisuudessa tarvitaan parempi sovellus.

Kun pohdimme sopivaa viestintätapaa, mietimme ”mitkä ovat meidän yhteisiä areenoita”. Totesimme, ettei kannata ottaa uutta nettisivua, koska sinne meneminen vaatii opettelua – siksi Facebook. Toinen valmis kanava oli lenkkisauna. Myös seuraavat viestintäkanavat ovat olleet käytössä: talon seinät, hissilaput, hoasin ryhmäsähköposti ja kotiin jaettavat laput. Mikään ei vedä vertoja kasvotusten tapahtuvalle viestinnälle.

Miten kiinnostuneet saavat teihin yhteyden?

Niille jotka ei ole vielä mukana tiedotetaan tapaamisista hissilapuilla. Tähän asti suurin osa on tullut  mukaan oikeiden kohtaamisen kautta ja näihin pitäisi panostaa jatkossakin kaikille jaettavien kirjeiden sijasta.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia/toiveita/pelkoja teillä on aikapankkinne suhteen?

Pelkoja ei ole. Tämä joko lähtee toimimaan tai ei. Jos haluaa elää yhteisöllisesti sen eteen pitää tehdä töitä, mutta sille pitää olla myös aito perusta. Asukkaiden vaihtuvuus voi olla haaste. Myös keskustan läheisyys saattaa vaikuttaa siihen, että kotona vietetään vähemmän aikaa, jolloin elämässä on vähemmän sijaa tällaiselle naapuriyhteisöllisyydelle. Yleisestikin ottaen jokainen opiskelija naapureineen on enemmän tai vähemmän asumisurallaan läpikulkumatkalla. Mahdollisesti tästä syystä naapuriin tutustuminen ei ole elämän ykkösprioriteetti.

Unohtumattomin/hassuin/omituisin vaihtokokemus (tai muu erikoinen aikapankkisattumus, jonka haluat jakaa)?

Hyvä mieli tuli, kun yksi jo pois muuttanut naapuri sanoi laittavansa aikapankin pystyyn seuraavassa kodissaan. Pitää osata iloita pienistä, se olen lyhyessä ajassa oppinut. Ja muistaa se, että yksi vaihto johtaa todennäköisesti aina toiseen. Lisäksi ole aidosti todella iloinen siitä, että lähellä asuu mukavaa porukkaa ja että pihalla törmää nykyjään tuttuihin.

Mikä aikapankissa on parasta?  Mitä pitäisi kehittää?

Parasta on ollut se, että tämä on parantanut naapurisuhteita siinä mielessä, että tavaran lainaaminen on lisääntynyt, kun naapurit ovat tulleet tutuiksi. Parasta on myös se, ettei varmaankaan tule sellaista päivää, jolloin ei ole mitään opittavaa aikapankin pyörittämisessä. Jokainen aikapankki on erilainen. Kaikki hyvä ideat ovat tulleet jonkun sivulauseessa ja joku toinen innostuu niistä. Se kertoo hyvin siitä, kuinka jokainen voi olla omilla kyvyillään arvokas yhteisön jäsen.

Pitää pysyä avoimena sen suhteen, mikä juttu voisi toimia tässä kontekstissa. Pitäisi koodata vaihtojen kirjaamiseen soveltuva ohjelma, johon voi kirjautua facebook-tunnuksilla. Sen pitäisi huomioida myös HOASin muuttosykli.

Meillä on HOAS ja Demos Helsinki tsemppaa myös, koska tämä on osa tutkimusprojektia. Hoasin kanssa on sellaista vastavuoroisuutta, että ne tulostaa meille esitteitä ja ovat kiinnostuneita meidän touhuista.

Mitä muuta haluaisit välittää Aikaa pankista –blogin lukijoille ja muille aikapankkitoiminnasta kiinnostuneille?

Tämä englantilaisen kollegan viisaus yhteisötilin käytöstä aikapankissa, eli se, mikä luokitellaan yhteisön hyväksi tehtäväksi ylläpitotyöksi, on mielestäni todella hyvä:

”Basically, to make time banking interesting and lively you need a variety of creative ways for members to earn and spend their credits! This can be worked out by yourself or, better, with the members ‘co-producing’ the activities of the time bank. It is better to work these things out with the members so that they have a sense of ownership and democracy, and are accountable for making it work.”

]]> http://aikaapankista.wordpress.com/2011/06/29/esittelyssa-naapuriapu-hoas-kamppi/feed/ 0 hankop http://aikaapankista.wordpress.com/2011/06/22/ipad-ikapankista/ http://aikaapankista.wordpress.com/2011/06/22/ipad-ikapankista/#comments Wed, 22 Jun 2011 06:50:04 +0000 Hanna Koppelomäki http://aikaapankista.wordpress.com/?p=186 Lue loppuun →]]> Palveluiden ohella myös pienimuotoinen käytetyn tavaran vaihto toveja vastaan on toistaiseksi ollut mahdollista ainakin Stadin Aikapankissa.  Asialla on sekä puoltajansa että vastustajansa.  Monet kokevat, että on kätevää ja mukavaa, kun tutunhenkisten ihmisten kanssa voi muiden vaihtojen ohella laittaa myös itselle tarpeettomaksi käyneet tavarat kiertoon. Toisten mielestä aikapankki pitäisi rajata selkeästi vain palveluiden vaihtoon ja ohjata tavaranvaihto esimerkiksi Netcyclerin kaltaisille kierrätysfoorumeille.

Oma tovitarhani ei koskaan olisi toteutunut, ellei myös taimia olisi ollut mahdollista hankkia toveja vastaan. Taimethan eivät sinänsä tavaraa olekaan, ja kyllä niiden kasvattamiseen ja koulimiseen on tarvittu nimenomaan toisen ihmisen työtä ja vaivannäköä. (Tavaroiden, taimien ja ylipäätään palveluiden hinnoittelu aikapankissa on asia, joka vaatii oman postauksensa. Palaan asiaan tuonnempana.)

Itse olen pitkin kevättä ja kesää tietoisesti pyrkinyt kyseenalaistamaan kulutustottumuksiani ja välttämään ylimääräisiä hankintoja. Minulle aikapankki on myös kohtuullistamisen väline ja rahariippuvuuden vähentäjä. Olen pitänyt pienimuotoisia ostolakkoja ja hankintaharkinta-kampanjoita ilman suurempia tuskia, mutta nyt olen hieman ristiriitaisessa tilanteessa perheen nuoriso-osaston suhteen.

Olin jo viime talvena käynnistänyt ala-astetta lopettelevan poikani kanssa kouluahkerointiin kannustavan ”iPad-haasteen”. Hän säästäisi koulutsemppi- rahaa iPadiin, ja minä lupauduin lisäämään yhteiskassaan puolet lisää, euron jokaisesta hänen säästämästään eurosta. Vaikka koulun loppumisen häämöttäessä itseäni entistä vähemmän houkutti ajatus rahan hassauksesta moiseen turhakkeeseen, en sentään voisi peruuttaa yhdessä sovittua hanketta nyt kun tarvittavat rahat alkavat olla kasassa.

Mutta voisinko tässäkin jotenkin käyttää aikapankkia hyväksi?

En tietenkään kuvittele tai haluaisi, että aikapankista voisi hankkia viihde-elektroniikkaa.  Mutta miksen käyttäisi aikapankkiin kertynyttä osaamista ja kokemusta apuna puntaroidessani mitä tällaisen hintavan laitteen hankinnassa kannattaa huomioida.  Laitoin verkkotorille ilmoituksen asiasta, ja pian sainkin hyödyllisiä neuvoja sekä eri malleista että käytettyjen laitteitten parhaista markkinapaikoista.

Aikapankki voi auttaa luopumaan turhasta (tavarasta), se voi auttaa tarpeiden uudelleen määrittelyssä – miksei se voisi olla apuna myös harkitumpien ostopäätösten teossa?